Voima ei riitä, vain Kiina voi laittaa Venäjän ruotuun

Minä uskallan olla eri mieltä Sanna Marinin julistuksesta kirjamessuilla. Ihan vielä viime viikolla olisin ollut täysin samaa mieltä. Ihmisen mieli muuttuu, kun tilanteet muuttuvat. En ole sitä mieltä, että Suomi olisi toiminut jotenkin väärin, kyllä Suomi on toiminut kokoonsa ja resursseihinsa nähden melko tavalla oikein ja työ on myös maailmalla huomattu.

Kyse ei kuitenkaan ole vastustaa Sanna Marinia, vaan ajattelin kirjoittaa kauniisti hänestä. Ajattelinhan itsekin samoin vielä viikko tai kolme päivää sitten. No mikä on muuttanut mieltäni? Se oli tämä dieseldiili ja siitä seurannut Euroopan kolmas tai neljäs hätäkokous, joka tapahtui Oslossa. Se oli EU:n kannalta jätetty yhden miehen varaan. Olen ylpeä siitä, että tämä henkilö on presidenttimme Alexander Stubb. Norja ei ole EU:ssa, joten kaksikko löi kättä yhdessä Ukrainan puolesta yli rajojen.

Näin uutisoi Yle: ”Suomen presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre tapasivat tiistaina 20. lokakuuta 2026 Oslossa. Tapaamisessa he ”löivät päänsä yhteen” erittäin tärkeissä kansainvälisissä neuvotteluissa, joissa keskiössä oli Ukrainan sodan tilanne ja rauhanponnistelut”.
Tämä kaksikko on ollut usein aiemminkin yhteistyökykyinen ja ansioitunut.

He varmasti voivat allekirjoittaa Sanna Marinin teesit, että Venäjä ei usko kuin voimaa.

Minä olen ollut samaa mieltä sodan alusta saakka, niin mikä on mieleni nyt muuttanut? Aika on mieleni muuttanut, eli sotaa on käyty nyt jo liian pitkään, että voisin vilpittömästi uskoa, että kumpikaan sotilaallisesti voittaisi. Ukraina ei voi koskaan tulevaisuudessa ilman Yhdysvaltoja nousta sellaiseen vauhtiin rinatamalla, että Ukraina voisi toteuttaa tämän Sanna Marinin pakkorauhan. Se julistus on siis pelkkää bullshittiä.

En näe myöskään sellaista tilannetta mahdolliseksi, että Venäjä voisi voittaa eli valloittaa haluamansa sodan avulla. Ei vaikka liittoutuisi Yhdysvaltojen kanssa, se ei ole mahdollista enää.

Nyt on aika nostaa diplomatia kehiin ja siihen ei enää vastakkainasettelu ja punaiset linjat ole oikea keino. Siis pois se uho, joka nyt jo kuultiin varmasti tuhannen kerran.
Yhdysvallat on nyt se suurin muuri rauhan edessä, sillä Trump antaa aina siimaa Venäjän suuntaan, kun tilanne alkaa käydä ahtaaksi Putinille.
Esimerkkejä löytyy kyllä viljalti, mutta nämä kaksi kertoo kaiken.

1. Lokakuu 2026: Trump käytti presidentin poikkeuslupaa ja lykkäsi kongressin juuri hyväksymää suurta Venäjä-pakotepakettia ja tuontitulleja vain päiviä ennen niiden voimaantuloa. Päätös säästi Venäjän uusilta talouspaineilta ja suututti laajasti sekä demokraatit että osan republikaaneista ja Suomen Pankin asiantuntijat arvioivat tämän helpottavan merkittävästi Venäjän öljykauppaa.

2. Tammikuu 2018 (ensimmäinen presidenttikausi): Trumpin hallinto kieltäytyi toimeenpanemasta kongressin lähes yksimielisesti säätämän CAATSA-lain mukaisia uusia pakotteita niiden takarajana. Hallinto ilmoitti tuolloin, että jo pelkkä lain olemassaolo toimi riittävänä pelotteena, eikä pakotteiden alkamista siksi tarvinnut panna täytäntöön.

