Puheenvuoro-blogit
’Tangojen tango’ (’Hiljaa yössä’) La Cumparsita ja perinteiden kunnioittaminen
Kävimme (3.1.2012) Buenos Airesista Montevideossa vesiteitse ja siellä tallustelimme kävelykatua pitkin kohti Independencian aukiota, jonka reunalla on Salvon veljesten vuonna 1928 rakennuttama palatsi siinä kohtaa, missä ennen sijaitsi Café la Giralda. Mainitussa kahvilassa vuonna 1917 Firpo orkestereineen esitti ensimmäisen kerran Geraldo Matos Rodriguesin kappaleen La Cumparsita. Palatsissa ei ollut minkäänlaista plakaattia tästä asiasta. Oli kuulemma joku aika sitten sekin poistettu seinästä, vain naulanreiät seinässä olivat muistona (Kuva palatsista).
Bueneos Airesissa ensimmäisen maailmansodan tienoilla tunnetuin orkesterinjohtaja oli Roberto Firpo, joka vieraili vuonna 1917 Montevideossa ja tarina kertoo, että em. soittokahvilaan tuli joukko nuoria miehiä, jotka tauolla toivat Firpolle erään marssin nuotit. Säveltäjä itse ei kehdannut tulla maestron luo vaan jäi nujuamaan ovenpieleen. Tämä joukko oli paikallisia opiskelijoita, jotka karnevaalikulkueessa olivat ajatelleet esittää ko. marssin. Tällaisesta ryhmästä, joka esittää karnevaalikulkueessa tanssia ja laulua, käytettiin sanaa la comparsa. Marssin säveltäjä Gerardo Hernán Matos Rodríguez (”Becho”1897-1948) oli antanut kappaleelle nimeksi La Cumparsita, jonka Firpo ensi kerran ehti soittamaan vasta viikon päästä. Silloin käännettiin uusi lehti tangon historiassa. Kerrotaan myös, että Rodríguez oli säveltänyt ja sanoittanut kappaleen jo 1-2 vuotta aiemmin. Myös on mahdollista, että Firpon keikkakin oli jo lähes vuotta aiemmin (huhtikuussa 1916). Eri lähteissä on eri lukuja. Joka tapauksessa Rodríguezin arkkitehtiopintot jäivät musiikin jalkoihin.
Firpon mukaan alkuperäinen sävellys oli niin alkeellinen ja vajaa, että hänen piti täydentää sitä ottamalla paloja omasta tangostaan La gaucha Manuelasta ja Verdin oopperasta Miserere. Ts. La Cumparsita oli ainakin aluksi Rodiguezin, Firpon ja Verdin musiikkia. Se La Cumparsita, joka on meille tuttu, ei ole alkuperäinen, vaan Contursin ja Maronin sanoittama ja parantelema versio vuodelta 1924. Oikeutta käytiinkin sitten Rodiguezin kuolemaan asti. Suomalainen käännösversio ’Hiljaa yössä’ on oma lukunsa.
La Cumparsitan eri sanoitukset alkavat Rodríguez : La Cumparsa / de miserias sin fin / desfila, / en torno de aquel ser / enfermo, ja Contursi & Maroni : Si supieras, / que aún dentro de mi alma, / conservo aquel cariño / que tuve para ti…

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Oma suosikkitangoni on Olé Guapa, vaikkapa Alfred Hausen orkesterin esityksenä. Malando käy myös, onhan sävelmä hänen käsialaansa.
La Cumparsita on tuttu tango myös ja on varmasti ollut mielenkiintoista tutustua sikäläiseen tangokulttuuriin.
Seinäjoella olen ollut yksillä tangomarkkinoilla, mutta samanlaista tangoa olen kuullut muiden muassa Vantaan Paviljongilla joskus monta vuotta sitten.
Olé Guapaa kuuntelen aina silloin tällöin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvan otatin itsestäni todistusaineistoksi, ettei siellä näkynyt ’edes hevon p…tä’.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tarina kuvineen.
Itselläni oli aivan aito tarkoitus piipahtaa juuri Montevideossa vielä muutama vuosi sitten.Asuinhan kahdeksan talvea Teneriffalla ja opiskelin espanjan kielen sille tasolle että ei minua olisi Uruguayssa pystytty myymäänkään.
Mutta kohtalo puuttui peliin ja lääkäri ilmoitti että lentoni on lennetty. Nyt menisin vain omalla riskillä. Laivamatkasta tulisi myös melko hankala..
Montevideo lienee suht.koht turvallinenkin verrattuna vaikkapa Bueno Aires’iin.
Ilmoita asiaton viesti
”…Montevideo lienee suht.koht turvallinenkin verrattuna vaikkapa Bueno Aires’iin…”
Kyllä. Jouduin joskus Montevideoon mennessäni lentämään Buenos Airesin kautta, ja yöpymäänkin siellä, ja oma vaikutelmani on samanlainen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti: ”… Kävimme (3.1.2012) Buenos Airesista Montevideossa vesiteitse ja siellä tallustelimme kävelykatua pitkin kohti Independencian aukiota, jonka reunalla on Salvon veljesten vuonna 1928 rakennuttama palatsi siinä kohtaa, missä ennen sijaitsi Café la Giralda. Mainitussa kahvilassa vuonna 1917 Firpo orkestereineen esitti ensimmäisen kerran Geraldo Matos Rodriguesin kappaleen La Cumparsita…”
Itselleni Uruguayn pääkaupunki Montevideo tuli tutuksi työmatkoilta 2000-luvun alkuvuosilta, kun kävin siellä vuosittain erään sikäläisen lääkintälaitevalmistajan tehtaalla auditoimassa heidän laadunhallintajärjestelmäänsä EU:n silloisen lääkintälaitedirektiivin mukaisesti. Se oli vaatimuksena, että he saivat myydä tuotteitaan EU:n alueella.
Uruguaysta ja uruguaylaisista jäi hyvät muistot. Suomea ja suomalaisia selvästi arvostettiin tuossa Etelä-Amerikan osassa, ja eräs syy siihen lienee ollut uusi hieno niihin aikoihin rakennettu Metsä-Botnian Fray Bentosin sellutehdas Uruguayssa.
Mutta tosiaan tangoa tuossa maassa sai kuunnella ihan kylläkseen, koska sitä oli tarjolla runsaasti radio- ja tv-kanavilta.
Ilmoita asiaton viesti
Samaiselta matkalta (3.1.2012) merkintä muistikirjassa:
Jätskijonossa tapasimme kaverin, joka oli ollut Jyväskylän yliopistossa tutkijana. Syklotronista jotain kertoili. En tiennyt siellä tällaista laitetta olleen. Montevideon kävelykadut ainakin olivat tavattoman turvallisen tuntuisia. Virkapukuisia henkilöitä pistoolit vyölllä ja päällä liivit, jonka tekstin tulkitsin olevan ’turistipoliisi’, oli melkein joka kulmassa. Kaduilla ei ollut yhtään koiranjätöksiä, kuten Buenos Airesissa ja hintataso vaikutti samanlaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen vaikutelma minullekin jäi. Montevideo on siistimpi, rauhallisempi ja turvallisempi kuin Buenos Aires. Viimeinen työmatkani sinne taisi olla juuri vuonna 2012.
Ilmoita asiaton viesti