Edunvalvontavaltuutus tehdään usein liian myöhään

Edunvalvontavaltuutus on helppo tehdä, mutta vain niin kauan kuin sitä ei vielä tarvita. Moni perhe huomaa tämän vasta, kun äidin tai isän muisti on jo pettänyt.

Valtakirja, joka odottaa käyttöä

Edunvalvontavaltuutuksella ihminen valitsee etukäteen, kuka hoitaa hänen raha-asiansa ja halutessaan muut asiat, jos hän ei sairauden tai heikentyneen terveyden vuoksi enää itse pysty. Valtakirja tehdään paperille, ja kaksi esteetöntä todistajaa allekirjoittaa sen. Se ei tule voimaan heti, vaan vasta kun Digi- ja väestötietovirasto (DVV) on vahvistanut sen.

Sisällöstä päättää valtuuttaja itse: mitä asioita valtuutus kattaa ja mitä valtuutettu saa tehdä. Valtakirjaan voi nimetä myös toissijaisen valtuutetun siltä varalta, ettei ensimmäinen pysty tehtävää hoitamaan.

Vaihtoehto on edunvalvoja, jonka määräämisestä päättää käräjäoikeus. Silloin läheinenkin toimii viranomaisen valvonnassa: hän tekee vuosittain tilityksen ja tarvitsee luvan esimerkiksi asunnon myyntiin. Edunvalvontavaltuutuksessa valvontaa on vähemmän, ja asioita hoitaa ihminen, jonka valtuuttaja on itse valinnut.

Ratkaisevaa on ymmärrys allekirjoitushetkellä

Valtuutuksen voi tehdä täysi-ikäinen, joka ymmärtää, mitä valtakirjassa lukee ja mitä se merkitsee. Tähän kohtaan moni perhe kompastuu. Valtakirjaa aletaan miettiä vasta, kun muistisairaus on jo todettu tai vanhempi on muuttamassa hoivakotiin. Ymmärrys ei silloin heikkene tasaisesti, vaan hyvät ja huonot päivät vaihtelevat, mikä tekee tilanteesta epävarman kaikille.

Diagnoosi ei yksin estä valtuutusta. DVV:n ohjeiden mukaan ratkaisee se, ymmärtääkö ihminen valtuutuksen merkityksen diagnoosista huolimatta. Jos muisti on jo alkanut heiketä, valtakirjan tekemisen yhteydessä kannattaa pyytää lääkärinlausunto siitä, että ymmärrys riittää.

Kun ymmärrystä ei enää ole, valtakirjaa ei voi tehdä. Silloin jäljelle jää edunvalvoja, jonka määrääminen vie DVV:ssä 4–5 kuukautta ja usein lisäksi käräjäoikeuden käsittelyajan.

Vahvistus vie kuukausia

Kun valtuuttaja ei enää pysty hoitamaan asioitaan, valtuutettu hakee vahvistusta DVV:ltä. Mukaan tarvitaan alkuperäinen paperinen valtakirja ja lääkärinlausunto siitä, ettei valtuuttaja enää kykene hoitamaan valtakirjassa mainittuja asioita. Vahvistus maksaa 138 euroa, ja DVV:n ilmoittama käsittelyaika on tällä hetkellä 3–4 kuukautta.

Ennen vahvistusta valtakirjalla ei voi toimia. Läheinen voi käyttää vain niitä oikeuksia, jotka hänellä on jo valmiiksi, kuten pankkitilin käyttöoikeutta tai Suomi.fi-valtuuksia. Kirjoitin aiemmin siitä, miksi Suomi.fi-valtuudet eivät korvaa edunvalvontavaltuutusta: ne kattavat vain osan asioista, eivätkä pankit tai vakuutusyhtiöt käytä niitä.

Ajatellaan isää, joka saa muistisairausdiagnoosin keväällä ja muuttaa syksyllä hoivakotiin. Jos hän teki valtakirjan ajoissa ja se kattaa kodin myynnin, tytär saa sen vahvistettua 3–4 kuukaudessa ja voi hoitaa kaupan. Jos valtakirjaa ei ole, odotetaan ensin edunvalvojan määräämistä ja sen jälkeen lupaa myyntiin. Ero voi olla monta kuukautta, ja sen ajan hoitokulut juoksevat.

Paras hetki on silloin, kun asia tuntuu turhalta

Minusta edunvalvontavaltuutus kuuluu samaan elämänvaiheeseen kuin testamentti: siihen, jossa kaikki on vielä hyvin. Silloin valtuuttajan ymmärryksestä ei ole epäilystä, eikä keskustelu läheisten kanssa tunnu hätäiseltä. Kun lapset ottavat asian puheeksi, se kannattaa sanoa huolenpitona eikä epäluottamuksena: valtakirjalla vanhempi päättää itse, kuka hänen asiansa aikanaan hoitaa.

Valtuutetun on hyvä tietää, mitä valtakirjassa lukee ja missä alkuperäinen paperi on. Vahvistusta ei voi hakea kopiolla, eikä DVV ota valtakirjoja säilytettäväksi etukäteen. Toukokuussa 2026 voimaan tullut lakimuutos teki uusista valtakirjoista myös aiempaa käyttökelpoisempia: valtuutettu voi hoitaa niiden perusteella kiinteistön kaupan, ellei valtuuttaja ole sitä rajoittanut.

Edunvalvontavaltuutuksen ongelma ei ole sen vaikeus vaan ajoitus. Se on tehtävä ennen kuin sitä tarvitaan, ja usein se hetki on jo ohi, kun asiasta puhutaan ensimmäisen kerran.

Lähteet

Frans Kaartinen

Olen yrittäjä ja perintö- ja perheoikeudellisiin asiakirjoihin perehtynyt asiantuntija. Kirjoitan perunkirjoituksesta, perinnönjaosta, edunvalvontavaltuutuksista ja testamenteista – siitä, mitä ihmisten kannattaa tietää ennen kuin asia on käsillä. Kehitän Sitova.fi-palvelua, jolla juridisia asiakirjoja voi laatia ohjatusti netissä. Kiinnostaa myös, miten julkiset palvelut ja digitalisaatio toimivat tavallisen kansalaisen näkökulmasta.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu