9/11: Edna Cintrónin muistoa kunnioittaen

Edna Cintrón tunnetaan naisena joka katseli maailmaa lentokoneen siiven tekemästä aukosta WTC-tornissa numero 1.  Hänen takanaan oli toinen henkilö, mies, jota ei ole kyetty tunnistamaan.

Takana olevat huonetilat ovat melkoisessa sotkussa ja ilmeisesti poistumistiet ovat tukkeutuneet.  Aikanaan ikoninen valokuva Edna Cintrónista tässä tilanteessa on julkaistu Helsingin sanomissakin.

Mutta

HS:n kuva on ollut vain osa isommasta kuvasta.  Koko kuva näyttää myös talon seinässä olevan kraaterin jonka koneen runko on tehnyt.

Kraaterin pohjalla näkyy tulta mutta tulipalo ei näytä erityisen huolestuttavalta, ei ainakaan minun silmääni.  Lienee niin että lentokoneen polttoaine, kerosiini on siinä vaiheessa jo enimmäkseen palanut pois.  Jos muuta palavaa ei ole kuin paperit ja toimistohuonekalut, sellaisen toimistopalon rakennuksen pitäisi kestää.

Ja mitä tulee koneen aiheuttamiin rakenteellisiin vaurioihin, niin rakennushan seisoo edelleen pystyssä reikä seinässä.

On tietysti mahdollista että rakennuksen toisella puolella tilanne on voinut olla ikävämpi.  Mutta kerosiinin luulisi silti palavan pois melko nopeaan ja yhtäjaksoisesti.

Outo piirre

Jos lentokone törmäisi vaikka vuoren seinään ja täydellä nopeudella (tällainen tapahtumahan sattui Alpeilla muutama vuosi sitten), niin pyrstö yleensä jää ehjäksi.  Pyrstössä on mustat laatikot juurikin sen tähden että se on paikka jossa laatikot varmimmin säilyvät ehjinä.

Nyt ei pyrstöstä kuitenkaan näy jälkeäkään.  Koneen osia näkyy kuvassa varsin rajallisesti.  Kuva olisi mahdollista hankkia korkearesoluutioisena suurennoksena mutta sellaista hankintaa en ole tehnyt.  Kohtalaisen tarkasti kuvaa voi katsoa netissä jos jaksaa etsiä sen käsiinsä (hakusanana voi käyttää vaikka tätä Edna Cintrónia tai woman waving in WTC 1).

Tilanne jatkuu

WTC 1:n pidempi pystyssä pysymisaika verrattuna toiseen torniin johtunee ylemmästä osumakohdasta mutta myös siitä että keskirunko on ollut järeämpi sillä rakennuksen katolla on ollut keskirunkoon kiinnitetty 109 metriä korkea tukevarakenteinen masto.

Palo intensifioituu.  On puhuttu kylmästä palosta joka tuottaa paksua mustaa savua mutta minä näen kyllä videoissa myös kuumaa harmaata savua huolestuttavan paljon joka lisääntyy.

Lopulta rakennuksen ilmanvaihtoputkista tulee putken täydeltä kuumaa harmaata savua.  Koko osumakohdan yläosa näyttää kuumenevan huolestuttavissa määrin.

Lopulta osumakohta suorastaan hehkuu punaisena kolmen kerroksen korkeudelta.  Tässä kohden myös kerros mistä Edna Cintrón katseli ulos, hehkuu punaisena.

Edna Cintrón ei selvinnyt elävänä, rauha hänen muistolleen.  Mielestäni hänen kuolemansa antaa meille velvollisuuden selvittää ne syyt jotka johtivat hänen kuolemaansa.

Tilanne jatkuu

Omasta mielestäni on selvää että jotakin alkaa tapahtua.

Osumakohdan yläpuolinen osa alkaa kallistua ja näyttää siltä että se putoaisi kadulle.  Olisi luonnollista että rakennuksen uloin tukipilaristo eli ulkoseinä nurjahtaisi ja rakennuksen yläosa putoaisi kadulle.  Kun koko kerros hehkuu punaisena, ei olisi ihme jos teräkset katkeaisivat eivätkä vetäisi loppua rakennusta mukanaan.

Mutta ei, kesken kallistumisen koko rakennus katoaa alta.  Kallistunut osa tietenkin putoaa mukana.

Miten tapahtuman voisi ymmärtää

Itseäni askarruttaa, mistä syystä kuumuus kasvoi vaikka kerosiinin olisi pitänyt jo palaa.

Toimistokalusteiden palon pitäisi olla sitä mustaa savua työntävää kylmää paloa joka ei uhkaa teräsrakenteita suurestikaan.

Mistä polttoaine tuli kuumaan harmaasavuiseen paloon?

Mistä polttoaine tuli Edna Cintróninkin polttaneeseen kuumaan hehkuun?

Virallinen selitys

Virallisesti keskusrunko, rakennuksen selkäranka on kuumentunut ja menettänyt lujuutensa jonka vuoksi rakennus on romahtanut sijoilleen.  Varmastikin on käynyt niin että keskusrunko on menettänyt lujuutensa (ainakin yksi vastustaja tälle näkemykselle löytyy, hänen mukaansa keskirunko olisi jo suunnitteluvaiheessa suunniteltu pettämään.  Voiko tätä näkemystä pitää asiallisena, jääköön kunkin itsensä mietittäväksi).

Avoimeksi kysymykseksi jää mielestäni, miten kerosiini olisi voinut riittää sekä rakennuksen kuumentamiseen kolmen kerroksen korkeudelta (kukin kerros on noin 3000 m2 lattiapinta-alaltaan) sekä miten sitä olisi voinut riittää 1000 m2 laajuisen, 400 metrisen keskuskuilun kuumentamiseen 300:n sadan metrin matkalta siinä mitassa että kuilua ympäröivä keskirunko olisi menettänyt lujuutensa koko tältä matkalta.