Ilmastosta toisinajattelevilla ja denialisteilla ei ole henkilökohtaista uskottavaa teoriaa

Johdanto

Kun ilmastosta toisinajattelevilta ja denialisteilta kysyy, että onko heillä henkilökohtaista uskottavaa teoriaa, niin sellaista ei ole tähän päivään asti osoitettu. Tai jos on, niin silloin kasvihuonekaasujen säteilypakote on liian pieni tai sitten vesihöyryn takaisinkytkentää ei ole olemassa. Ja kun kysyy, minkälaisia parametreja he ovat käyttäneet, ne ovat joko epämääräisiä tai niitä ei ole esitetty lainkaan, jotta ne voitaisiin tarkistaa. Sitä vastoin he esittävät viitteitä valitsemillaan tutkimuksilla, joita he eivät ole olleet tekemässä, vaan pyrkivät niillä vahvistamaan vain subjektiivisia mieltymyksiään.

Entä taivaan mekaniikka ja fysiikka?

1. Tähtitieteelliset laskelmat (Teoria)

Milutin Milanković laski 1920- ja 1930-luvuilla tarkasti, miten muiden planeettojen painovoima vaikuttaa maapallon liikkeisiin pitkällä aikavälillä. Nämä kolme mutkikasta liikerataa voidaan laskea fysiikan lakien avulla erittäin tarkasti menneisyyteen ja tulevaisuuteen:

• Eksentrisyys (radan soikeus): Muuttuu noin 100 000 vuoden sykleissä.
• Akselikallistuma (oblikviteetti): Vaihtelee noin 41 000 vuoden sykleissä.
• Prekessio (akselin vaappuminen): Toistuu noin 21 000–26 000 vuoden sykleissä.

2. Epäsuorat havainnot (Todisteet)

Vaikka kukaan ei ollut mittaamassa lämpötilaa satoja tuhansia vuosia sitten, tiedemiesyhteisö pystyi 1970-luvulla todistamaan Milankovićin teorian oikeaksi geologisten havaintojen avulla. Ilmastorakennetta on tutkittu muun muassa:

• Valtamerten pohjasedimenteistä: Syvänmeren kairausnäytteistä analysoidut mikroskooppisten eliöiden (foraminiferien) kuoret ja niiden happi-isotoopit (¹⁸O/¹⁶O) kertovat suoraan maapallon muinaisesta jäämassasta ja lämpötiloista.
• Jäätikkökairauksista: Etelämantereen ja Grönlannin ikivanhasta jäästä saadut kuplat paljastavat muinaisen ilmakehän koostumuksen ja lämpötilan.

Kun näistä näytteistä saatuja aikasarjoja verrattiin matemaattisesti laskettuihin Milankovićin sykleihin (esimerkiksi kuuluisassa Haysin, Imbrien ja Shackletonin tutkimuksessa vuonna 1976), huomattiin niiden täsmäävän lähes täydellisesti. Syklit siis selittävät luonnolliset jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien vaihtelut.

Ihmisen vaikutus

Nykyinen ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos eroaa Milankovićin sykleistä ennen kaikkea nopeuden, suunnan ja aiheuttajan puolesta. Siinä missä luonnolliset syklit muuttavat ilmastoa kymmenien tuhansien vuosien kuluessa, ihmisen toiminta on mullistanut maapallon lämpötilaa vain reilussa sadassa vuodessa. Suurimmat erot voidaan tiivistää neljään pääkohtaan:

1. Muutoksen nopeus on moninkertainen

• Milankovićin syklit: Siirtyminen jääkaudesta lämpimään kauteen kestää yleensä noin 5 000 – 10 000 vuotta, minkä aikana maapallon keskilämpötila nousee noin 4–5 astetta. Tämä tarkoittaa noin 0,05 asteen nousua vuosisadassa.
• Nykyinen ilmastonmuutos: Maapallon keskilämpötila on noussut jo n. 1.1 – 1.2°C teollisen vallankumouksen jälkeen, ja suurin osa tästä noususta on tapahtunut viimeisten 50 vuoden aikana. Tämä on kymmeniä kertoja nopeampaa kuin mikään luonnollinen muutos miljooniin vuosiin.

