Perunkirjoitus: määräaika pitenee kuuteen kuukauteen – mutta ei vielä

Hallitus esittää, että perunkirjoitukselle annettaisiin jatkossa kuusi kuukautta nykyisen kolmen sijaan. Muutos on järkevä, mutta se ei auta niitä, jotka hoitavat läheisensä kuolinpesää juuri nyt.

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Näin säädetään perintökaaressa, ja sääntö on ollut voimassa vuosikymmeniä. Käytännössä kolme kuukautta on kuitenkin monelle perheelle liian lyhyt aika, ja nyt sen on todennut myös hallitus.

Kesäkuussa 2026 eduskunnalle annettu hallituksen esitys (HE 107/2026) pidentäisi määräajan kuuteen kuukauteen. Esitys on vielä eduskunnan käsittelyssä, ja lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.2.2027. Siihen asti voimassa on nykyinen sääntö.

Kolme kuukautta on ollut monelle fiktio

Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2023 toimitettiin noin 64 000 perunkirjoitusta. Noin 23 000:ssa niistä kolme kuukautta ei riittänyt, eli joka kolmas kuolinpesä tarvitsi lisäaikaa. Verohallinto myöntää lisäajan esityksen mukaan lähes poikkeuksetta.

Kun lähes jokainen hakija saa jatkoa, määräaika ei enää ohjaa toimintaa. Se lisää lähinnä yhden lomakkeen surun keskelle. Pidennys tekee laista sellaisen, millaisena perunkirjoitukset oikeasti etenevät. Pidän tätä uudistuksen parhaana puolena: se vähentää turhaa paperityötä sekä perheiltä että Verohallinnolta.

Viivästysten syy ei yleensä ole saamattomuus. Perunkirjoitusta varten tarvitaan sukuselvitys eli virkatodistukset, joista näkyvät vainajan perilliset. Niitä joutuu usein tilaamaan sekä Digi- ja väestötietovirastosta että seurakunnalta. Esityksen mukaan DVV:n toimitusaika on viime vuosina ollut 2–4 viikkoa, ja kirkon aluekeskusrekistereissä jono oli elokuussa 2025 keskimäärin 11 arkipäivää, pisimmillään yli kolme viikkoa.

Lisäksi tarvitaan pankkien saldotodistukset, tiedot asunnoista ja sijoituksista sekä kaksi uskottua miestä. He ovat perukirjan allekirjoittavia henkilöitä, jotka vahvistavat pesän tiedot ja arvot, ja heidänkin aikataulunsa on sovitettava yhteen.

Mitä hallitus esittää

Pidempi määräaika on vain osa laajempaa uudistusta. Esityksen keskeiset kohdat ovat nämä:

  • Perunkirjoituksen määräaika pitenisi kolmesta kuukaudesta kuuteen.
  • Perunkirjoituksen voisi pitää osittain tai kokonaan etäyhteydellä, esimerkiksi videopuheluna.
  • Verohallinnon OmaVerosta tulisi kuolinpesän asiointipalvelu, jossa osakkailla olisi valmiina tietoja vainajan varoista ja veloista.
  • DVV ylläpitäisi kuolinpesän osakasrekisteriä, joka muodostuisi automaattisesti rekisteritiedoista ja keventäisi sukuselvitysten kokoamista.
  • Perintöverotus tehtäisiin jatkossa erillisen perintöveroilmoituksen perusteella eikä suoraan perukirjasta.

Paperilla asiointi säilyisi edelleen mahdollisena.

Mitä tämä tarkoittaa, jos läheisesi kuoli äskettäin

Jos hoidat kuolinpesää nyt, toimi nykyisten sääntöjen mukaan. Esitystä ei ole vielä hyväksytty, eikä uutta määräaikaa voi käyttää ennen kuin laki on voimassa.

Perunkirjoitus on siis pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Jos aika ei riitä, lisäaikaa haetaan Verohallinnolta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut. Hakemuksen voi tehdä OmaVerossa tai paperilomakkeella 3626, ja siinä kerrotaan, miksi lisäaikaa tarvitaan.

Perunkirjoituksen jälkeen perukirja on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa. Myöhästymisestä voi seurata maksu. Verohallinnon mukaan enintään 60 päivää myöhässä annetusta perukirjasta määrätään yleensä 50 euron myöhästymismaksu. Pidemmästä viivästyksestä voi seurata veronkorotus.

Tavallisessa kuolinpesässä, jossa omaiset ovat yksimielisiä ja omaisuus on kotimaista, nämä säännöt kantavat pitkälle. Riitaisessa pesässä, yritystoimintaa sisältävässä pesässä tai tulkinnanvaraisen testamentin kanssa vaikeus on muualla kuin määräajassa, ja niissä juridinen apu on paikallaan uudistuksesta riippumatta.

Määräaika ei ole varsinainen ongelma

Kuuden kuukauden määräaika on hyvä uutinen, mutta se korjaa oiretta. Varsinainen ongelma on se, että kuolinpesän asiat hoidetaan yhä pitkälti paperilla ja käsityönä.

Esityksen taustaksi tehdyssä kyselyssä 78 prosenttia kuolinpesien osakkaina toimineista oli ostanut maksullista asiantuntija-apua, useimmin juuri perunkirjoitukseen. Samalla 89 prosenttia vastaajista olisi valmis hoitamaan kuolinpesän asiat sähköisesti, jos se olisi mahdollista.

Tilanne on ristiriitainen maassa, jossa lähes kaikki muu asiointi on siirtynyt verkkoon. Tarvittavat tiedot ovat suurelta osin jo viranomaisten rekistereissä, mutta omaiset tilaavat niistä otteita ja kokoavat ne itse yhteen. Yksityisten palvelujen varassa oleminen on myös hauras ratkaisu. Esimerkiksi Nordean sähköisessä perunkirjoituspalvelussa ei voi enää aloittaa uusia perukirjoja, ja palvelu sulkeutuu toukokuun 2027 lopussa.

Jos uudistus toteutuu suunnitellusti, perheiden ei tarvitsisi enää metsästää samoja tietoja eri viranomaisilta. Silloin pidempi määräaika olisi lähinnä turvaverkko. Uudistuksen arvo ratkeaa kuitenkin vasta käytännössä: kuinka helppokäyttöinen palvelusta tulee, ja kuinka hyvin se palvelee niitä, jotka eivät asioi sähköisesti.

Surun keskellä kukaan ei kaipaa lisää lomakkeita. Siksi uudistuksen onnistumista ei pidä mitata määräajan pituudella, vaan sillä, kuinka monta otetta, todistusta ja yhteydenottoa omaisilta jää pois.

Lähteet

Frans Kaartinen

Olen yrittäjä ja perintö- ja perheoikeudellisiin asiakirjoihin perehtynyt asiantuntija. Kirjoitan perunkirjoituksesta, perinnönjaosta, edunvalvontavaltuutuksista ja testamenteista – siitä, mitä ihmisten kannattaa tietää ennen kuin asia on käsillä. Kehitän Sitova.fi-palvelua, jolla juridisia asiakirjoja voi laatia ohjatusti netissä. Kiinnostaa myös, miten julkiset palvelut ja digitalisaatio toimivat tavallisen kansalaisen näkökulmasta.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu