Suomen kuntien optimi lukumäärä on?

Suomen kuntien lukumäärä on jotain 308 kuntaa, jos Suomen väestö jaettaisiin tasaisesti matalimpien kustannusten kuntiin (keskikoko noin 20 000–40 000 asukasta), niin optimaali olisi laskennallisesti noin 140–280 kuntaa. Eli kuntia taitaakin olla aika sopivasti nykyisellään.

Kuntaliitoskeskustelu on aina jännää janttamista, eli kun esittää pienempiä kuntia yhdistettäväksi, niin heti tulee vastaus, että Turussa on mietitty, että kaupunki pitäisi jakaa pienempiin osiin. Mikä onkin totta, sillä keskisuuret kunnat ovat kustannustehokkaimpia.

Paras-hanke oli joskus 20 vuotta sitten ja se jäi kesken, kun Sote alkoi nostaa päätään keskustelun ykkösaiheeksi. Paras-hankkeen puitelaki kannusti kuntia yhdistymään. Hankkeen aikana ja sen suorana seurauksena Suomesta katosi noin sata kuntaa ja toteutui 59 kuntaliitosta. Tämän ansiosta monien kuntien elinvoima ja hallinnollinen pohja vahvistuivat. Paras-hankkeen ylivoimaisesti huonoin teema oli sen kyvyttömyys saavuttaa sille asetettuja taloudellisia tavoitteita, eli kuntien menojen kasvu ei pysähtynyt, koska hankkeella oli viiden vuoden ehto työllistää viranhaltijat. Valtiontalouden tarkastusviraston ja hankkeen arviointitutkimusten mukaan laajamittaiset kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueet eivät tuoneet odotettuja säästöjä. Säästöksi ei ilmeisesti laskettu sitä, että monet kunnat pelastuivat kuiville, vaikka siellä ei varallisuus kasvanut niin alamäki ei myöskään jatkunut.

Se pointti usein unohdetaan jälkipuheissa, eli liitoskunnat voivat vähintään yhtä hyvin tai huonosti kuin ennen liitosta, mutta yksikään kunta ei ole mennyt nurin liitoksen takia, vaikko monet olivat liityttäessä suheellisen kovaa vauhtia menossa ”konkurssiin”.

Nyt viimeaikoina on yritetty hiukan viritellä kuntaliitoskeskustelua uudelleen henkiin, mutta keskustelu tyssää siihen, kun joku laukoo suoraan, että ei siitä hyvä seuraa.

Kuntaliitos ei ole nyt niin ajakohtainen, koska kuntien vastuita on kevennetty alueuudistuksen myötä rankasti. Nyt olisikin painopiste keskustelussa oltava hyvinvointialueiden määrän vähentämisessä. Siinäkin on jo edetty vaiheeseen, jossa kerrotaan, että kaksi köyhää ei rikastu vaikka ne liitettäisiin yhteen. Mutta eihän yksikään alue oikeasti ole ”köyhä”, koska rahat tulevat kaikille samasta taskusta, eli verorahoista,

Suomessa ei vain osata keskustella, laitetaan aina vanhat kliseet etusijalle ja lauotaan niillä kaikki keskustelun poikasetkin alas.

Menojen kasvun leikkaaminen on pitkälti muista seikoista kiinni kuin yhdistämisestä, jos yhdistymiselle ei ole taloudellista arvoa laskettavissa, niin ei silloin kannata yhdistää. Mutta sitä ei voida tietää, ennen kuin on käyty keskustelu ja tehty tarvittavat laskelmat.

Eli kuten tuolla aiemmin totesinkin jo, niin yhdistämisen eli kuntaliitosten suurin ja välittömin tavoite on usein taloudellinen, mutta todellisuudessa suurin pitkän aikavälin hyöty on yleensä palvelujen turvaaminen ja alueen elinvoiman vahvistaminen. Eli se on hiukan sama kuin tupakanpolton lopettaminen, saavutetaan parempi terveys, mutta rahaa ei jää yleensä säästöön sen enempää, vaan se tuhlautuu muuhun käyttöön ja on niin pieni erä, että sitä ei lasketa taloudelliseksi voitoksi.