Jairi Palosen kirjoitus miljardiluokan investointien sähköinfrastruktuurista osuu oikeaan  Miten miljardiluokan investoinnit kytketään sähköinfraan ilman, että lasku siirtyy kuluttajille | Uusi Suomi Puheenvuoro : suurteollisuuden ja datakeskusten on tuotava mukanaan omaa tuotantokapasiteettia, osallistuttava verkkokustannuksiin ja joustettava kulutuksessaan. Muuten osa investointien kustannuksista voi siirtyä kotitalouksien sähkön hintaan ja siirtomaksuihin.

Keskustelusta puuttuu kuitenkin toinen infrastruktuuri. Sähköverkko siirtää sähköä, mutta se ei tuota energiaa. Sähkö on ensin tuotettava, ja polttoon perustuvassa kotimaisessa tuotannossa myös raaka-aine on saatava tuotantoalueelta voimalaitokselle.

Siksi miljardiluokan investointien todellinen kysymys kuuluu: missä sähkö tuotetaan, millä raaka-aineella, miten polttoaine varastoidaan ja millä liikennejärjestelmällä se toimitetaan käyttöpaikalle kaikissa olosuhteissa?

Tätä kokonaisuutta Suomen liikenne- ja energiapolitiikka on tarkastellut liian kauan erillisinä siiloina. Nyt VTT vetämä tulevaisuuden Suomen kriittisiä toimintoja tarkastellut SYKT-tutkimusryhmä on tunnistanut juuri tämän sokean pisteen.

Sähköverkko ei ole energian lähde

Google ilmoitti investoivansa Suomeen vähintään 13 miljardia euroa kahden vuoden aikana. Uusia datakeskuksia suunnitellaan Kajaaniin, Vaalaan ja Muhokselle, ja Haminan keskusta laajennetaan. Yhtiö käyttää periaatetta ”bring your own power”: se ei halua vain kuluttaa nykyistä sähköä, vaan tuoda järjestelmään uutta tuotantoa, varastointia ja verkkokapasiteettia. Google on lisäksi tehnyt Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönostosopimuksen, joka kattaa enintään puolet Loviisan ydinvoimalan kapasiteetista. Google investoi Suomeen 13 miljardia – suurin Euroopan-panostus, mukana myös ydinvoimaa | Talous | Yle

Periaate on oikea. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin ”bring your own energy system”: tuotanto, varastot, siirtoverkko, raaka-ainelogistiikka, terminaalit, varareitit ja kulutusjousto on suunniteltava yhtenä arvoketjuna.

Mittakaava on kansallinen. Fingridin mukaan kantaverkon liityntäkyselyt ovat nousseet yli 100 gigawattiin, ja yli puolet kyselyistä liittyy datakeskuksiin. Yhtiö arvioi investoivansa kantaverkkoon 5,2 miljardia euroa vuoteen 2035 mennessä. Siksi kysymys kustannusten jaosta ei ole sivuseikka: investoinnin aiheuttama suora verkkovahvistus ei saa muuttua automaattisesti kotitalouksien yleiseksi laskuksi.  Fingrid Oyj:n tilinpäätöstiedote tammi–joulukuu 2025 – Fingrid

VTT johtama tutkimusryhmä tunnisti kaksisuuntaisen järjestelmän

Suomen Sisävesiliitto toimitti 1.9.2026 täydennys- ja korjauspyynnön SYKT-loppuraporttiin, jossa arvioitiin Suomen kriittisiä toimintoja ja tulevaisuuden trendejä. Osoitimme, että sisävesiliikenne, Järvi-Suomi, TEN-T sisävesiverkko, multimodaalisuus ja liikennemuotosiirtymä olivat jääneet raportin tarkastelukehikon ulkopuolelle.

VTT vetämä SYKT-tutkimusryhmä vastasi 10.9.2026. Ryhmä piti havaintoja perusteltuina ja jatkovalmistelun kannalta arvokkaina. Vastauksen tärkein lause kuuluu näin :

 ”Erityisen relevantteina pidämme havaintojanne siitä, että liikenne- ja energiakysymyksiä tulisi tarkastella kaksisuuntaisena järjestelmänä: energia mahdollistaa liikenteen, mutta kuljetusjärjestelmä vaikuttaa myös energia-, vety-, biotalous- ja teollisuusinvestointien sijoittumiseen, kannattavuuteen ja huoltovarmuuteen.”

