Oikeiston velkajarruvertailu

Velkaantumisen pysäyttäminen tulee olemaan taas tulevien vaalien tärkein yksittäinen aihe. Oikeiston sisällä on konsensus, että tasapainotuksen ei tule tapahtua yrittämistä tai työntekoa lisää verottamalla. Kuitenkin oikeiston sisällä on eroja säästöissä ja käydään tässä niitä läpi. Kokoomus ja Perussuomalaiset siis molemmat tunnistavat sopeutustarpeen, mutta erot syntyvät siinä miten nämä päätökset vaikuttavat Suomen pitkän aikavälin kasvuun. Juuri tästä kasvunäkökulmasta katseltuna, Kokoomuksen velkajarruohjelma näyttää johdonmukaisemmalta kokonaisuudelta.

Taloustieteen näkökulmasta velkajarrun tärkein kysymys ei ole paljonko säästetään vaan kuinka turvataan kasvu vaikka säästetään. Suomen julkisen talouden ongelmia ei nimittäin ratkaista pelkästään menoja leikkaamalla. Tässä kohtaa Kokoomuksen ohjelma nojaa vahvemmin niin sanottuun tarjontataloudelliseen ajatteluun. Ohjelmassa korostetaan työnteon kannustimia, koulutusta, tutkimusta, tuottavuutta ja rakenteellisia uudistuksia. Tarkoituksena ei ole vain pienentää menoja vaan kasvattaa talouden tuotantokykyä. Perussuomalaisten ohjelmassa painopiste on selkeämmin suorissa menosäästöissä. Ne voivat parantaa julkista taloutta lyhyellä aikavälillä, mutta osa säästöistä kohdistuu myös korkeakoulutukseen ja tutkimusrahoitukseen, joiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä ja voivat pitkässä juoksussa olla hyvin turmiollisia tulevaisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta ja täten myös talouden ja hyvinvointivaltion näkökulmasta.

Suurin ero näiden kahden ohjelman kohdalla näkyy koulutuksessa. Kokoomus määrittelee koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen tulevan kasvun perustaksi. Ohjelmassa niitä käsitellään osana ratkaisua Suomen talousongelmiin. Perussuomalaiset ehdottavat korkeakoulujen leikkauksia sekä tutkimus- ja kehitysrahoituksen leikkaamista. Näillä pidetään huoli, että Suomesta ei tule yhtään menestyvää innovaatiota tai startuppia. Taloustieteellinen tutkimus on melko yksimielinen näistä asioista. Korkeakoulutus ja TKI-rahoitus ovat niitä harvoja julkisia menoja, joilla on aitoja kasvuvaikutuksia. Nyrkkisääntönä on pitkään pidetty sitä, että jokainen valtion TKI-toimintaan panostama euro houkuttelee yrityksiltä noin kaksi euroa omaa tutkimus- ja kehitysrahoitusta. Tuoreempien tilastojen valossa yritysten omatoiminen rahoitusosuus suhteessa julkiseen tukeen on noussut tätäkin suuremmaksi. Koska yritykset vastaavat noin kahdesta kolmasosasta Suomen kaikista TKI-menoista, valtion panostus on kriittinen laukaisija isommille yksityisille investoinneille. Budjetin näkökulmasta niiden leikkaaminen siis tottakai onnistuu, mutta se tulee johtamaan suurempaan alijäämään tulevaisuudessa, eikä näin saa tapahtua!

Sitten päästään Perussuomalaisten ohjelman epärehellisyyteen. Ohjelmassa luvataan säästää kehitysavusta 500 miljoonaa euroa, kun suora kehitysapu mitä maksetaan on vain 450 miljoonaa euroa ja siitä Ukrainaan menee 57 miljoonaa euroa eli sieltä mahdollinen säästö on yli 100 miljoonaa euroa vähemmän kuin luvattu. Mutta tuon 393 miljoonaa euroa itsekin sieltä mielelläni napsaisisin pois. Toinen ilmiselvä säästö, joka ei tule tapahtumaan on maahanmuuttajien sosiaaliturvaan kohdistuva säästö. Suomessa ei perustuslain mukaan voi toistaiseksi olla kansalaisuuteen pohjautuvaa sosiaaliturvaa eikä muutenkaan ihminen, joka maksaa Suomeen samassa suhteessa veroja kuin kantasuomalainen voi saada vähemmän tukea esimerkiksi jäädessään työkyvyttömäksi. Sinänsä maassa oleskeluaikaan sidottu sosiaaliturva ei ole huono ratkaisu, koska se poistaisi vääränlaisia kannustimia, mutta silloin myös maahanmuuttajan veroprosentin tulee olla pienempi ennen kuin hän on oikeutettu sosiaaliturvaan. Joten voidaan todeta, että tästä 690 miljoonasta iso osa ei tule toteutumaan, vaikka Perussuomalaiset olisivat yksin hallituksessa.

Kolmas erottava tekijä on veronkorotukset. Kokoomus ei ohjelmassaan ehdota ollenkaan veronkorotuksia ja linjaa, että kokonaisveroastetta ei tule korottaa. Perussuomalaiset sen sijaan tarjoavat äänestäjilleen MILJARDIN EURON verran veronkorotuksia. Perussuomalaiset viestivät nämä ulos niin että ne eivät koskettaisi tavallisia ihmisiä, mutta esimerkiksi sähköntuotannon veronkorotukset johtavat suoraan korkeampaan sähkönhintaan ja sitä kautta vaikuttavat tavallisen ihmisen arkeen. Lisäksi investointeihin liittyvät veronkorotukset johtavat siihen että investointeja ei Suomeen niin paljoa tule, joka vaikuttaa heikentävästi työllisyyteen ja taas vaikuttaa tavallisen ihmisen arkeen. Tällaisilla avauksilla en ihmettelisi, jos Perussuomalaiset hallitusvastuussa olisivat valmiita Jani Mäkelän sanoin pitämään oven auki veronkorotuksille ja kiristämään suomalaisten progressiivista verotusta entisestään.

Kokoomuksen ohjelma ei perustu naseviin viesteihin, jotka on helppo kommunikoida kannattajille, vaan rehellisiin ja tehtävissä oleviin päätöksiin. Velkajarruohjelman tavoitteena on turvata perusrakenteet, mutta myös tarjota osaamisen ja talouskasvun kehitykselle edellytykset. Perussuomalaisten ohjelma myös tuntuu jääneen viime vuosikymmenelle tai jopa vuosituhannelle, kun taas Kokoomuksen ohjelma tarjoaa säästöjen lisäksi rakenteiden uudistuksia ja on siten tulevaisuuteen katsova ja kunnianhimoisempi. Suomi tarvitsee näitä uudistuksia ja Suomi tarvitsee kunnianhimoa.

Lähteet:

Elinkeinoelämän keskusliitto. TKI-tilastot. https://ek.fi/tutkittua-tietoa/tki-tilastot/

Kokoomus. Velkajarruohjelma. https://www.kokoomus.fi/velkajarruohjelma/

Perussuomalaiset. 9+1 miljardin sopeutusohjelma. https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2026/10/Saastolista2027-FIN.pdf