Kotimaisen muovimateriaalin tuotanto on vaarassa loppua

Käsi, jossa vihreä muovigranulaatti muodostaa sydämen

Valuvirhe. Jos meillä muovituotteiden ruiskuvalussa tulee valuvirhe, tuote pyritään saamaan pois hyvien joukosta, rouhitaan, granuloidaan sekä tehdään uudeksi tuotteeksi. Korjaaminen on kohtuuhintaista, kun virheen huomaa itse, mutta huomattavasti vaikeampaa, jos sen päätyy asiakkaalle. Eduskunnan käsittelyyn on pian menossa hallituksen esitys jätelain uudistamiseksi, jossa on valuvirhe. Nyt sen korjaaminen olisi vielä mahdollista.

Mutta mistä on kyse? Esityksen 62 §:ssä esitetään, että ”tuottajayhteisön toimialan tulisi kattaa kaikki toimialat”. Tämä rajoittaa tuottajavastuun järjestämistä ketterästi ja materiaalituntemusta hyödyntäen, että vain suuret supertuottajayhteisöt voivat toimia. Käytännössä Suomeen syntyisi vain yksi toimija, joka tulisi hallinnoimaan kaikkia jätelain mukaisia pakkausmateriaaleja. Nykyisen mallisen, tuottajien ja kierrättäjien hallinnoiman Suomen Uusiomuovin toimintaedellytykset loppuisivat. Samoin intressi materiaalivirtojen ohjaamisesta kotimaiseen ketjuun vähenisi, jolloin tämä todellinen suomalainen muovimateriaali, kierrätysmuovi sen eri lajeissaan, uhkaa loppua. Se kerta, kun materiaalierä lähtee Suomen rajojen ulkopuolelle, on viimeinen, kun suomalainen teollisuus näkee sen raaka-aineena. Se granulaatti ei palaa takaisin.

Viime vuosina Rinki-järjestelmän muovikeräys ja sitä seuraava kierrätys on lähtenyt hyvään vauhtiin. Tästä kiitos kuuluu vastuullisille kuluttajille, kiitos! Suomessa raportoidun muovimateriaalien kierrätysasteet ovat olleet vakaassa nousussa ja se näkyy myös varsinaisina tuotteina arkisessa elämässämme. Todennäköisesti kuljetat ostoksesi kotiin Suomessa suomalaisesta kierrätysmuovista valmistetussa ostoskassissa. Sisällä saattaa olla vastaavasta materiaalista valmistettu tiskiharja ja kotona kukkaruukku, näitä esimerkkejä riittää.

Tähän asti Fortumin Riihimäen muovinjalostuslaitos on käsitellyt suurimman osan tuosta kuluttajien kierrätykseen tuomasta jakeesta. Laitos on kuitenkin jäänyt pieneksi ja uusia investointeja pitäisi tehdä, mutta nyt näitä päätöksiä tiettävästi lykätty, koska tämä lakimuutos uhkaa tyrehdyttää materiaalivirran. Sama koskee muita kotimaisia muovinkierrätyslaitoksia, joista osa on toiminut pioneerimaisesti jo vuosikymmeniä, osa on vähän uudempia.

Kaiken takana on raha, joka ei liene yllätys. Supertuottajayhteisön tavoite on täyttää velvoitteen vaatimukset pienimmällä mahdollisella kustannuksella. Kiertojakeiden kauppa on kansainvälistä bisnestä, jossa materiaalin saa haltuunsa se, joka sen pienimmällä hinnalla suostuu vastaanottamaan. Kyllä, tässä raha liikkuu osin ”väärin päin” ns. porttimaksulla, koska tuottajayhteisö kerää maksua tuottajilta, jolla rahoitetaan keräysjärjestelmä sekä varsinainen kierrättäminen eli materiaalin uudelleenkäsittely. Me suomalaiset muovialan toimijat näemme arvon myös kotimaisen materiaalivirran olemassaololla. Kun kierrätykseen saadaan riittävän suurella volyymilla materiaalia ja se tapahtuu paikallisesti, mahdollistetaan kierrätysmateriaalin alhainen hiilijalanjälki. Käytännössä tämä on luokkaa -85 % verrattuna neitseelliseen muoviin. Toimiva kotimainen uusiomateriaalin tuotantojärjestely on siis myös ekoteko mitä parhaimmassa muodossa!

Muovipakkausten kierrätyksen pitäminen omalla, erikoistuneella tuottajavastuuyhteisöllä on sekä ympäristö-, työllisyys- että talousnäkökulmista ainoa oikea ratkaisu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu