”En pelkää kuolemaa, mutta pelkään kuolemista”

Näin sanoi vuosia sitten 25 vuotta toiminut lääkäri ja tietokirjailija Juha Hänninen, joka on kohdannut vuosien varrella noin 10 000 kuolevaa ihmistä. Osa heistä kärsi jossain vaiheessa suuresti. Hän onkin itse myöskin kääntynyt eutanasian puoltajiin.

Samaa olemme saaneet vuosien varrella lukea suurevien omaisten liikuttavia kirjoituksia läheistensä suuresta kärsimyksestä, jota ei lääketieteellisin keinoin ei ole pystytty auttamaan. He ovat myöskin toivoneet mahdollisuutta eutanasiaan, kun mitään toivoa ei enää ole ja elämän lopun aika on täynnä tuskaa ja toivetta kuolemasta.

Nykyiset puutteet eivät korjaannu hartaillakaan toivotuksilla ja pelkillä suosituksilla. Sen ymmärtävät kaikki lääkäritkin, jotka terveyskeskusten päivystyksissä ovat ympäri Suomea nähneet kuinka tuskaista voi joillakin kuoleminen olla, eivätkä he voi lainsäädännön estäessä heitä auttaa.

Suomen eduskunta hylkäsi muistaakseni 2018 kansalaisaloitteen eutanasian laillistamiseksi, mutta tapansa mukaan asetti työryhmän pohtimaan koko elämän loppuvaiheen ratkaisuja. Nyt sosiaali- ja terveysministeriö on saanut työnsä valmiiksi ja ehdotuksia on kaikkiaan kaksi miten kuolinapu voitaisiin laillistaa Suomessa. Edotus on nyt luovutettu Krista Kiurulle.

Työryhmän valmistelemissa säädösvaihtoehdoissa vaihtoehto A olisi rajatumpi ja sallisi lääkäriavusteisen itsemurhan. Se olisi mahdollinen kuoleville potilaille, joiden elinaikaodote olisi alle kolme kuukautta. Potilaalla ja hoitavalla lääkärillä olisi yhtenevä näkemys sairaudesta ja hoitomahdollisuuksista.

Säädösvaihtoehto B olisi sallivampi ja kattaisi sekä lääkäriavusteisen itsemurhan että eutanasian. Sallivammassa vaihtoehto B:ssä lääkäriavusteinen itsemurha tai eutanasia voisi olla potilaan pyynnöstä myös ensisijainen keino lievittää hänen kärsimystään.

Molemmissa vaihtoehdoissa lupaa toimenpiteelle haettaisiin sosiaali- terveysalan lupa-ja valvontaviraston Valviran asettamalta lautakunnalta.

B-vaihtoehdossa se pohjautuisi potilaan laajaan itsemääräämisoikeuteen elämän loppuvaiheessa oleville potilaille, joiden elinajanodote olisi alle kuusi kuukautta liittyen kuolemaan johtavan sairauden aiheuttamaan kärsimykseen.

Kolmas vaihtoehto oli ettei tehdä mitään, mutta se on vastoin kaikkia kansan omia toivomuksia ainakin lukuisten kirjoitusten pohjalta tehty oletukseni. Demokratian nimissä pitäisi ainakin tässä asiassa kuunnella kansan omaa tahtoa ja toivomusta saada edes kuolla ilman ylitsevuotavia kärsimyksiä.

Tämä nyt julkaistu raportti sisältää yli 130 sivua, joten lienee yksityiskohdat hiottu niin viimeisen päälle, ettei siihen ole vuosien vääntöä tarkoituskaan taas käyttää? Ainakin minä toivon monen muun lailla sitä hartaasti.

”Hollanti, Belgia, Luxemburg, Espanja ja Portugali ovat tämän jo Euroopassa joko hyväksyneet tai hyväksymässä eutanasian. Muualla maailmassa, kuten Kanadassa, Uudessa-Seellannissa, Kolumbiassa ja osassa Australiaa, on myös salliva lainsäädäntö. Yhdysvallissa on kasvava määrä osavaltioita, joissa lääketieteellisesti avustettu kuolema on sallittua. Samoin Lääkäriliiton kyselyssä suurempi osa kaikista lääkäreistä kannatti kuin vastusti eutanasialain aikaansaamista”. (Juha Hänninen 10.4. 2021 HS:ssä)

Nyt odotamme ministeri Krista Kiurun tarttumista tähän asiaan sen vaatimalla nopeudella, johon ei enää pidä käyttää vuosikausia asian turhaan vatvomiseen. Kärsimys ja ihmisten tuskat ovat nyt asetettava etusijalle, kun meillä on työryhmän hyvät ehdotukset jo pöydällä.

+20
zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu