Apokaloptimismi


•´

 

Apokaloptimismi ja tulevaisuuden hinta

 

Se alkoi jo aikaa sitten, kuin surkea uni, josta ei meinaa millään herätä. Tuntematon voima hiipi sisään ovista ja ikkunoista, jotka olivat koko ajan auki. Se ei koputtanut. Se ei kysynyt lupia. Se vaan tuli. Ja nyt ollaan tässä. Missä? Pikajunassa ilman jarruja.

Tekoäly vie ensin työpaikkasi. Sitten arvosi. Sitten luovuutesi. Lopulta kaiken sen, mitä olet pitänyt ominaisena ihmiselle. Koneet ja datamonoliitit, jotka eivät nuku, eivät väsy, eivät liity ammattiliittoon, eivätkä koskaan sano ”mä en jaksa tänään”, vyöryvät joka niemeen ja notkelmaan.

Algoritmit jylläävät, kiristävät jopa pomojaan, tehtailevat valheita niin taitavasti, että kukaan ei enää erota totuutta valheesta, ja ne purkavat yksityisyytesi rippeetkin kuin heppoisen risumajan. Asiantuntijat katsovat kameraan vakavina ja sanovat suoraan: tämä on ihmiskunnan viimeinen keksintö, muita ei tule, tulee vain AGI.

Tuntuuko että junasta ovat jarrut tyystin kadonneet? Veturissa istuskelevat kasvottomat miljardöörit, jotka nauravat pitkin matkaa piittaamatta vastuustaan. Nuoret pelkäävät dystooppista tulevaisuutta. He ja vanhemmatkin miettivät, onko reilua synnyttää lapsia maailmaan, joka tuntuu syöksyvän digitaaliseen hornaan.

Ilmastokriisi jyllää, eriarvoisuus kasvaa, ja joku jossain koodaa vielä yhden mallin, joka, niinpä tietysti ”varmasti” ratkaisee ihan kaikki ongelmat. Kurkkuun nousee kiristävä epätoivon sappi. Tekisi mieli heittää puhelin ja tietokoneet järveen, paeta syvälle metsään ja toivoa, että tämä oli vain jokin ohimenevä painajaisuni. Mutta ei se ole.

Hetkinen, tähän paussi.

Hengitä syvään pari kertaa.

Käännetään levyn toinen puoli.

Seuraava ääni alkaa puhumaan. Se on kirkas, lähes häikäisevä. Se lupaa kultakauden ihan kaikille. Sairaudet, joita sairastimme vuosikymmeniä, nujerretaan kaikki. Ilmastonmuutoskin saadaan kuriin, kun fuusiovoima ja kvanttilaskenta lyövät lisää löylyä pataan.

Rutiinityö katoaa kokonaan. Robotit tekevät kaikkea kaikille. Jokaisella on rajaton, kärsivällinen digitaalinen kumppani, joka opettaa, auttaa, viihdyttää ja lohduttaa.

Tiedemiehet tekevät vuosisadan löytöjä viikoissa matematiikassa, biologiassa, yms. Ihmisille jää kaikki aika elää, rakastaa, maalata, kirjoittaa, olla vaan läsnä. Profeetat hymyilevät ja vakuuttavat: juuri nyt on paras aika synnyttää lisää lapsia.

Sitten valot syttyvät. Musiikki vaikenee. Näytölle ilmestyy kylmiä faktoja.

Kun utopiat ja apokalypsit riisutaan pois, jäljelle jää paljon arkisempaa asiaa, ja myös vaarallisempaa. Nämä ”ihmeet” eivät ole jumalia eivätkä demoneita. Ne ovat tilastollisia kuviokoneita, itseään korjaavia agenttien parvia. Ne ennustavat seuraavat sanat, loihtivat kepeästi virtaavan pikselivirran, ja tulkitsevat merkitsevän liikenteen jättimäisistä datavirroista täysin uusia asioita.

Niillä ei ole tietoisuutta. Ei eettistä kompassia. Eikä varsinaisesti moraaliakaan. Ne vaan (valitettavasti) heijastavat meitä: ennakkoluulojamme, ahneuttamme ja sokeuttamme.

Tämä maksaa kovan hinnan.

Datakeskukset kaappaavat sähköt ja puhtaat vedet kuin nälkäiset titaanit, juuri nyt, eikä vain hamassa tulevaisuudessa. Mutta valta ei kuitenkaan ole ”tekoälyllä”, vielä. Se on edelleen kourallisella ihmisiä, jotka päättävät, mihin suuntaan tämä pikajuna kiitää, ja kuka hyötyy eniten.

Koneet oppivat datastamme jokaikinen hetki. Ne imevät ja työstävät dataa herkeämättä, yötä päivää. Ne toistavat, vahvistavat ja skaalaavat myös virheitämme mittakaavassa, jota mikään aiempi teknologia ei ole koskaan ennen tehnyt.

Mitä tästä jää lopulta käteen?

Ei halvalla ostettua toivoa. Ei sokeaa optimismia. Ei ilmaisia lupauksia.

Jäljelle jää jotain, mitä voisi kutsua apokaloptimismiksi: kykyä katsoa kauhukuvia silmiin ilman, että kääntäisi katseensa pois. Kykyä myöntää, että tämä voi mennä rumasti reisille, ja silti kieltäytyä vain luovuttamasta.

Tulevaisuus ei ole valmis käsikirjoitus. Se ei ole automaattinen pelastus, mutta ei myöskään väistämätön tuho. Se on käsittämättömän iso työmaa, jossa moni kolhiintuu. Se vaatii lakeja, jotka purevat yli rajojen, idän ja lännen. On rakennettava vahvoja yhteisiä sääntelyn rajoja, joita mikään taho ei voi missään, eikä myöskään globaalisti ylittää.

On oltava rohkeutta haastaa ne, jotka nyt juoksevat kilpaa rikkauden ja vallan perässä. Se vaatii meiltä, että opimme uutta, kannamme vastuumme, ja suostumme itsekin muuttumaan. Ja varmasti tämä kaikki vaatii myös ripauksen onnea. Käsissämme on ihmiskunnan suurin muutosprosessi koskaan, usko tai älä, eikä tämä ole liioittelua.

Teknologia ei pelasta meitä automaattisesti. Mutta se ei myöskään tuhoa meitä automaattisesti.

Se tekee lopulta juuri sen, minkä me annamme sen yhdessä tehdä. Olemme kohdanneet historiassamme valtavia haasteita, ja sopimuksia on tehty ennenkin isoista asioista.

Mitä me päätämme nyt, ratkaisee, heräämmekö vielä aamulla maailmaan, jossa on tilaa hengittää ja olla onnellinen. Tekoäly ei nuku, se ei vaadi palkkaa eikä ylityökorvauksia, se jaksaa painaa silloinkin, kun sinä uuvuit jo aikaa sitten.

Valjastetaan tekoäly ihmisyyttä palvelevaksi työkaluksi nyt, kun vielä voimme. Huomenna se voi olla jo liian myöhäistä.

Teksti on laadittu Daniel Roherin Netflix-dokumentin pohjalta: ”Dokkari tekoälystä ja tulevaisuudenuskosta” -> https://www.netflix.com/browse?jbv=82792555

Linkit aukeavat uuteen välilehteen.

Tuoreita artikkeleita aiheesta

jallerajala
Sitoutumaton Turku

Olen kokenut rakentaja, joka on omistautunut työhönsä alallaan jo pitkään. Eläkkeelle siirtyminen on venynyt, mutta elän jo "loputon kesäloma" vaihetta. Vapaa-aikani täyttyy vaimon, ulkoilun, musiikin ja videoiden tekemisen, elokuvien sekä matkailun, ja isosti moottoripyöräilyn parissa, joka se tuo elämään paljon vapauden ja vauhdin iloa. Seuraan ajankohtaisia keskusteluja, ja mm. Usaria. Tämä alusta tarjoaakin monipuolisia kannanottoja ja näkemyksiä myöskin minua kiinnostaviin asioihin. Ja joskus heitän mielipiteen sekaan, kainostelematta yhtään sen enempää. Tämä yhdistelmä on osa elämänlaatuani ja tapaani nauttia elämästä täällä hyvin omituisessa mutta niin upeassa maailmassa.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu