Puheenvuoro-blogit
Mitä haluat vielä tehdä elämässäsi?
Mä haluan järjestää juhlat, jotka päättyy kuumailmapallolentoon.
Maksaa ihan sikkenä.
Mitä sä haluat vielä tehdä?
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Ja äkkiä on ilta
Jokainen meistä seisoo yksin maan sydämessä auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta. Äkisti ovat kaikki junat menneet ja kaikki kellot pysähtyneet. Yhtäkkiä ovat kaikki sanat loppuneet.
Kun me vihdoinkin olemme päättäneet puhaltaa ulos tunteemme, onkin trumpetti jäässä eikä kuulu äänen pihaustakaan. Kun me ojennamme kätemme hyväilyyn onkin poski jo poissa.
Kun me päätämme lähettää punaiset ruusut on osoite tuntematon. Se mikä on meille tärkeää sanoa täytyy sanoa – itsemme tähden.
Meidän tulee oivaltaa, että elinhetkemme ovat niin ohikiitävän lyhyitä, ettei meillä ole aikaa siirtää mitään – mikä voisi muuttaa jotain – juuri nyt.
-Salvatore Quasimodo
Ilmoita asiaton viesti
Olet nuori ihminen. Silloin pitää olla haaveita, koska niitä ihan oikeasti voi toteuttaa. Kun sitten ikää tulee, haaveet kannattaa unohtaa tai ainakin niiden toteuttaminen alkaa olla mahdotonta.
Itse olen 58-vuotias ja tämän ikäisenä lienee aika tarpeetonta miettiä, mitä vielä haluaisi elämässä tehdä. Kyse on siitä, pysyykö terveenä, hyväkuntoisena ja täysin toimintakykyisenä ja pystyykö elämään elämää, jossa ei tarvitse lääkkeitä. Siinä on haastetta aivan riittämiin.
Ilmoita asiaton viesti
ja pystyykö elämään elämää, jossa ei tarvitse lääkkeitä.
______________________________________________
Onko lääkkeettömyys tavoite sinänsä? Lääkeet ovat aika hyviä nykymaailmassa verrattuna vaikkapa vuoteen 1968.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se minulla on tavoite. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja pidän totaalisen vastenmielisenä sitä ajatusta, että elämä olisi jonkun lääkkeen varassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen ollut alle 20-vuotiaasta lääkkeen varassa.
Ilmoita asiaton viesti
ok..olitko korona-aikaan samalla tolalla?
Ilmoita asiaton viesti
😅En ymmärrä. Olen kertonut avoimesti sairaudesta johon minulla on ollut lääkitys 20 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se SInulle ollut vaan Hytöselle. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Ilman muuta otan rokotteet, ne eivät ole lääkkeitä siinä mielessä, mitä minä ymmärrän. Tai otan Buranaa, kun on kunnon flunssa, mutta jatkuva ja säännöllinen lääke on minulle sellainen asia, jota en halua kokea.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän sinun asemassa tuon, mutta itselläni ei ollut aikanaan vaihtoehtoja.
Ilmoita asiaton viesti
Oon miettinyt pitääkö jättää perintöä vai laittaa kaikki haisemaan. Siis elinaikana tehdä ja toisaalta antaa asioita toisille eikä lainkaan jättää perintöä. Kai omat hautajaiskulut täytyy maksaa kun enoni teki.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sinun kannata miettiä tuollaisia asioita vielä. Odota nyt ainakin 30 vuotta niiden ajankohtaistamistasi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos aikoo jotain jättää, niin siihen pitää varautua hyvissä ajoin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen aikavara on kuitenkin liikaa. Elämäsi voi muuttua paljonkin vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kai sitten..
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko on erittäin hyvä kysymys kenelle hyvänsä. Jos jotain haluaa tehdä, ei yleensä kannata viivytellä. Tiedän, koska olen välillä viivytellyt, ja se ei ole kannattanut 🙂 🙂 Todellisuudessa elämässä voi tehdä vaikka mitä, siis uskomattomia mahdollisuuksia on, mutta vaikeinta on mielestäni virittäytyminen sille ”uskon taajuudelle”, että melkein kaikki on mahdollista, sitten aloittaminen ja sitten jatkaminen eteenpäin.
Itse yritän vastata tähän haasteeseen esim. sillä, että olen tehnyt viime aikoina verkko/android- kommunikaatiosovellusta, jonka kohderyhmänä on vähäpuheiset tai täysin puhumattomat autistit tai muusta syystä puhumattomat (aivovaurio esim.) henkilöt. Nyt sovellus olisi lähestulkoon, ellei jopa kokonaan, pilotointivaiheessa, vähintään demovaiheessa, mutta pilotoijat puuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkee hienoo tosissaan on, mutta usein ne vaatii rahaa.
Sitten on halpoja/ ilmaisia mahdollisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Aina silloin tällöin, ehkä harvakseltaan, kuitenkin olen kokenut sellaisen hetken, että kaikki on kiinni uskosta, pitää uskoa, että se asia, jota haluaa on mahdollista, näyttipä vaativan rahaa tai ei. Mutta ns. maalaisjärki laittaa vastaan: ei onnistu, en osaa, on liian kallista, en ole syntynyt oikeisiin piiriiin, jne. jne. jne. jne.
Jos toivottu asia on jumalanmielenmukainen, ja oma usko päättäväinen ja muuttuu toiminnaksi, mahdoton voi muuttua mahdolliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, mutta meikällä on pitkä lista asioita, niin tuppaa rahat loppumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näin jokainen meistä, myös minä usein, helposti sortuu inhimillisesti ajattelemaan, mutta noin nimenomaan ei kannata ajatella koska silloin asiat jäävät haaveiluksi ja luu vetävän käteen. En moiti, vaan kannustan ajattelemaan ja toimimaan toisin: esimerkiksi laittaa paperille asiat joita haluaa tehdä, ja sitten vaikkapa pisteyttää ne kiinnostavuuden ja helppouden suhteen asteikolla 1-10 (10p = kiinnostava, 10p = helppo), laskee sitten yhteen kiinnostavuuden ja helppouden, sitten jättää listalle vain ne asiat, joiden yhteispistemäärä on yli 15p., ja lähtee toteuttamaan vain niitä ja heittää muut roskiin (liian epäkiinnostavat ja liian vaikeat). Tms. tätä itselle sopivasti soveltaen.
Ilmoita asiaton viesti
Mulla toteutuu yleensä melkein kaikki mitä haluan.
Ilmoita asiaton viesti
Pahuksen glaukooma silmässäni kun ensin luin että
…vähäpukeiset..
Ilmoita asiaton viesti
Haluan ja aion pitää baaria Intiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku nainen on lasta vailla voisin sellaisen hänelle väsätä ennen kuin täytän 80-vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt sataa vettä, ihan ok. Jos huomennakin sataa vettä, sekin passaa. Jatkuvilta sateilta pitää osata suojatua. Lopulta ne pilvet väistyy ja paistaa aurinko, kunnes… Sitä kai tämä ihmiselo on. Periksi ei anneta.
Ilmoita asiaton viesti