J.V.Snellmanin päivä. Ymmärrämmekö riittävästi hänen arvonsa suomalaisten ja suomen kielen vankkumattomana puolustajana?

dav

Tiedän hyvin, ettei tämä aihe varmaankaan kiinnosta montaakaan lukijaa, mutta olettaisin kuitenkin koronaviruksen ja sen hoidon väliin mahtuvan jotain muutakin? Mikä olisi meille suomalaisille nyt juuri tärkeämpää muun ohessa, kuin muistella kunnioituksella ja kiitollisuudella yhtä Suomelle niin tärkeää ja rohkeaa ihmistä, kuin mitä Snellman meille oli ja mitä hän meille antoi. Kulttuurin ja kielen. Voiko yksi ihminen enempää enää maalleen antaa?

Mitä he olivat meille suomalaisille sanomalehtimiehille? Lyhyesti kerrottuna heidän maailmankatsomuksensa pohjautui tykkänään kansallisen herättäjämme Snellmanin hengessä ehein mielin he taistelivat sen puolesta, minkä tarkoituksena oli lujittaa valtiollista asemaamme, kansallista kehitystämme, sivistystämme ja siveellistä kuntoamme. He omistivat parhaan osan pyrkimykselle tämän maan suomalaiselle väestölle, sen kohottamiseksi siitä henkisestä ja aineellisesta alemmuuden tilasta, missä se vuosisatoja oli ollut kielensä tähden syrjittynä korkeamman sivistyksen tarjoamien etujen osallisuudesta, jopa alkeellisempienkin koulutusmahdollisuuksien ulkopuolella”.

Tunnetuin ja arvostetuin oli kuitenkin suomalaisuuden intomielisenä kirjoittajana toiminut Johan Vilhelm Snellman, joka syntyi Tukholmassa 12.5.1806. Hänen Oulusta siirtyneet suomalaiset vanhempansa olivat kauppalaivuri Kristian Henrik Snellman ja vaimonsa Maria Magdaleena Röring. ”Suomalaisin sydän, mikä koskaan on sykkinyt , olisi kenties iäksi päiviksi jäänyt Ruotsiin, tuntematta elämänsä tarkoitusta, jollei Suomen valtiollinen ero Ruotsinmaasta olisi pakottanut sen ajan miehiä lopullisesti päättämään kuka tahtoi jäädä Suomen alamaiseksi kuka Ruotsin. Tällä ratkaisevalla hetkellä veti Snellmania hänen suomalainen isänmaansa vastustamattomasti puoleensa.

Asuinpakakseen hän valitsi heille Oulun, josta J.V. Snellman pääsi ylioppilaaksi trivialikoulun läpikäytyään ja Turun yliopistoon 1822. Varattomana hänen täytyi koettaa päästä pikemmin leivälle, ja päätti ryhtyä papiksi, josta hän suoritti jumaluus-opillisen seminaaritutkinnon vuonna 1824. Snellman oli kuitenkin saanut tuta tieteen lumousvoiman ja, ajattelijaksi syntyneenä hänen täytyi ryhtyä syvempien probleemien tutkimiseen. Niinpä hän suoritti filosofian kandidaatintutkinnon Helsingin Aleksanterin yliopistossa 1831. Väitöskirjan, jotka parhaasta päästä koskivat Hegelin järjestelmää, tuli Snellmanista filosofian dosentti 1835.

Tämä kaikki on kerrottu Snellmannin täyttäessä seitsemänkymmentäviisi vuotta vuonna 1881. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa samana vuonna.

Kirja alkaa juhlallisesti: ”Kun aika on kypsynyt jonkun historiallisen tehtävän suorittamiseen, ilmaantuu aina ne henkilöt, jotka mahtavasti herättävät aikalaistensa tajunnon siitä, mitä hetki vaatii, ja ottavat hartioillensa tehtävän työn kuorman ja käyden rivien etupäässä, kestäen parjaukset ja taistelut, iskut ja haavat”.

Haavoja, erottamisia ja raskaita vastoinkäymisiä Snellmanin eteen tuotiin vuosikausia, mutta horjumatta hän pysyi paikoillaan läpi historian myrskyjen ja mullistusten. Kun Ruotsi yhä enemmän lakkasi olemasta yleisen eurooppalaisen kulttuurin välittäjänä meille, oli luonnollista alkaa kehittää kansallista omaa kulttuuriamme ja kieltä, jota koko enemmistö Suomessa kuitenkin puhui.

Vielä vuonna 1842 hänen palattuaan jälleen isänmaahansa Saksa ja Ruotsin oleskelunsa jälkeen Snellman totesi, kuinka Suomi oli henkisesti kuollut, isänmaallisuudesta vieraantunut, jähmettyneeseen porvallisuuteen vajonnut sivistynyt luokka, niin tiede, kansa, kuin kielensä kautta erotettu tavallinen kansa, joka ei edes tajunnut itselleen mitään pyytää tai vaatia. Kotimaista kirjallisuutta ei ollut olemassa, vierasta ei käytetty ollenkaan, sanomalehdistö, vielä huonompi, kuin mitä hän oli odottanut.
Teollisuus tuskin edes orasti, maanviljelys oli alhaisella tasolla. Tehtävän suunnaton suuruus ja raskaus oli masentanut uljaimmatkin miehet.

Kuopiossa 1884 ilmoitti S. tilattavaksi uuden sanomalehden ruotsinkielellä ”Saiman”, ja toisen suomenkielellä, ”Maamiehen Ystävä” nimellä. Siihen aikaan ei julkaistu yhtäkään suomenkielistä lehteä ja tuskin olisi tullutkaan, jollei Snellman olisi ottanut asian käsiinsä, sillä siinä määrin oli kaikki ajatuskin suomalaisten sivistymisestä oli jo täysin kadonnut. Kuitenkin Saima teki ihmeitä, sillä se sai jo ensimmäisenä vuotenaan kerskata olevansa ”maan eniten luettu lehti”, sille tuli enemmän tilaajia kuin sen aikaiselle yliopiston äänenkannattajalle ”Helsingfors Tidningarille”.

Näin se kaikki vain alkoi. Ja oli todellakin ihmeen rohkea ajatuskin kohottaa kulttuurin kannattajaksi kieli, jolla ei ollut mitään omaa kirjallisuutta, ja jolla sillä hetkellä ei painettu muuta kuin pieniä hartauden vihkosia. Vielä ihmeellisemmältä tuntui tuo jalo rakkaus suomalaiseen unhoitettuun ja poljettuun kansaan miehen sydämessä, joka kuitenkin käytti itse ruotsin kieltä. Tuo into oli väsymätöntä ja kaikista vastuksista huolimatta, millä hän nousi suomalaisten puolustajaksi, jotka varmaankaan eivät tuolloin vielä tienneet hänestä mitään. Me tiedämme ja siksi hänen merkkipäivänsä on myöskin suomalaisuuden ja liputus päivä. Jo syystäkin Runeberg kysyy:
Maa raukka kuinka taisitkaan
Niin rakastettu olla?

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu