”Jos on vain kaksi vaihtoehtoa”-pohdintaa ilmastostakin

Aina joskus voi tulla tilanne että on oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa.  Esim. kakkua ei voi sekä pitää että syödä (välimuotoja kuten osan syöntiä ei nyt oteta tässä huomioon).

Joskus aikaisemmassa vaiheessa olen vastannut kysymykseen jossa on vain kaksi vaihtoehtoa.  Tuollaisessa tapauksessa rajautuu luonnollisesti paras tai tosi vaihtoehto kokonaan pois, sekä välimuodot, mutta kysymykseen on silti mahdollista vastata vaikka olisi vain kaksi vaihtoehtoa.

”Oletko jo lakannut lyömästä puolisoasi”

Tunnetuin kahden vaihtoehdon kysymys on tämä lyömisen lakkaaminen.  Siinä leikkautuu mahdollisuus vastata todenmukaisesti pois kokonaan.

Mutta näiden kahden vaihtoehdon välilläkin on eroa.  Toinen on puoliksi oikein kun toinen on kokonaan väärin (olettaen ettei puolisoa ole lyöty).

”Olen lakannut”, on puoliksi oikein koska nykyisyys ja futuuri menevät oikein.  Vaihtoehto ”en ole lakannut”, menisi sekä menneisyyden että tulevaisuuden kannalta väärin, eli kokonaan väärin.

Jos on todella vain kaksi vaihtoehtoa, ja vastaamisen velvollisuus, ei kysyjä voi silloin viisastella että valinnasta voisi vetää joitain pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Kaksi vaihtoehtoa, jatkosodan lopulla

Suomen kansalla on ollut kaksi vaihtoehtoa jatkosodan lopulla.  Joko jatkaa sotaa tai alkaa teeskennellä että Neuvostoliitto on oikeastaan aika kiva naapuri ja Stalin oikeastaan aika mukava heppu.  Tshekkoslovakian tie ei oikeastaan olisi ollenkaan hassumpi.  Ja oikeastaan on aika oikeudenmukaista että tuomitsemme sotaan syyllisinä omat johtajamme ja että maksamme raskaat sotakorvaukset sodan aloittaneelle.

Mutta jos on tosiaan ollut vain kaksi vaihtoehtoa, ovat suomalaiset ehdottomasti valinneet näistä kahdesta vaihtoehdosta sen paremman.

Ilmastonmuutos

Alun perin kahden vaihtoehdon kysymys on esitetty koskien ilmastonmuutosta.

Tiukka vaihtoehto olisi lopettaa hiilidioksidin tuottaminen kuin seinään, ottaa asiaa niskasta kiinni ja todella lopettaa homma Greta Thunbergin ja Elokapinan toiveiden mukaan ja toinen jatkaa samojen taloudellisten lainalaisuuksien alaisena kuin nykyisinkin.

Näistä kahdesta vaihtoehdosta olen pitänyt parempana jälkimmäistä.  Ei siinä sen kummempaa.  Sitten vaan kestetään sen päätöksen seuraukset.

Joku toinen tietysti valitsisi näistä kahdesta sen toisen eikä siinäkään sen kummempaa, sitten kestettäisiin sen päätöksen seuraukset, jotka mielestäni olisivat pahemmat ja johtaisivat varmuudella varsinkin muissa maissa kuin Suomessa suuriin levottomuuksiin ja murhenäytelmiin.

Nyt täytyy muistaa että mikään muu vaihtoehto tai välimuoto ei olisi käytettävissä.

Jos oikein rankat toimet otettaisiin käyttöön, näkisimme lentokapteenin rispaantuneine kultapunoksineen jonottavan leipäjonossa kassia seuranaan lentoemäntä rikkoutuneissa nailoneissaan.  Mutta turhaan jonottaisivat, sillä eihän ylijäämäruokaakaan silloin enää olisi.  Kauppaan näillä ei olisi asiaa, sillä tulot lakkaavat silloin kun työnantajan palkanmaksukyky lakkaa.  Lentokoneita, noita fossiilisenergiasyöppöjä kun ei tietenkään enää käyttäisi kuin korkein eliitti.

Lannoitteita saadaan fossiilisista ja fossiilisten puutteessa ihmisten olisi syytä alkaa kerätä makkia oikein tosissaan.  Makki olisi kultaakin kalliimpaa sillä kultaa ei voi syödä mutta makissa kasvaneita juureksia voi.

Ihmiset oppisivat piankin istuttamaan porkkanansiemenet oikein päin, niin että tupsu kasvaa ylöspäin ja juuri alaspäin.  Ja joka ei oppisi niin voi-voi.  Ruohoa ja jäkälää syömällä ehkä pärjää jonkun aikaa.

Noin muutoin olen sitä mieltä että maapallon finanssimaailma seisoo savijaloilla, eikä sitä kannattaisi kovin paljoa hetkuttaa.  Alas on pitkä matka pörssiosakkeillakin.  Pidän kaukokatseisena Norjan öljyrahaston johtajaa Nicolai Tangenia, joka sanoi että ”Öljyrahasto voi kadota, ja se on todennäköisempää kuin haluamme uskoa”.  Kenties joskus heidänkään käteensä ei jää kuin kasa papereita, entisiä arvopapereita.

Setelitkin vertautuvat viime kädessä kirjaviin karamellipapereihin, mikäli uskottavuus katoaa järjestelmästä.

Tämän savijalkaisen jättiläisen, finanssimaailman orjia olemme ja toivoa sopii että välttyisimme pahimmalta, joka väistämättä seuraa jos erehdyksiä kertyy liikaa.  Trump on jo ylittänyt rajan jonka yli ei ole viisasta mennä ja todellisuudentajunsa kadottaneita päättäjiä on hiukan muillakin ilmasuunnilla eikä omakaan maamme ole niistä vapaa.