2. Kehityksen suunta on päinvastainen

• Milankovićin syklit: Tähtitieteellisten laskelmien mukaan maapallon saaman auringonsäteilyn jakautuminen saavutti huippunsa noin 6 000–9 000 vuotta sitten. Luonnollisten syklien mukaan maapallon pitäisi tällä hetkellä olla erittäin hitaasti viilenemässä kohti seuraavaa jääkautta.
• Nykyinen ilmastonmuutos: Luonnollisen viilenemisen sijaan planeetan lämpötila nousee jyrkästi, mikä tarkoittaa, että ihmisen aiheuttama kasvihuoneilmiö kumoaa maapallon radasta johtuvan luonnollisen trendin.

3. Aiheuttaja (Mekanismi)

• Milankovićin syklit: Muuttavat auringonsäteilyn jakautumista maapallon pinnalle eri vuodenaikoina. Kokonaissäteilyn määrä ei juuri muutu, mutta se, kuinka paljon lämpöä osuu pohjoiselle pallonpuoliskolle kesäisin, laukaisee joko jäätiköitymisen tai sulamisen.
• Nykyinen ilmastonmuutos: Johtuu ilmakehän koostumuksen muuttumisesta. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden (CO₂) korkeammaksi kuin koskaan viimeiseen 3 miljoonan vuoteen. Tämä hiilidioksidivaippa estää lämpöä karkaamasta avaruuteen, jolloin planeetta lämpenee riippumatta siitä, missä asennossa se on aurinkoon nähden.

4. Suora sormenjälki ilmakehässä

Tiedemiehet pystyvät erottamaan ihmisen aiheuttaman lämpenemisen luonnollisesta säteilyn muutoksesta mittaamalla ilmakehän eri kerroksia:

• Jos kyseessä olisi Auringon aiheuttama muutos, koko ilmakehän pitäisi lämmetä.
• Nykyään alailmakehä (troposfääri) lämpenee, mutta yläilmakehä (stratosfääri) viilenee. Tämä on selvä ”sormenjälki” siitä, että kyseessä on kasvihuonekaasujen muodostama este, joka pitää lämmön alhaalla eikä päästä sitä ylös asti.

Luonnollinen muutosnopeus (Milankovićin syklit)

Jääkaudesta lämpimään kauteen siirryttäessä ilmasto lämpenee globaalisti noin 4–5 astetta. Tämä siirtymä kestää tyypillisesti 5 000 – 10 000 vuotta.

• Tyypillinen nopeus: 4°C 10 000 vuodessa tekee 0.04 °C vuosisadassa.
• Nopein luonnollinen pyrähdys: 5°C 5 000 vuodessa tekee 0.10 °C vuosisadassa.

Ihmisen aiheuttama muutosnopeus

Teollisen vallankumouksen alkamisen jälkeen (n. 150 vuotta) maapallo on lämmennyt n. 1.2°C, mutta tahti on kiihtynyt rajusti loppua kohden.

• Keskiarvo 150 vuodelta: 1.2°C 150 vuodessa tekee noin 0.80 °C vuosisadassa.
• Nykytahti (viimeiset 50 vuotta): Lämpötila on noussut noin 1.0°C  pelkästään viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Tämä tarkoittaa peräti 2.0 °C vuosisadassa.

Onko tämä yhtälö oikein?

|∂C _ANTRO / ∂t| >> |∂ _LUONN / ∂t|

Tästä voivat ilmastosta toisinajattelevat ja denialistit esittää omat arvionsa, mutta silloin tähtitieteelliset laskelmat aina Newtonista lähtien olisi mentävä täysin uusiksi.