Nämä ovat niin uskomattomia siirtoja, että Trump pitää vapauttaa rauhanneuvotteluista, kun vielä nyt on osoittautunut, että veljekset Trump ja Musk hidastivat tahallaan Starlinkin nopeutta. Ei muka ole tarkoitettu hyökkäykseen. No tämä todistaa tuon jota jo aiemmin kirjoitin, että Ukrainalla ei ole mahdollisuutta sodan keinoin näyttää sitä Marinin kaipaamaa voimaa.

Nyt kuitenkin molemmilla osapuolilla on näkynyt valmiuksia asettua neuvottelupöytään, silloin ei ole oikea hetki enää pärisyttää poskeaan sodan jatkamisen puolesta hamaan voimalliseen voittoon saakka. Sitä voittoa ei tulla näkemään.

Nyt on diplomatian aika. On todella typreää uskoa, että öljyjalostamoja pommittamalla Venäjä taipuu rauhaan johon se ei kykene siksi, että Venäjä ei vain yksinkertaisesti pysty siihen yksin. Ukrainan toinen vaihtoehto olisi antautua täysin, se lopettaisi sodan, mutta Ukrainaa ei enää olisi silloin kartalla lainkaan. Trumpia ei tämä vaihtoehto haittaisi lainkaan. Hänelle on tärkeämpää, että hän voi sanoa lopettaneensa verenvuodatuksen, vaikka hänellä ei olisi mitään tekoa sen antautumisen kanssa.

Ei jää muuta vaihtoehtoa, kun alkaa pehmittämään tai säveltämään tarinaa, jossa Venäjä olisi se sankari joka ymmärtää lopettaa vihanpidon, vaikka ei saisi suurta voittoa. Se vaatii Kiinan puhumista Euroopan ja Ukrainan puolelle. On siis ensin mietittävä mitä Kiina tästä saa, että antaa Putinin perääntyä kunniakkaasti.

Sitten vasta, kun Kiina tulee mukaan saadaan Trump lopullisesti ulos ja diplomatia voi alkaa. Me emme tarvita rottaa samaan pöytään missä puhutaan asiota rauhan eikä rahan ja vallan puolesta.

Kiinan saaminen aidosti Ukrainan ja Euroopan puolelle rauhanvälittäjäksi vaatisi sellaista taloudellista ja geopoliittista vaihtokauppaa, joka palvelisi suoraan Pekingin omia pitkän aikavälin strategisia tavoitteita.
Ja koska Kiina hyötyy tällä hetkellä Venäjän taloudellisesta riippuvuudesta, pelkät diplomaattiset vetoomukset eivät toimi.
Suurimmat ”täkyt”, joilla Eurooppa ja Ukraina yhdessä Norjan ja brittien kansssa voisivat houkutella Kiinaa, liittyvät seuraaviin kokonaisuuksiin:

1. Taloudellinen täky: Kauppasuhteiden normalisointi ja tullien poisto
Kiinan suurin huoli on sen oman talouden hidastuminen ja vientiteollisuuden sakkaaminen.
– Tullien purkaminen: Euroopan unioni on asettanut korkeita tulleja muun muassa kiinalaisille sähköautoille ja vihreälle teknologialle. EU voisi tarjota näiden tullien asteittaista purkamista ja markkinapääsyn helpottamista vastineeksi siitä, että Kiina käyttää taloudellista vipuvarttaan Venäjää vastaan.
– Investointisopimuksen (CAI) elvyttäminen: EU:n ja Kiinan välinen suuri investointisopimus jäädytettiin vuonna 2021. Sen palauttaminen pöydälle olisi Pekingille valtava taloudellinen ja poliittinen voitto.

2. Geopoliittinen täky: Taiwan ja de-risking-politiikan hautaaminen
Peking katsoo maailmaa pitkälti Yhdysvaltojen ja Taiwanin kysymyksen kautta.

Nyt ei arvita punaisia linjoja, vaan punaisia rusetteja sopimuskirjojen sitomiseksi.

Tämä on sitä voimaa, jota Venäjä uskoo, kun Xi jyrähtää on Ukraina hyvin lähellä rauhaa.