Puheenvuoro-blogit
Puolukkamättään juurelta
Olen poiminut puolukoita jo -70 luvun alusta ihan hankintamielessä. Sitä aiemmat oli perheen yhteiset retket puolukan poimintaan. Silloin oli minimivaatimuksena vähintään yksi puntattu saavi kellarin viileyteen. Koulun puolukkatarpeet evät määrältään haitannut poikasten touhuja.
Jossain vaiheessa puolukan myynti antoi jotain positiivistakin köyhän ruokapöytään.80-luvulla oli päiväkirjassa merkintä käväisimme puolukassa. 57 kiloa. Silloin puolukan osto oli kuin joku kansanjuhla paikallisella huoltoasemalla. Marjoja tuotiin kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla jo aamusta. Tiedettiin että kaikki sopii tulevaan kuorma-autoon.
Ajan kuluessa kehitys kehittyi meilläkin. Tuli aika kun Pohjanmaalla oli käytännössä ainoastaan puolukkaa. Puolukan hinta nousi parhaillaan yli 12 markan kilolta. Se oli uskomaton hinta, ja kaikki kynnelle kykenevät olivat kaiken liikenevän ajan marjametsässä. Monet maatalot saivat ylimääräisen maitotilin tuolloin.
Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin. Kainuun marjayhtiöt alkoivat tuottamaan Thaimaasta poimijoita täyttämään heidän kirstujaan. Samalla kritisoitiin sitä, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja. Hinta kuristettiin täysin kannattomaksi. Pahimmillaan kotimaisilta poimijoilta ei ostettu nappiakaan.
Oli päivänselvää, että jossain vaiheessa kartelli laukeaa, kuten kävikin. Suomalainen teollisuus ymmärsi, että he voivat ostaa marjat kotimaisiltakin poimijoilta ilman noita kainuulaisia, jotka oli jo laitettu telkien taakse.
Vuosi -25 oli kotimaisen poimijan kannalta huippuaikaa. Thaimaalaisia poimijoita ei juurikaan saatu epäselvyyksien vuoksi. Ja täytimme omin voimin sen puutteen. Teollisuuskin huomasi että oikea hinta saa kyllä suomalaisenkin poimimaan.
Tänään on taas uusi tilanne. Jonkin sortin asiantuntija kertoi, että kun thaimaalaiset poimija jäävät pois, niin kärsijä ainoastaan vaihtuu.
Nyt kun on pari viikkoa puolukkaa poimittu niin selkeät merkit on nähtävissä siitä, että kartelli onnistuu ilman kainuulaisia toimijoitakin. Siitä kertoo iliman vaiheita marjan hinta.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Joskus 5-6 vuotiaana kävelin vuotta vanhemman kaverini kanssa pitkin puron vartta (tämä siis -70 -luvulla).
Törmäsimme kahteen 5l (?) lasiastiaan, jotka olivat täynnä puolukkaa. Oletimme niiden olevan hylättyjä, joten rikoimme astiat. Emme siis edes halunneet vahingoittaa ketään – puhumattakaan että olisimme ymmärtäneet tekevämme moista!
Vasta vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin astioiden olleen siellä purossa säilössä…
Ilmoita asiaton viesti
Eihän kukaan meistä lapsista ymmärtänyt kokonaisvaltaisesti, mitä vastaan tuli, kun väsymättä teimme pitkää päivää ilman mitään suunnitelmaa.
Tässä blogissa halusin kuitenkin kertoa ymmärrettävästi matkastani puolukankeräilyn, tai paremminkin sen vaimoni kanssa käydystä matkasta.
Jollekin rekkakuorma tai toinenkin saattaa olla ilkkumisen aihe. Meille se kuitenkin on faktaa, joka selviää päiväkirjoistamme.
Olemme ylpeitä siitä, mihin pystyimme töidemme ohessa. Eläkkeellä luonnollisesti vauhti hiipuu.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan sen ajan, kun kotikunnassa vielä oli puolukkamarkkinoita. Itse poimin marjoja vain omiksi tarpeiksi, mutta eikös se ole niin, että tuo kartellien tukeminen on omaa hölmöyttä? Tiedän useita tyyppejä, jotka myyvät marjansa ilman välikäsiä. Nettiaikana tuo suoramyynti on helpompaa, kuin koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan noinkin. Mutta kun päivässä keräämme satakunta kiloa, niin pian tuo yksityisten tarve on sillä täällä syrjäseudulla kuitattu.
Loput tuhannet kilot joudumme myymään niille välittäjille, jotka maksavat täällä kaukana kaikesta niistä parhaan hinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Onkos yliopistossa marjanpoimimislaitosta, että sais tittelin,työttömyyteen.
Ilmoita asiaton viesti