Puheenvuoro-blogit
Näinä muuttuvina aikoina: Sielu on kadonnut mutta ei aine ja energia ????
Eipä taida löytyä sellaista koulunsa käynyttä tieteilijää, joka väittää, että energian häviämättömyyden laki ja aineen häviämättömyyden laki ovat huuhaata. No sitten: Jo 1920-luvulla alkoivat voimistua äänet sellaisilta tieteilijöiltä, joiden mukaan psykologiatieteessä ei tarvita sellaista kummallisuutta kuin sielu ja sen häviämättömyys. Ja kas kummallisuutta, 2000-luvun psykologisissa artikkeleissa sielu on yleensä museoitua ainetta.
Sielu kyllä ilmenee, kun kielitieteilijät joskus sitä analysoivat. Ovatpa poliitikot nykyisin lopettaneet riidan siitä, että naisella ei ole sielua ja runoilijat runoilevat vaikkapa höyryveturin sielusta. Taiteilijat ja papit vielä ylläpitävät tätä perinnettä mutta filosofisissa aikakirjoissa sielulla on nykyään katovuosia.
Fysiologiatieteilijät ovat nykyaikoina jotenkin lähestyneet sielua, kun ovat esimerkiksi joutuneet väittämään, että ajattelu ei ole samaa kuin aivoprosessi. Myös sydämestä on löydetty soluja, joiden toiminnasta on täytynyt päätellä, että jo muinaisten filosofien huudahdus ”kuuntele sydämesi ääntä” on muuta kuin vertauskuvaus. Onpa seuraavakin merkittävä löytö: suolisto päättelee yllättävän paljon. Kuitenkaan ei sellaista päätelmää fysiologiatieteessä ole julistettu, että nyt on kehosta löydetty sielu.
Jotenkin kuitenkin ihan vallitsee yksimielisyys seuraavasta määrittelystä: Sielu tietää, milloin tuntuu hyvältä tai pahalta. Sielu kerää havaintoja ja tekee niistä päätelmiä niin, että pääsee johonkin tulokseen. Sielu tietää olevansa erillinen, ainutlaatuinen, nimetty, kastettu, hyväksytty, hylätty, elämänsä tarkoituksesta tietävä tai muu sellainen. Sielu tietää olevansa väärässä tai oikeassa ja varmalla tai epävarmalla tiellä päättelytoiminnassaan, kiinnostunut tai kiinnostumaton, kiroilee tai rukoilee ulkopuolisten havaitsematta.
Nykyaikana näyttää valtajulkaisuissa vilahtelevan kysymys, onko tyhjyyttä olemassa. Oikeistolaisuutta ja vasemmistolaisuutta on yhä vaikeampi määritellä mutta selvempi puoluejako on muodostunut siitä, että osa ihmisistä toivoo pääsevänsä tyhjyyteen ja osa taivaaseen. Sitten tyhjyyspuoluelaiset esimerkiksi iloitsevat jokaisesta ihmislapsesta, joka on niin sanottu uskonnoton ja kirkosta eronnut mutta uskoo tyhjyyteen.
Tässä kohdassa sielu nousee tuhkasta. Ontologia ei ole onttologiaa, jossa minänäkökulma riittää hyvään elämään – josta jokainen sielu haaveilee.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
En ymmärrä, miten tieteellinen selittäminen voisi perustua yliluonnollisiin ilmiöihin. Jos sellaista selittämistä käytetään, voidaan väittää ihan mitä tahansa, kuten uskonnoissa tehdään. Ja jos ihmisen tietoisuus ei perustu aivojen rakenteeseen ja toimintaan, niin miten esim. otsalohkon vamma voi muuttaa persoonallisuuden aivan toiseksi, muistisairaudesta puhumattakaan?
Ilmoita asiaton viesti
”jos ihmisen tietoisuus ei perustu aivojen rakenteeseen ja toimintaan, niin miten esim. otsalohkon vamma voi muuttaa persoonallisuuden aivan toiseksi, muistisairaudesta puhumattakaan?” Siten, että otetaan huomioon aivojen rakenteen perustuvan johonkin, jota ei tiedetä. Siten, että otetaan huomioon monen totuuden olevan olemassa, vaikka sitä ei ole mikään sielu löytänyt. Siten, että otetaan huomioon syyn probleemat vaikka seuraavasti: Itsestään selvää on, että ”pöpöt” aiheuttavat tautia. Kuitenkin tauti syntyy elävässä elämässä vaikka siten, että kaikokaipuuta poteva jättää rokotukset ottamatta ja lähtee paikkaan, jossa ”pöpöt” pääsevät hallintaan ja kaukokaipuu on syyllinen sairasumiseen.
Ilmoita asiaton viesti