Hyvinvointivaltio, jonka menneet sukupolvet loivat

Miten aloittaa kuntosaliharrastus lähes nollabudjetilla?

Minun tapauksessani vastaus löytyi yllättävän läheltä.

Sain viestin, että kunnalliselle kuntosalille pääsee edullisesti. Ja mikä parasta: hintaan kuuluu vielä uimahallin käyttö. Päätin siis lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuntosalille vahvistamaan kehoa ja altaaseen parantamaan samalla omaa, varsin vaatimatonta uimataitoani.

Siinä samalla jäin miettimään jotain suurempaa.

Hyvinvointivaltiosta puhutaan usein suurten järjestelmien, palveluiden ja verojen kautta. Harvemmin pysähdymme miettimään, mitä kaikkea se mahdollistaa aivan tavallisen ihmisen arjessa.

Tässä tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että liikuntaan ei tarvitse olla varaa satoja euroja vuodessa.

Ei tarvitse hankkia kallista kuntosalijäsenyyttä. Ei tarvitse ostaa henkilökohtaista valmentajaa. Ei tarvitse sitoutua hienoimpaan ja uusimpaan liikuntakeskukseen.

Voi mennä kunnalliselle kuntosalille.

Ja samalla voi käydä uimassa.

Pienillä maksuilla suuria mahdollisuuksia

Menneet sukupolvet ovat rakentaneet ympärillemme järjestelmää, jossa mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua.

Kirjastot ovat ehkä tunnetuin esimerkki. Liikuntapaikat ovat toinen.

Uimahallit, kuntosalit, ulkoilureitit, puistot, kentät, ladut ja muut julkiset liikuntapaikat muodostavat kokonaisuuden, jota voi olla helppo pitää itsestäänselvyytenä.

Mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Niiden takana on vuosikymmenten aikana tehtyjä poliittisia päätöksiä, verorahoitusta, rakennettuja tiloja ja ajatus siitä, että hyvinvointi ei saa olla pelkästään niiden etuoikeus, joilla on siihen paljon rahaa.

Ja juuri nyt tämä tuntuu erityisen kiinnostavalta.

Puhumme paljon lasten harrastamisen hinnasta. Aiheesta puhutaan aivan syystä: harrastusten kustannukset voivat muodostaa perheille merkittävän menoerän.

Mutta ehkä samalla pitäisi puhua enemmän myös siitä, mitä kaikkea meillä on jo tarjolla hyvin pienellä rahalla – tai jopa täysin ilmaiseksi.

Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse aina maksaa harrastamisesta

Pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia on valtavasti.

Voi lähteä lenkille. Kävellä metsissä ja ulkoilureiteillä. Käyttää puistoja ja liikuntapaikkoja. Kirjastosta saa kirjoja, lehtiä ja nykyään paljon muutakin. Monissa paikoissa järjestetään maksuttomia tapahtumia, näyttelyitä ja liikuntamahdollisuuksia.

Kaikki harrastaminen ei tarkoita kuukausittaista jäsenmaksua.

Joskus harrastus voi alkaa yksinkertaisesti siitä, että laittaa kengät jalkaan ja lähtee ulos.

Tai kuten minun tapauksessani: ottaa kunnallisen kuntosalin ja uimahallin yhdistelmästä kaiken hyödyn irti.

Kaikki eivät tietenkään hyödy samalla tavalla

On myös hyvä muistaa, ettei pelkkä palvelun olemassaolo tee harrastamisesta automaattisesti helppoa.

Jos rahaa on vähän, pienikin maksu voi tuntua isolta. Matkat maksavat. Varusteet maksavat. Aika on monelle rajallinen resurssi. Ja esimerkiksi liikuntapaikkojen sijainti vaikuttaa siihen, ovatko ne oikeasti kaikkien saavutettavissa.

Siksi maksuttomien ja edullisten palveluiden olemassaolo on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on niiden saavutettavuus.

Silti tässä on mielestäni yksi asia, jonka helposti unohdamme:

Meillä on jo olemassa valtava määrä mahdollisuuksia, joita ei aina osata käyttää.

Ehkä hyvinvointivaltio näkyykin juuri tässä

Hyvinvointivaltio voi kuulostaa isolta ja abstraktilta sanalta.

Mutta ehkä sen konkreettinen merkitys näkyy joskus hyvin pienissä asioissa.

Siinä, että pienituloisellakin ihmisellä on mahdollisuus käydä kuntosalilla.

Siinä, että uimahalliin pääsee kohtuullisella hinnalla.

Siinä, että lapsi voi löytää harrastuksen ilman, että perheen täytyy käyttää siihen valtavaa summaa rahaa.

Siinä, että kirjastosta voi hakea kirjoja ilman, että jokaista lukuharrastukseen käytettyä euroa tarvitsee laskea.

Ja siinä, että kaupungissa on paikkoja, joissa ihminen voi liikkua, oppia, harrastaa ja tavata muita ilman, että jokaisesta tekemisestä muodostuu kaupallinen palvelu.

Nämä asiat eivät syntyneet tyhjästä.

Menneet sukupolvet rakensivat järjestelmän, jonka he jättivät meille.

Meidän tehtävämme on ainakin huomata sen arvo.

Ja ehkä myös käyttää niitä mahdollisuuksia, joita ympärillemme on rakennettu.

Minä ainakin aion aloittaa kuntosalista.

Ja samalla opetella uimaan vähän paremmin.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – ja vieläpä melko pienellä laskulla.

Se on aika hyvä diili.