Kun köyhyys katosi sanakirjasta

Kun köyhyys katosi sanakirjasta

Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo on tehnyt sen, mitä kehitysyhteistyöltä on vuosikymmeniä odotettu. Se on ratkaissut ongelman. Ei nälkää, ei korruptiota eikä instituutioiden heikkoutta, vaan sanaston.

Uuden eettisen kehityssanaston oppaan mukaan Suomessa pitäisi lakata puhumasta kehitysmaista, kehitysavusta, kolmannesta maailmasta, kohdemaasta, kentälle lähtemisestä, köyhistä ihmisistä, avunsaajista, hyväntekijöistä ja voimaannuttamisesta. ”Sanat ovat valtaa”, opas muistuttaa.

Totta. Erityisesti silloin, kun ne vaihdetaan toisiin sanoihin ja lasku pysyy ennallaan.

Kehitysmaa on kuulemma hierarkkinen ja kolonialistinen, koska se antaa ymmärtää, että joku on jäljessä. Matalan tulotason maa on sen sijaan neutraali, koska se vain toteaa, että joku on jäljessä, mutta tekee sen Excelin kielellä.

Kolmas maailma on eurosentrinen jäänne. Globaali etelä, jota sama keskustelu muuten käyttää sujuvasti, yksinkertaistaa maiden moninaisuutta.

Kohdemaa pelkistää valtiot avun kohteeksi. Osallistuja sen sijaan kuulostaa seminaarilta, johon kaikki ilmoittautuivat vapaaehtoisesti.

Kehitysapu on ongelma, koska se rakentaa tarinaa auttajasta ja avunsaajasta. Todellisuudessa kyse on yhteistyöstä. Yhteistyö, jossa toinen osapuoli siirtää rahaa ja toinen vastaanottaa sitä, on tietysti aivan eri asia kuin apu, jossa toinen osapuoli siirtää rahaa ja toinen vastaanottaa sitä. Ero on eettinen, ei kirjanpidollinen.

Köyhä ihminen ei saa olla köyhä, koska köyhyys ei ole ominaisuus vaan tilanne.

Haavoittuva ihminen ei saa olla haavoittuva, koska hänet silloin typistetään olosuhteensa ilmentymäksi.

Uhriakaan ei pidä käyttää liian kevyesti, ellei ihminen ole kuollut. Elossa selvinnyt on osallistuja.

Hyväntekijä kohottaa itsensä jalustalle. Voimaannuttaminen olettaa, että voima tulisi ulkoa, vaikka ihminen voi löytää sen itsestään.

Kentälle lähteminen on loukkaavaa, koska Brysseliin ei mennä kentälle. New York on kaupunki. Muu on maisema.

Oppaan laati Fingon vaikuttamisviestinnän erityisasiantuntija jäsenjärjestöjen kanssa, konsultteinaan nepalilainen toimittaja ja Itä-Suomen yliopiston globaalin kehityksen erityisasiantuntija. Maailma ravistellaan siis Helsingistä käsin, huolellisesti sitaatein.

Se on johdonmukaista. Jos sanat luovat todellisuuden, riittää että todellisuus nimetään uudelleen toimistossa, jossa kahvi on ilmaista ja sähkökatkoja ei ole.

Iltalehti listasi yhdeksän kiellettyä sanaa. Kymmenes, jota opas ei ehdi kieltää, on tulos. Sillä ei ole eettistä synonyymiä. Sitä ei voi korvata osallistujalla, kumppanilla eikä matalan tulotason narratiivin purkamisella. Sitä mitataan edelleen sillä, pääseekö lapsi kouluun, pysyykö rokote kylmänä ja jääkö raha ministeriön tilille vai kylään.

Sanat ovat valtaa. Juuri siksi on kätevää käyttää ne siihen, että valta näyttää huolehtivalta, vaikka se vain vaihtaa kylttiä ovenpieleen.

Köyhyys ei loukkaannu siitä, että sitä kutsutaan köyhyydeksi. Se loukkaantuu siitä, että sitä kutsutaan yhteistyöksi ja jätetään paikoilleen. Eikä tarvitse jättää paikalleen, sen voi lopettaa.