Miksi poliisi provosoi Narinkkatorilla?

Osallistuin Helsingissä lauantaina (19.10.2019) mielenosoitukseen, jossa vastustimme Turkin hyökkäystä Syyriaan ja ilmaisimme tukemme kurdeille ja Rojavan itsehallinnolliselle alueelle. Juuri kun olimme lähdössä rauhallisesti liikkeelle, rynnisti kulkuetta vastaan nurkan takaa hetkessä kymmeniä poliiseja täysissä mellakkavarusteissa hevosten, koirien, paineilma-aseiden, etälamauttimien ja mellakka-autojen kanssa.

Mitään poliisin kehotuksia tai ohjeita en kuullut, vaikka olin ihan kulkueen kärjen tuntumassa. Sen sijaan järjestäjien edustaja kehotti megafonilla rauhoittamaan tilanne, ja kehotti tähän myös poliisia.

Myöhemmin selvisi, että poliisi oli halunnut kieltää aiemmissa mielenosoituksissa äänentoistolaitteita kuljettaneen pienen henkilöauton liittymisen kulkueeseen. Auto ei kuitenkaan ollut kulkueessa, jonka poliisi pysäytti, vaan siinä vieressä torilla. Poliisi itsekin ilmoitti estäneensä auton tulon kulkueeseen ottamalla haltuunsa sen avaimet. Eikä siihen tarvittu hetkeä myöhemmin kulkuetta vastaan rynnäköineitä joukkoja. Outoa on sekin, että poliisi ei ilmoittanut auton olevan ongelma silloin kun järjestäjät tekivät ilmoituksen mielenosoituksesta ja sopivat poliisin kanssa kulkueen reitistä.

Suhteeton poliisioperaatio

Ymmärrän, että poliisin tehtävänä on huolehtia yleisestä turvallisuudesta. Mutta aggressiivista rynnäköimistä rauhalliseen kulkueeseen ei voi mitenkään perustella yleisellä turvallisuudella. Äänentoistoauton tulo kulkueeseen – jos se oli ongelma, jota se ei aiemmin ole ollut – voitiin estää ja estettiin helposti. Pikemminkin mellakkapoliisin omat suhteettomat toimet olivat omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita kulkueessa, jossa oli myös lapsiperheitä ja vanhuksia.

Kun tilanne ei vaatinut voimankäyttöä kulkuetta vastaan, miksi poliisin operatiivinen johto komensi mellakkajoukkonsa pysäyttämään kulkueen, tekemään sen suhteettomalla voimalla ja miksi kaikki nämä mellakkajoukot olivat nurkan takana hyökkäysvalmiina? Onko tarkoitus leimata mielenosoituksia ja mielenosoittajia pelottelutarkoituksessa? Vai haluttiinko suhteettomalla operaatiolla vastata joihinkin Turkin lähetystön toiveisiin?

Kun järjestäjien edustajat saivat poliisin kanssa keskusteluyhteyden ja poliisi veti adrenaliinihuuruiset joukkonsa vähän sivummalle, pääsi kulkue liikkeelle. Kiersimme ennalta ilmoitetun reitin ydinkeskustassa (eikä siihen kuulunut tällä kertaa mitään suurlähetystöjä tms). Kaikki sujui rauhallisesti ja päättyi Kansalaistorilla hiljaiseen hetkeen Turkin rikollisen sodan uhreille.

On hyvä, että sisäministeri Maria Ohisalo pyysi selvitystä tapahtumien johdosta poliisilta. Johtavien poliisien reaktiot sisäministerin selvityspyyntöön ovat sen sijaan olleet yhtä kummallisia kuin poliisin operaatio Narinkkatorilla. ”Olisiko sitten patukalla pitänyt lyödä”, kysyy reteesti poliisin toimia johtanut ylikomissario Jere Roimu Helsingin Sanomissa. Poliisien etujärjestön puheenjohtaja puolestaan tylyttää sisäministeriä ”politiikan tekemisestä twitterissä”, ikään kuin ministeri ei saisi kertoa julkisuuteen, että oli esittänyt selvityspyynnön. Tällaiset asenteet ja lausunnot eivät ainakaan lisää luottamusta poliisiin.

Turkki painostettava vetäytymään

Toiminta Turkin aloittamaa miehityssotaa vastaan jatkuu. Meillä Suomessa on siihen erityistä syytä, koska EU:n puheenjohtajana Rinteen hallituksella on mahdollisuus esittää Turkkia vastaan taloudellisia ja poliittisia pakotteita. Niillä olisi varmasti vaikutusta, kun noin puolet Turkin viennistä suuntautuu EU-maihin. Turkin johtajat on syytä asettaa kansainvälisessä oikeudessa vastuuseen sotarikoksista. Suomen hallituksen pitäisi lisäksi perua kaikki, myös jo aiemmin annetut asevientiluvat Turkkiin. Ja me voimme itse kukin boikotoida esimerkiksi Turkin matkoja.

Toivottavasti seuraaviin mielenosoituksiin voidaan koota Kurdien demokraattisen yhteisökeskuksen ja Yhdessä Rojavan puolesta -ryhmän lisäksi laajapohjainen rauhanliikkeen, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen tukiverkosto tms. foorumi. Se voisi hillitä poliisin operatiivista johtoa. Ja tietysti laajentaa solidaarisuustoimintaa.

(Artikkelin kuva: Yrjö Hakanen)

yhakanen

Freelance toimittaja. Työskennellyt aiemmin toimittajana mm. Tiedonantajassa, Ylioppilaslehdessä ja Soihdunkantajassa. Kirjoittanut kirjat Markkinoiden vai ihmisen hyväksi?(2013), Kuusi kuvaa Kekkosesta (1985) ja Kansallinen etu ja eheyttäminen (1982). Toimittajana ja kirjoittajana useissa kirjoissa, mm. Marxin Pääoman ajankohtaisuus 2015), Asukkaiden vai yhtiöiden valta? (2017), Toisenlainen kuntakartta – demokraattiset hyvinvointikunnat (2012), Elvi Sinervon Runot 1931 – 1956 (2012), Nykyinen kriisi ja Marx (2009), Vastavirtaan-pamfletti (2008, yhdessä Emmi Tuomen kanssa), Kolme kirjainta – SKP:n yhdeksan vuosikymmentä (2008, yhdessä Emmi Tuomen kanssa), Kuntapamfletti (2006), Sotaa ja imperialismia vastaan (2006), Imperialismi ja sosialismi tänään (2004), Agitprop-laulukirja (työryhmän kanssa 2002), Marxismi ja 2000-luku (2001), Työaika uusiksi (1998) ja Ei EU:lle -pamfletti (1994). Toimi Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana 1990 - 2013. Helsingin kaupunginvaltuutettu 2005 - 2017. Euroopan vasemmiston (European Left Party) hallituksen jäsen 2010 - 2013. Nykyisin Euroopan vasemmiston Itä-Euroopa työryhmän jäsen. Vapaus Valita Toisin -yhdistyksen hallituksen jäsen. Osuusliike HOK-Elannon edustajiston jäsen. Mukana Rauhanpuolustajien, Helsingin kaupungin asukastalojen puolesta -verkoston, Maunulan asukastalo Saunabaarin ja sosiaalifoorumien toiminnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu