Puheenvuoro-blogit
Salaliitto: Ronald Reaganin valitsemiseksi
Ronald Reagania ei valittu presidentiksi puhtaasti hänen ominaisuuksiensa ansiosta vaan valinnassa oli salajuonella osansa. Tapaus on törkeä ja kaiken lisäksi sillä tuli olemaan heijastusvaikutuksia kymmenen vuoden päähän.
Vastassa olivat istuva presidentti Jimmy Carter ja Ronald Reagan ja vaalit olivat marraskuussa 1980.
Jimmy Carter oli monista presidenttiehdokkaista poiketen rehellisen oloinen. Mutta häntä rasitti kiltin pojan leima. Äänestäjät pitivät häntä hiukkasen nyhverönä.
Tämän puutteen korjaamiseksi hän suunnitteli, kuten niin monet ehdokkaat ennen häntä ja hänen jälkeensä, lokakuun yllätystä.
Lokakuun yllätys
Lokakuulle, ennen äänestystä Carterin väki suunnitteli yllätystä. Iranin panttivangeiksi ottamat vapautettaisiin juuri ennen vaaleja.
Hieno juttu, Iranin pitkään panttivankeina pitämät amerikkalaiset pääsisivät vihdoinkin kotiin. Carter ei olisikaan nyhverö vaan saisi pojat (ja tytöt) kotiin.
Jotain oli tarjottava vastasuorituksena ja Carter tarjosi Iranille runsaita asetoimituksia vastineeksi. Ja aseitahan Iran tarvitsi sillä sota Irakia vastaan oli edelleen käynnissä.
Salajuoni
Vähänpä Carterin väki osasi arvata että Reaganin väellä oli samaan aikaan myös salaisia neuvotteluja Iranin kanssa. Ja Reaganin taustajoukot tarjosivat vielä jotain parempaa, vielä enemmän aseita kuin Carter konsanaan.
Salajuoni onnistui
Panttivankeja ei vapautettu. Carter hävisi vaalit. Ronald Reaganista tuli presidentti.
Mikä voisi mennä pieleen?
Aika moni asia meni pieleen. Panttivangit joutuivat olemaan pidempään vankeudessa. Vankeus ja kuolemanvaara söi vankeja. Ei hyvä.
Toisekseen tässä annettiin kortit viholliselle käteen. Tällainen kaupankäynti on tulenarkaa ja se ei saa päästä kansan korviin. Iranille avautuu tässä kiristysmahdollisuus jota Iran sitten myöhemmin käyttikin.
Pieleen meni myös siltä osin, että kun Reagan ei ollut vielä presidentti ja luvattua aseita oli määrä jo alkaa toimittaa, niin mistä ne aseet sitten otettaisiin. Tämä on erittäin paha rasti mihin on pitänyt käyttää salaisia varoja, pimeää rahaa jota CIA:lla toki on ollut. Mutta muutakin erittäin likaista peliä on harjoitettava että lupaukset saataisiin lunastettua. Siitä seuraavassa jutussa lisää.
Kirjoitussarja käsittelee salaliittoja, ja tämä on yksi pahimmista länsimaissa 1900-luvun lopun salaliitoista. Nimittäin erittäin ikäviä seurauksia tästä on aiheutunut. Jos ehkä hyvääkin, Carterin harrastama finanssipolitiikka olisi saattanut johtaa pitkässä juoksussa talouden näivettymiseen, kun taas Reaganin uudistukset olivat ainakin tuolloin dynaamisia kasvuvaikutuksia tuovia.
Varauma
Historiankirjoitus ei ole käräjäoikeutta. Salaliiton osoittaminen tavalla joka riittäisi tuomioon käräjäoikeudessa ei ole helppoa ja ehkä ei mahdollistakaan. Mutta historiankirjoituksen kannalta palikat loksahtavat toisiinsa liian hyvin ollakseen sattumaa.
Eikä siinä vielä kaikki
Vieläkään ei ole täyttä tietoa kuinka sekaisin ja dementoitunut Reagan oli presidenttikautensa lopulla. Se tiedettiin ettei A4-kokoa suurempia (itse asiassa kokoa letter) papereita saanut esittää ja nekin oli oltava suurella kirjasinkoolla tulostettuja.
Kuka itse asiassa ohjasi valtiolaivaa Reaganin dementoiduttua? Nancy Reagan? Vai oliko Reaganilla samanlainen politburo kuin Bidenilla, Bidenin menetettyä järkensä valon?
Lähde
Jan Stocklasssa Mies joka putosi taivaalta Aulakustannus 2026
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Jimmy Carter on varmasti sympaattisin USA:n presidenteistä, hän oli varmasti aidosti hyvä ihminen mitä osoittaa mm. presidenttiyden jälkeinen hyväntekeväisyystyö ja mm. talonrakennusprojektit.
Salaliittoon en usko, Carterilla oli Iranin panttivankikriisissä myös huonoa onnea, mm. epäonnistunut vapauttamisyritys. Carter ei myöskään liian kilttinä saanut pidettyä omaa avustajastaabiaan kurissa.
Reaganin valitsematta jääminen olisi saattanut vaikuttaa nykyhetkeen koska NL:n hajoaminen laitetaan usein Reaganin ansioksi. Toki NL oli jossain vaiheessa joka tapauksessa hajonnut mutta Gorbatsov olisi kenties saanut jatkaa presidenttinä ja prosessi olisi voinut olla hallitumpi, joka puolestaan olisi voinut antaa tilaa Venäjän siirtymiselle demokratiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vuosien 1979–1981 Iranin panttivankikriisin loppuvaiheessa jäädytettyjen varojen palauttaminen nousi keskeiseksi ehdoksi panttivankien vapauttamiselle. USA vapautti sopimuksen myötä n. 8 miljardia dollaria Iranin varoja.
Aluksi, marraskuussa 1979, iranilaiset opiskelijat ottivat 52 amerikkalaista panttivangiksi vaatiakseen USA:n paenneen šaahi Mohammad Reza Pahlavin luovuttamista Iraniin.
Vastauksena suurlähetystön valtaukseen Jimmy Carter jäädytytti välittömästi Iranin valtion varat amerikkalaisissa pankeissa yhteensä noin 11–12 miljardia dollaria.
Kun šaahi kuoli syöpään kesällä 1980 ja Irak hyökkäsi Iraniin aloittaen maiden välisen pitkän sodan, Iran tarvitsi kipeästi rahaa. Tämän seurauksena vaatimusten painopiste siirtyi shaahin luovuttamisesta taloudellisiin korvauksiin ja jäädytettyjen varojen palauttamiseen
Kriisi päättyi tammikuussa 1981 niin sanottuun Algiersin sopimukseen. Sopimuksen ehtona USA siirsi 7,955 miljardia dollaria Bank of England sulkutilille.
Panttivangit päästettiin nousemaan lentokoneeseen Teheranissa minuuttia sen jälkeen, kun Ronald Reagan oli vannonut virkavalansa 20. tammikuuta 1981 ja tieto rahojen siirrosta oli varmistunut.
Vuoden 1981 Algiersin sopimus oli monimutkainen diplomaattinen ja taloudellinen palapeli, joka ratkaisi 444 päivää kestäneen panttivankikriisin. Sopimus jaettiin käytännössä kahteen osaan. Varojen välittömään jakamiseen sulkutilien kautta sekä maiden välisten poliittisten ja oikeudellisten suhteiden uudelleenjärjestelyyn.
Vaikka USA vapautti kaikkiaan noin 7,955 miljardia dollaria Iranin jäädytettyjä varoja Englannin keskuspankissa olleelle sulkutilille, Iran ei saanut tästä summasta käteen läheskään kaikkea.
Noin 3,7 miljardia dollaria käytettiin Iranin valtion ja sen laitosten amerikkalaisille syndikoiduille pankeille kuten Chase Manhattan kuuluvien kansainvälisten lainojen ja velkojen välittömään maksuun ja kuittaamiseen.
Rahasto perustettiin kattamaan muiden amerikkalaisten pankkien yksityisiä ja ei-syndikoituja vaatimuksia ja riitoja, joita selviteltiin myöhemmin.
Iranille suoraan palautettu osuus oli n. 2,9 miljardia dollaria joka siirrettiin välittömästi suoraan Iranin keskuspankin haltuun. Iran tarvitsi hynää kipeästi 1980 alkaneen Iranin–Irakin sodan rahoittamiseen.
Myöhemmin muista amerikkalaisista pankeista vapautettiin vielä lisää varoja. Miljardi dollaria siirrettiin erityiselle turvatilille Haagissa sijaitsevaa välimiestuomioistuinta varten.
Iran sitoutui pitämään tämän tilin saldon aina vähintään 500 miljoonassa dollarissa, jotta amerikkalaisille yrityksille myönnettävät korvaukset saataisiin maksettua.
Rahansiirtojen lisäksi sopimus sisälsi painavia poliittisia ja juridisia sitoumuksia molemmin puolin. Yhdysvallat lupasi virallisesti, ettei se puutu suoraan tai epäsuorasti, poliittisesti tai sotilaallisesti, Iranin sisäisiin asioihin.
Yhdysvallat sitoutui perumaan kaikki panttivankikriisin aikana Irania vastaan asetetut taloudelliset pakotteet ja kauppakiellot.
Yhdysvallat veti pois Irania vastaan nostamansa kanteet Kansainvälisestä tuomioistuimesta (ICJ).
Yhdysvallat suostui jäädyttämään kuolleen šaahin lähiomaisten omaisuuden Yhdysvalloissa, jotta Iran voisi yrittää periä niitä oikeusteitse amerikkalaisissa tuomioistuimissa. Iran syytti šaahia valtion varojen varastamisesta.
Sopimuksen merkittävin pitkän aikavälin ehto oli kaikkien maiden välisten vireillä olevien oikeusjuttujen keskeyttäminen. Amerikkalaiset yritykset ja yksityishenkilöt olivat nostaneet satoja kanteita Irania vastaan USA:n oikeusistuimissa vaatien korvauksia vallankumouksen yhteydessä takavaroidusta omaisuudesta.
Kaikki kanteet mitätöitiin USA:n tuomioistuimissa, ja niiden tilalle perustettiin Iranin ja USA:n välinen korvausvaatimustuomioistuin (Iran-United States Claims Tribunal, IUSCT) Haagiin, Alankomaihin.
Tuomioistuin muodostettiin yhdeksästä tuomarista. 3 amerikkalaista, 3 iranilaista ja 3 puolueetonta maata edustavaa tuomaria. Se on käsitellyt vuosikymmenten aikana lähes 4 000 kaupallista ja valtioiden välistä riitaa. Amerikkalaiset yksityishenkilöt ja yritykset saivat sitä kautta lopulta yli 2,5 miljardia dollaria korvauksia.
Tuomioistuin istuu Haagissa edelleen ja käsittelee edelleen viimeisiä valtioiden välisiä sopimusriitoja.
Sopimuksen kuului myös ehto, jonka mukaan vapautetut panttivangit tai USA:n hallitus eivät saaneet haastaa Irania oikeuteen panttivankiajan kärsimyksistä amerikkalaisissa tuomioistuimissa. Tästä huolimatta Yhdysvaltain kongressi sääti vuonna 2015 lain, jolla panttivangeille maksettiin lopulta korvauksia muiden valtioiden terrorismisakoista kerätyistä varoista.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin pätevä katsaus. Jazzmiehen pikkuhuomio: Suomessa Algerian pääkaupungista käytetään yleensä ranskalaista muotoa Alger. Paikalliset kai lausuvat suurin piirtein ”al-Jazā’ir”. Algiers on New Orleansin kaupunginosa.
Ilmoita asiaton viesti