Voisiko Suomesta tulla tekoälyn uusi Kiina?

Kiina nousi maailman teolliseksi suurvallaksi aloittamalla siitä, missä sillä oli kilpailuetu: halvasta tuotannosta. Vuosikymmenten aikana valmistus loi osaamista, pääomaa, toimitusketjuja ja teknologista kyvykkyyttä. Lopulta Kiina siirtyi yhä korkeamman jalostusasteen tuotteisiin – sähköautoihin, akkuihin, elektroniikkaan ja teknologiaan.

Suomella voisi olla tekoälyssä mahdollisuus tehdä jotain samankaltaista.

Suomen ensimmäinen kilpailuetu voisi olla laskenta. Meillä on puhdasta ja suhteellisen edullista sähköä, vakaa sähköverkko, kylmä ilmasto sekä kasvava määrä datakeskuksia. Suomeen on jo syntymässä merkittävää tekoälyn laskentainfrastruktuuria.

Mutta datakeskusten ei pitäisi olla tavoite itsessään.

Jos ulkomaiset teknologiayhtiöt tulevat Suomeen rakentamaan valtavia halleja, kuluttavat suomalaista sähköä ja vievät suurimman osan arvonlisästä mukanaan, Suomi on lähinnä tekoälyn raaka-ainetuottaja.

Paljon kiinnostavampi tavoite olisi rakentaa datakeskusten ympärille uusi suomalainen teollinen ekosysteemi.

Laskentakapasiteetti voisi ruokkia tekoälyyrityksiä, tutkimusta ja teollisuutta. Suomalaiset yritykset voisivat kehittää tekoälyratkaisuja metsäteollisuuteen, energiaan, kaivoksiin, logistiikkaan, koneenrakennukseen, terveydenhuoltoon ja puolustukseen.

Tällöin ketju olisi:

puhdas sähkö → laskenta → tekoälyosaaminen → tuotteet → vienti.

Suomen ei tarvitse voittaa Yhdysvaltoja rakentamalla maailman parasta yleistä kielimallia. Meidän kannattaa yrittää olla maailman paras siinä, missä meillä on jo vahvaa osaamista: tekoälyn yhdistämisessä fyysiseen teollisuuteen.

Datakeskus voi olla tämän kehityksen ensimmäinen askel.

Siksi Suomen pitäisi kysyä jokaisesta uudesta datakeskusinvestoinnista muutakin kuin kuinka paljon se investoi ja kuinka paljon sähköä se kuluttaa.

Pitäisi kysyä:

Mitä uutta osaamista, yrityksiä, tuotteita ja vientiä tämä investointi synnyttää Suomeen?

Jos onnistumme tässä, datakeskukset eivät ole vain Suomen uusi sähkönkuluttaja. Ne voivat olla seuraavan suomalaisen teollisen kasvun infrastruktuuri.

Kiina aloitti maailman tehtaana ja nousi tuotteiden valmistajasta niiden kehittäjäksi.

Ehkä Suomen kannattaa yrittää tehdä tekoälyssä sama:

ensin laskennan maa – sitten tekoälyn maa – lopulta tekoälyä hyödyntävien tuotteiden ja yritysten maa.