Miksi Venäjä kävi paskalla kansanedustajan kotona?

Videoversio
Audioversiot: SoundCloud, Spotify

Viranomaiset ovat olleet vaitonaisia tällä viikolla uutisoituneiden kansanedustajien kotona käyntien mahdollisista tekijöistä. Vedotaan siihen, että asiaa tutkitaan. Mahdollisia tekijöitä on kuitenkin vain yksi. Yksittäinen pervo voisi käydä yhden tai kahden kansanedustajan kotona, mutta 20 kansanedustajan kotona voi käydä vain jonkun maan tiedustelupalvelu.

Kiinan ja Iranin tiedustelupalveluiden painostustoimet Suomessa ovat kohdistuneet yksinomaan maista paenneisiin omiin kansalaisiin. Niitä ei tunneta jekkujen tekemisestä toisten kotona, mikä on Venäjän FSB:n tavaramerkki. Jekut ovat tulleet tutuksi Venäjällä asuneille suomalaisille diplomaateille ja joillekin toimittajille. Suomessakin käytiin aikanaan tšetšeeniseparatistien Kavkaz Centerin palvelinta ylläpitäneen Mikael Storsjön kotona.

Presidentin ulostulo aiheesta oli typerä, koska yksittäisen vihaisen kansalaisen turhautuminen ei ole verrattavissa salamurhiin pystyvän tiedustelupalvelun kotikäyntiin.

Suomalaiset kansanedustajat ovat helppo kohde, koska he käyttävät todellista valtaa, mutta viettävät melko tavallista elämää ilman erityisiä turvatoimia. Venäjä tietää, että oma turvallisuudentunne painaa vaakakupissa sitten kun seuraavan kerran päätetään sanktioista ja Ukrainan tukitoimista, tai vastaavasti pohditaan suhteiden normalisoimista. Vaikka suuri osa päätöksistä tulee EU-tasolta, niihin on sananvaltaa myös Suomen kansanedustajilla.

On kiinnostavaa, että Suomessa Venäjän turvallisuuspalveluiden toiminta on vielä melko rajattua, jos vertaa vaikka Puolaan jossa on tehty raskasta sabotaasia. Mahdollisesti Venäjällä pidetään Suomea vielä ystävällisempänä maana, joka voisi jossain vaiheessa ajaa suhteiden normalisoimista EU:n sisällä. Tämä voi olla totta, liike-elämä muistaa kuinka paljon rahaa idänkauppa on Suomeen tuonut.

Venäjän näkökulmasta nykymalliset iskut Suomeen eivät ole eskalaatio, vaan pienempi vastaus suurempaan pahaan – Suomen Ukrainaan toimittamilla aseilla on tapettu venäläisiä, mutta Venäjä ei ole toistaiseksi tappanut Suomessa ketään.

Suojelupoliisille kotikäynnit ovat noloja, minkä vuoksi entisen supolaisen on vähän pakkokin kääntää epäilyksiä Venäjästä poispäin . Venäjän tiedustelun mahdollisuudet vaativiin operaatioihin ovat tosiaan Suomessa rajattuja, mutta kansanedustajien kotona käyminen ei ole vaativa operaatio. Sen toteuttamiseen riittää yksi ammattilainen. Vielä helpompia ovat ulkoistetut operaatiot, kuten Your Finnish Friends-järjestöön kohdistunut tuhopoltto Lauttasaaressa, ne ovat tiedustelupalveluille halpoja ja riskittömiä . Ulkoistaminen on myös Ukrainan tiedustelupalveluiden suosima toimintatapa Venäjällä.

Suomella ei ole nykyisen lainsäädännön ja järjestelmän puitteissa mahdollisuutta vastata jekkuihin ja sabotaaseihin. Kansanedustajan kotona paskalla käynyt ei todennäköisesti ole enää Suomessa, eikä tule enää käymään EU-alueella. En usko että tekijä koskaan selviää, tai että jekkua voidaan osoittaa Venäjän tekemäksi. Mikäli Venäjä todistetaan tekijäksi, Suomi voi karkottaa jonkun diplomaatin, minkä seurauksena joku suomalainen diplomaatti karkotetaan Venäjältä – kokonaisuutena nollarankaisu.

Ulkoistettujen sabotaasi-iskujen tekijät ovat amatöörejä jotka jäävät yleensä kiinni, mutta Venäjä löytää helposti uusia tekijöitä, koska miljoonat eurooppalaiset ovat syrjäytyneitä tai velkakierteessä. Mikäli joku ammattilainen jää kiinni sabotaasista tai salamurhasta, Venäjä voi kidnapata jonkun suomalaisen Venäjällä, jolloin Suomessa vangittu tekijä vaihdetaan kidnapattuun, palaa kotimaahansa ja saa mitalin.

Jekut ja sabotaasi ovat Venäjän tiedustelupalveluille paitsi helppoja, halpoja ja riskittömiä, myös ideologisesti mielekkäitä. Venäjän tiedustelupalveluilla ei ole lakiin kirjattua oikeutta tehdä sabotaasia, salamurhata tai käydä suomalaisen kansanedustajan kotona paskalla. Mutta Venäjällä on kaksi lakia, kirjoitettu laki ja kirjoittamaton laki. Kirjoittamaton laki sanoo, että turvallisuuspalvelut saavat toimia kirjoitetun lain ulkopuolella.

Venäjän historiallisten järjestelmien, tsaarinvallan, Neuvostoliiton eri aikakausien ja nykyisen Venäjän välille vedetään turhan usein yhtäläisyysmerkkejä, mutta tämä aspekti yhdistää niitä kaikkia. Tsaari oli kirjoitetun lain yläpuolella, hän itse oli lainsäädännön lähde ja peruste. Neuvostoliitossa tämä tsaarin asema annettiin kommunistipuolueelle, jonka valta-asema oli kirjattu perustuslakiin. Järjestelmän ja kommunistipuolueen erityisaseman puolustaminen oli peruste toimia kirjoitetun lain ulkopuolella. Nykyisellä Venäjällä laittoman toiminnan perustelut ovat epäselvempiä, järjestelmä ja sen hallitseva luokka tuottaa kulloisenkin tarpeenmukaisen ideologian ennemmin kuin päinvastoin, ja syöttää sen sitten kansalle median avulla. Siispä suuri osa kansasta joka tapauksessa uskoo, että Venäjä on vihollisten ympäröimä ja joutuu puolustamaan itseään myös likaisin keinoin.

Suomella, ja muilla laillisuusperiaatteeseen uskovilla mailla on kolme vaihtoehtoa: jatkaa nykyiseen tapaan jossa Venäjä ei saa toiminnastaan mitään todellisia seuraamuksia, laillistaa vastaavat iskut Venäjällä tai iskeä laittomasti. Kakkosvaihtoehdon ongelma on, että lailliset ja läpinäkyvät iskut ovat aina suurempi eskalaatio kuin laittomat, salaiset ja kiistetyt. Jos Suomen eduskunta hyväksyy lain, että Supo saa käydä paskalla duumaedustajan kotona, ja Supo sitten tiedottaa paskalla käynnistä vuosikertomuksessaan, se on isompi hyökkäys kuin jekut jota Venäjä ei myönnä. On järkevää iskeä Venäjälle samalla mitalla, mutta ei ole järkevää vastata isommin ja eskaloida.

Siispä on painetta aloittaa laiton, tai vähintään läpinäkymätön vastatoiminta Venäjää vastaan. Tämä olisi paluu 20-luvulle ja 30-luvun alkuun, jolloin Suomen sotilastiedustelu ja Etsivä Keskuspoliisi tekivät paljon iskuja Venäjälle ilman mitään laillisia oikeuksia . Tämä voisi hillitä Venäjää, tai sitten ei, mutta salaiset vastaiskut olisivat varmasti Venäjän tiedustelupalveluiden, ja koko maan hallitsevan luokan ideologian mukaisia. Venäjän hallitsevan luokan ideologian mukaan länsimaiden puhe laillisuudesta, läpinäkyvyydestä, korruption vastaisuudesta ja kansainvälisestä laista on vain tekopyhää paskapuhetta. He sanovat, että me olemme todellisuudessa aivan samanlaisia paskiaisia kuin he ja kaikki muutkin. Todisteita tästä kerjätään, kerätään ja odotetaan vesi kielellä.

Antti Rautiainen