Isovanhemmuus on taakan jakamista

Hyvin nopeasti ovat menneet viimeiset vuodet kun minulla on kolme lastenlasta, nyt ovat 5, 7 ja 8-vuotiaita tyttöjä. Olen yksi heidän pappa. Minulla on edelleen kotonani lasten syöttötuoli, on amme, potta sekä kaksi koottavaa matkasänkyä. Toisessa matkasängyssä toisinaan vielä nukkuu pienin lapsenlapsistani, vielä mahtuu hän nukkumaan, kaksi vanhempaa eivät mahdu.

Vasta olivat tytöt niin pieniä, nopeasti kasvavat. Elävästi muistan kun tytöt, jokainen yksitellen ja myös yhdessä olivat yökylässä ennen kuin osasivat kävellä ja itse syödä. Tuttipullot ja soseruoka, vaippoja unohtamatta.

En aio luopua syöttötuolista, en ammeesta enkä matkasängystä, saati potasta, vaikka olenkin nyt 62-vuotias. Ihan sillä varauksella jos olen hengissä ja sieluni voimissa kun nämä minun lapsenlapset kenties saavat omia lapsia. Noin teoriassa on mahdollista, että kotonani on myös tulevaisuudessa konttaavia yksilöitä, jotka haluavat lämmintä maitoa ennen nukkumaan alkamista. Saattavat haluta kuulla hyräilyä, kenties laulua.

On meidän perheyhteisössä myös aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, myös heidän mahdolliset lapset ovat tervetulleita minulle yökylään. Kotini ei ole kovin iso, mutta pienet lapset ovat aina tervetulleita. Aina olen siten ajatellut, että seinien pitää olla leveät ja katto korkealla, mitä pieniin lapsiin tulee, on oltava ymmärrystä, aina ei tarvitse olla ite koko ajan puhumassa, useinkin kuuntelu on tärkeämpää, halaaminen.

Pienen lapsen kannustaminen on erittäin tärkeää, se on oleellista lapsen kehitykselle, kasvamiselle. Pientä lasta pitää kylvettää rakkauden ja välittämisen ilmapiirissä, iloisia ja myönteisiä kokemuksia, naurua on oltava. Se on tärkein isovanhemman tehtävä, rakastaa ja ilmaista se rakkaus.

Isovanhemmuus on yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa. Lapsen vanhemmat vastaavat kasvatuksesta, siitä eivät vastaa kukaan pappa eikä mummo. On työhaastetta ja muuta. Vaatimusten määrä tuntuu vaan lisääntyvän yhteiskunnassa ja kun sitä vaatimusten taakkaa on jakamassa useampi, sitä jaksaa myös paremmin, ihminen ei ole robotti.

Kari Viholainen
Pappa
Oulu