Tämä ei ole pieni merkityksetön sanavalinta. Energia mahdollistaa liikenteen, mutta myös liikennejärjestelmä ratkaisee energia-, vety-, biotalous- ja teollisuusinvestointien sijainnin, kannattavuuden ja huoltovarmuuden.

Tutkimusryhmä ei avaa jo julkaistua loppuraporttia uudelleen. Se kuitenkin ilmoitti liittävänsä kommenttimme raportin jatkokäsittelyyn, jotta ne kulkevat loppuraportin mukana julkishallinnon sektorikohtaisiin, alueellisiin ja toimintokohtaisiin arviointeihin. Sokea piste ei siis vielä poistunut raportista, mutta se on nyt virallisesti tunnistettu jatkoprosessissa.

Liikennejärjestelmän sokea piste 2010–2027

Viisitoista vuotta ilman luvattua uudelleenarviointia

Sokean pisteen historia on pitkä. Liikenne- ja viestintäministeriön vuoden 2010 Keiteleen kanavan kehittämisselvityksessä todettiin, että toimintaympäristön muuttuessa tilanne on arvioitava uudelleen. Seurattaviksi muutostekijöiksi nimettiin muun muassa EU päätökset, päästökauppa, liikenteen hinnoittelu, metsäteollisuuden rakennemuutos ja uusiutuvan energian kysyntä.

Kaikki nämä tekijät ovat muuttuneet. Lisäksi Saimaan kanavan kansainvälinen liikenne on keskeytynyt, turvallisuusympäristö on muuttunut ja EU on vuodesta 2011 lähtien ohjannut pitkiä tavarakuljetuksia maanteiltä raiteille ja vesille. Silti tie-, raide- ja sisävesikuljetusten valtakunnallista, yhteismitallista vaihtoehtovertailua ei ole tehty.  EUR-Lex – 52011DC0144 – EN – EUR-Lex

Tekninen lähtökohta ei sekään ole uusi. VTT totesi jo lausunnossaan 37/73/2009, että alusprojektin ”suurin innovatiivisuusarvo on kokonaan uuden kuljetusjärjestelmän luominen, jolla on mahdollista korvata kumipyöräkuljetukset”. Tarkastelun lähtökohtana oli puuraaka-aineen toimittaminen voimalaitokselle, ympärivuotinen liikenne ja matalien luonnonsatamien hyödyntäminen. Sama järjestelmälogiikka on nyt testattava turpeelle, muille biomassoille ja uusille energia- ja teollisuusvirroille.

LVM ensimmäinen konkreettinen askel

Kolmen 10.9.2026 käydyn sähköpostikeskustelun perusteella myös hallinnossa on tapahtunut siirtymä. LVM ilmoitti, että sisävesikuljetusten käyttäjätarpeita ja potentiaalia koskeva selvitys on vastuutettu Väylävirastolle ja käynnistyy vuonna 2027.

Selvityksen tulokset on tarkoitus viedä Traficomin liikennejärjestelmäanalyysiin ja liikenneverkon strategiseen tilannekuvaan sekä edelleen Väyläviraston suunnittelu- ja investointiohjelmien tietopohjaksi. Tämä on ensimmäinen todellinen mahdollisuus korjata 15 vuotta jatkunutta arviointivajetta.

Samalla LVM totesi, ettei Liikenne 12 -suunnitelmassa ole asetettu liikennemuodoille erillisiä tulevaisuuden kulkumuototavoitteita. Juuri tässä on toimeenpanoriski. Jos vuoden 2027 selvitys rajataan vain nykyiseen Saimaan liikenteeseen ja nykyisiin käyttäjiin, se voi kuvata liikenteen vähäisyyttä mutta jättää tulevaisuuden potentiaalin jälleen tutkimatta.

Selvityksen on siksi katettava koko Järvi-Suomen lähes 8 000 kilometrin sisävesiväylästö, uudet vesitieyhteydet, ympärivuotisuus, uudet alus- ja terminaaliratkaisut sekä tulevat raaka-aine-, energia-, kontti-, tuonti- ja vientivirrat. Maantie-, raide- ja sisävesivaihtoehdot on asetettava samalle TCO-pohjalle: mukaan on laskettava CAPEX, käyttö- ja kunnossapitokulut, kuljetushinta, tie- ja rataverkon kuluminen, päästöt, turvallisuus, varareittien arvo, kriisiajan kapasiteetti ja aluetaloudelliset vaikutukset.

Google antaa mittakaavan – turve paljastaa raaka-ainepotentiaalin

Loviisan voimalaitos tuotti vuonna 2025 noin 7,9 TWh sähköä. Jos Googlen sopimuksen enimmäisosuutta verrataan puoleen tästä tuotannosta, mittakaavaksi saadaan noin 3,95 TWh vuodessa ja noin 86,9 TWh koko 22 vuoden sopimuskaudella. Kyse on ylärajavertailusta, sillä Googlen datakeskusten lopullista kokonaiskulutusta ei ole julkaistu.

GTK laskelman mukaan Suomen teknisesti käyttökelpoisen energiaturpeen tilavuus on noin 23,7 miljardia kuutiometriä ja energiasisältö noin 12 800 TWh. Jos vastaava 86,9 TWh sähkömäärä tuotettaisiin laskennallisesti turpeella 35–40 prosentin sähköhyötysuhteella, polttoaine-energiaa tarvittaisiin noin 217–248 TWh. Se olisi vain noin 1,7–1,9 prosenttia GTK energiaturveluvusta.  tr_156.pdf

Googlen sähkösopimus ja Suomen turvevara

Suomen vuoden 2025 sähkönkulutus oli 84,6 TWh. Hyötysuhde huomioiden energiaturpeen laskennallinen sähköntuotantopotentiaali olisi noin 4 480–5 120 TWh eli 53–61 vuoden nykyistä sähkönkulutusta vastaava määrä.

Tämä ei ole ehdotus tuottaa koko Suomen sähköä turpeella. Luku osoittaa, ettei raaka-aineen fyysinen määrä ole järjestelmätason pullonkaula. Pullonkaulat ovat luvitus, päästökauppa, tuotantokapasiteetti, varastointi, kuljetus, terminaalit, voimalaitosten säilyminen ja poliittinen riskinjako.

Turve ei myöskään nykyisillä päästökauppasäännöillä ja Googlen hiilivapaan sähkön tavoitteella ole suora ratkaisu Googlen sähkösopimukseen. Mittakaavavertailu kertoo kuitenkin, kuinka suuri kotimainen säädettävä energiareservi Suomessa on samalla, kun sähköintensiivinen kysyntä kasvaa nopeasti.

Norja rakensi arvoketjun – Suomi jätti energian suohon

Norja ei vaurastunut siksi, että merenpohjassa oli öljyä. Se vaurastui, koska öljyn ympärille rakennettiin tuotanto-, kuljetus-, satama-, vienti-, omistus-, verotus- ja osaamisjärjestelmä.

Suomen teknisesti käyttökelpoisen energiaturpeen 12 800 TWh energiasisältö on lähes kaksinkertainen Pohjanmeren jäljellä olevien öljyvarojen noin 6 530 TWh energiasisältöön verrattuna. Jos vertailuun otetaan koko Norjan mannerjalustan jäljellä olevat öljyvarannot, noin 8 395 TWh, Suomen turveluku on noin 1,52-kertainen. Resource accounts for the Norwegian shelf – Norwegianpetroleum.no   ja  Resources per sea area – Norwegianpetroleum.no

Suomen energiaturve ja Norjan öljyvarat

Vertailua ei pidä käyttää harhaanjohtavasti. GTK luku tarkoittaa teknisesti käyttökelpoista in situ -turvetta, ei kokonaan luvitettua ja taloudellisesti tuotantokelpoista varantoa. Norjan öljyvarannot ovat viranomaisten hyväksymiin tuotantosuunnitelmiin perustuvia, hyödynnettävissä olevia ja markkinakelpoisia reservejä. Vertailu kuvaa energiavarojen mittakaavaa, ei niiden taloudellista, ilmastollista tai luvituksellista samanarvoisuutta.

Johtopäätös säilyy silti: suossa oleva turve ei ole kansallisvarallisuutta eikä huoltovarmuutta ennen kuin sen ympärillä toimii luvitus-, tuotanto-, varastointi-, logistiikka- ja käyttöketju.

Turpeella voidaan ratkaista useita ongelmia – jos järjestelmä rakennetaan

Turpeen roolia on arvioitava portfoliona, ei yhden energiamuodon kaiken korvaavana ratkaisuna.

Ensinnäkin kotimainen turve voi toimia säädettävänä CHP- ja huoltovarmuuspolttoaineena vaikeimpina pakkas- ja häiriöjaksoina. Toiseksi tuotanto, varastointi ja kuljetukset voivat vahvistaa Järvi-Suomen työtä, yritystoimintaa ja veropohjaa. Kolmanneksi sama tuotanto- ja logistiikkajärjestelmä palvelee energia-, kasvu- ja kuiviketurvetta sekä korkean jalostusarvon tuotteita. Neljänneksi sisävesien, ratojen ja teiden yhteinen kapasiteetti toimii myös muille biomassoille, teollisuuden raaka-aineille ja kriisiajan kuljetuksille.

Rekkaa tarvitaan ensimmäisellä ja viimeisellä osuudella. Suurten volyymien runkokuljetuksissa pitää kuitenkin testata, missä maantie, raide tai sisävesi tuottaa pienimmän kokonaiskustannuksen ja parhaan häiriönsiedon. Sisävesi ei ole automaattisesti voittava vaihtoehto, mutta sitä ei voi enää rajata tutkimuksen ulkopuolelle.

Kotimaisessa arvoketjussa huomattavasti suurempi osa polttoaineen hankinnan, tuotannon, terminaalien, kuljetusten, voimalaitosten ja varastoinnin arvonlisästä, työstä ja veropohjasta jäisi Suomeen. Täsmällistä ei ole luvata, että aivan kaikki tulot jäisivät kotimaahan. Strategisesti olennaista on nostaa kotimaisuusastetta ja pienentää tuonti-, hinta- ja toimitusriskiä.

Vuoden 2027 selvityksen on oltava päätöksenteon portti

Väylävirastolle vastuutettu selvitys on rakennettava niin, ettei lopputulosta lukita jo lähtörajauksessa. Sen pitää:

1. arvioida koko Järvi-Suomen liikenne-, energia- ja teollisuusjärjestelmää eikä vain nykyistä Saimaan liikennettä;
2. mallintaa nykyisten virtojen lisäksi tulevat turve-, biomassa-, metsä-, kontti-, vety- ja teollisuusvirrat;
3. vertailla maantie-, raide- ja sisävesiketjut yhteismitallisilla elinkaarikustannus-, päästö-, kapasiteetti- ja resilienssikriteereillä;
4. yhdistää tuotantoalueet, välivarastot, terminaalit, CHP-laitokset, teolliset lämmönkäyttäjät ja sähkönsiirto samaan digitaaliseen verkkomalliin;
5. osoittaa, mitkä investoinnit kuuluvat hyötyville teollisille toimijoille ja mitkä ovat valtion perusteltua kaksikäyttöistä perusinfrastruktuuria; sekä
6. tuoda tulokset avoimesti eduskunnan talousvaliokunnan sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan yhteiseen käsittelyyn ennen uusia pitkävaikutteisia investointipäätöksiä.

Palosen ”bring your own power” on hyvä lähtökohta. Suomen pitää laajentaa se periaatteeksi ”bring your own production and logistics” – tuo mukanasi tuotanto ja sitä palveleva logistinen kapasiteetti.

Googlen 13 miljardin euron investointi on Suomelle poikkeuksellinen mahdollisuus. Se voi toimia katalyyttinä uudelle sähköntuotannolle, verkoille ja työlle. Samalla sen pitäisi pakottaa valtio arvioimaan omat energiavarantomme, Järvi-Suomen liikenneinfra ja huoltovarmuus yhtenä investointiportfoliona.

VTT vetämä tutkimusryhmä on nyt tunnistanut ongelman. LVM on ottanut ensimmäisen konkreettisen askeleen. Seuraavaksi ratkaistaan, tehdäänkö vuoden 2027 selvityksestä jälleen nykytilan kuvaus vai aidosti tulevaisuuden Suomen päätöksenteon väline.

Jos järjestelmätason tarkastelua ei tehdä nyt, kun sähkön kysyntä ja miljardiluokan investoinnit muuttavat Suomen talouden rakennetta, niin milloin?