Sote-uudistuksella piilotetaan kuntarakenteen ongelmia

Sote-uudistuksesta on puhuttu jo niin kauan, että harva enää muistaa miksi sote-uudistusta lähdettiin alunperin toteuttamaan: Suomessa on liikaa ja liian pieniä kuntia.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tätä ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan sillä kaikkein ilmeisimmällä ratkaisuvaihtoehdolla eli vähentämällä kuntia. Jos kuntakoko olisi riittävän suuri ei sellaista rakenteellista ongelmaa olisi, jota sote-uudistus yrittää paikata luomalla uusia hallinnon tasoja ja rakenteita (kertokaa edes yksi esimerkki, jossa palveluja on parannettu ja tehostettu luomalla lisää hallinnon tasoja).  Kun pienet kunnat tarrautuivat kynsin ja hampain viireihinsä, jäi kuntarakenteen remontti haaveeksi ja ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan  unohtamalla ongelmien varsinainen juurisyy.

STM:n entinen kansliapäällikkö Kari Välimäki kuvasi tilanteen erinomaisen kirkkaalla tavalla jo Sote-taipaleen alkumetreillä.  Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemassa pamfletissa (2013) Välimäki kirjoitti:

”Suomalainen kunta on [–]  ihanteellinen pohja hajautetulle hyvinvointipolitiikalle. Nykyiset kunnat ovat kuitenkin auttamattomasti liian pieniä, eikä niillä ole edellytyksiä vastata erikoistason palveluista. Kunta on vain väline eikä itsetarkoitus. Tästä syystä kunnallinen jaotus olisi saatettava vastaamaan nykyyhteiskuntaa. [–]  koulutoimella, nuorisotoimella, asumisen ja liikenteen suunnittelulla ja elinkeinopolitiikalla on sosiaalisen ja terveydellisen hyvinvoinnin kannalta vähintään yhtä suuri merkitys kuin sosiaali- ja terveyspalveluilla. Näihin sektoreihin panostaminen on monissa tilanteissa vaihtoehtoinen ja jopa parempi tapa huolehtia väestön sosiaalisesta ja terveydellisestä hyvinvoinnista. Näistä asioista pitäisikin päättää samoissa pöydissä kuin sosiaali- ja terveyspalveluista.”

Sote-uudistus ei siis ole vain huono ratkaisu itseaiheutettuun ongelmaan, vaan se samalla heikentää palvelujärjestelmän toimivuutta pilkkomalla vastuita  ja palveluketjuja. Lastensuojelun kannalta tilanne on kaikkein surullisin sote-uudistuksen pilkkoessa koulutoimen ja sosiaalitoimen palvelut eri hallinnon tasoille.

Julkisten palvelujen kehittämisen keskeisin mantra on koko 2000-luvun ajan ollut palvelujen  ja palveluketjujen rakentaminen ihmisten, ei organisaatioiden, ympärille. Nyt Sote-uudistus toimii täsmälleen tätä periaatetta vastaan.

Koska liian pienien ja elinkelvottomien kuntien ylläpitäminen on ollut kuntapolitiikoille tärkeämpää kuin paremmat palvelut, olemme nyt tilanteessa, jossa yritämme väkisin pitää toimimattomasta kuntarakenteesta kiinni tekemällä siitä vielä toimimattomampi. Harvan toimimattoman rakenteen ylläpitämisestä on haluttu maksaa näin kovaa hintaa.

wennberg

Mikko Wennberg on helsinkiläinen toimitusjohtaja. Koulutukseltaan Wennberg on valtiotieteiden tohtori ja hänellä on dosentuuri Turun yliopistossa. Wennberg on työskennellyt tutkijana, eduskunnan virkamiehenä ja johdon konsulttina. Hän harrastaa purjehdusta, ratsastusta ja musiikkia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu