Ukraina käsittämättömässä pakkoraossa

Trump myi muutamasta öljytynnyristä uskottavuutensa maailman johtajana, jos sellaista koskaan oli ollut.

Kun Trump ja Putin ovat nyt löytäneet toisensa, Euroopan on yhä seisottava Ukrainan rinnalla.

Mitä käy, jos(kun) Trump lakkaa toimittamasta aseita Ukrainalle?

Eurooppa ei voi jäädä odottamaan, mitä Washingtonissa seuraavaksi päätetään. Jos Yhdysvallat vetäytyy, Euroopan on kyettävä ottamaan aseavun vetovastuu. Se ei ole helppoa, sillä Yhdysvaltojen tiedustelutietoa, ilmatorjuntaa ja pitkän kantaman aseita ei pystytä korvaamaan hetkessä.

Mutta mahdotonta se ei ole. Euroopalla on taloudelliset voimavarat, osaamista ja puolustusteollisuutta. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa, yhteisiä hankintoja ja pitkäjänteisiä päätöksiä. Ukrainan tukemista ei voi rakentaa sen varaan, kuka kulloinkin istuu Valkoisessa talossa.

Kyse ei ole vain Ukrainasta. Kyse on myös Euroopan omasta turvallisuudesta. Jos Venäjä saa palkinnon hyökkäyssodastaan, millaisen viestin se lähettää tulevaisuutta ajatellen? Rauha, joka perustuu vain hyökkääjän vaatimuksiin, ei välttämättä ole kestävä rauha.

Euroopan on nyt päätettävä, haluaako se olla oman turvallisuutensa takaaja vai jäädä riippuvaiseksi Yhdysvaltojen kulloisestakin politiikasta.

Ukraina tarvitsee aseita ja tukea nyt, ei vasta sitten, kun Eurooppa on saanut kaikki erimielisyytensä sovittua.

Euroopan on kannettava vastuunsa. Ukrainan kohtalo ja Euroopan turvallisuus kulkevat käsi kädessä.