Kun perusasiat alkavat olla ylellisyyttä

Pääkaupunkiseudulla eläminen on kallista. Pian tuntuu siltä, että yksin asuvan on käytävä töissä vain selvitäkseen perusmenoista. Entä sitten, jos on perhe?

Haluaisin harrastaa liikuntaa ja olen ottanut tavoitteeksi juosta maratonin. Juokseminen ei vaadi kallista välineistöä – lenkkarit ja liikuntavaatteet riittävät. Silti maratonharjoittelu lisää ravinnon tarvetta. Onko tällainen harrastus kohta liian ”eliittiä” ihmiselle, jolla ei ole ylimääräistä rahaa?

Sama näkyy liikkumisessa muutenkin. Kaikilla ei ole varaa autoon, ja osalle jopa bussilippu voi olla liian suuri menoerä.

Myös terveydenhoito maksaa. Itselläni yhden hampaan hoitoon meni 111 euroa, vaikka kyseessä oli suun tarkastus ja hoitoa – eikä edes reiän paikkaamista.

Kun ruoka, asuminen, liikkuminen ja terveydenhoito kallistuvat, pienituloiselle jää yhä vähemmän liikkumavaraa.

Siksi kysyn tulevilta päättäjiltä: miten ruoan ja muiden välttämättömien menojen hintakehitykseen aiotaan puuttua?

Oma viestini on selvä: indeksejä ei voi enää leikata niin, että ihmisten toimeentulo heikkenee entisestään. Perusasioiden pitää olla mahdollisia myös pienituloiselle – eikä tavallisen ihmisen elämästä saa tulla selviytymistaistelua.

annakeikko
Vantaa

anna.keikko@gmail.com

Kemiantekniikan insinööri ja laborantti ja opiskelija.

Oon myös instassa, joten jos kiinnostelee seurata enemmän mun touhuja👇www.instagram.com/nuotinvieressaontilaa

Kotisivuni
http://anna.keikko.fi

"Nyt nähdään, että metsäteollisuus on ongelma. Tulevaisuudessa pitää nähdä, että metsäteollisuus on osa ratkaisua."

(ympäristöasioihin kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon)

-Anna Keikko

Moraalisäännöt on universaaleja. Ihmisellä kansalaisuudesta riippumatta kyky erottaa hyvä pahasta.

-Anna Keikko

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu