Nyt tuli madonluvut – Suomen lasku on viimein maksettava

Esimerkinomaisesti toimenpide ja vaikutus / AI kuva.

Nyt tuli madonluvut – Suomen lasku on viimein maksettava

Valtiovarainministeriö löi maanantaina pöytään sellaisen vaihtoehtolistan, että kansalaisen kannattaa ottaa kahvikuppi käteen ja lukea uutiset toiseen kertaan.

Lapsilisät ja opintoraha voitaisiin lakkauttaa, eläkkeiden indeksikorotukset jäädyttää, julkisia palveluja karsia ja verotusta kiristää. Kaikki tämä siksi, että Suomen julkista taloutta pitäisi vahvistaa seuraavalla hallituskaudella peräti 8–11 miljardilla eurolla.

Nyt ei enää puhuta pienistä viilauksista budjetin reunoilla. Puhutaan miljardiluokan ongelmasta.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei VM ole ehdottanut kaikkia näitä toimia toteutettaviksi. Ministeriö on koonnut noin 400 vaihtoehtoa, joista seuraava hallitus joutuu valitsemaan. Mutta jo se, että tällaisia vaihtoehtoja joudutaan vakavasti tarkastelemaan, kertoo Suomen talouden tilanteesta paljon.
Velaksi eläminen ei voi jatkua loputtomiin

Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa julkiset menot ja tulot eivät ole kestävällä uralla. Väestön ikääntyminen kasvattaa hoivan ja eläkkeiden menoja, talouskasvu on ollut liian heikkoa ja julkinen velka painaa tulevaisuuden liikkumavaraa.

Silti jokaisen säästökohteen kohdalla löytyy ymmärrettävä syy vastustaa leikkausta. Lapsiperheet tarvitsevat tukea, opiskelijat toimeentuloa, eläkeläiset ostovoimaa ja sairaat hoitoa. Julkisen sektorin työntekijät puolustavat työehtojaan, ja yritykset haluavat pitää tukensa.

Kaikki nämä näkökulmat ovat ymmärrettäviä. Mutta jos jokainen menoerä on koskematon, mistä ne miljardit sitten otetaan?

Valtiontalouden ongelmaa ei ratkaista sillä, että siirretään lasku seuraavan hallituksen tai tulevien sukupolvien maksettavaksi. Velka ei katoa sillä, ettei siitä puhuta.

Eläkkeetkin ovat nyt tarkastelussa
Erityisen kiinnostava kohta on työeläkkeiden indeksikorotusten jäädyttäminen. VM:n kartoituksessa laajan indeksijäädytyksen laskennalliseksi vaikutukseksi arvioidaan noin 2,1 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä.

Tämä ei tarkoita, että työeläkkeistä suoraan leikattaisiin kaikilta sama summa. Indeksijäädytys tarkoittaisi sitä, että eläkkeet eivät nousisi hintojen ja palkkojen kehityksen mukaisesti, jolloin niiden ostovoima heikkenisi ajan myötä.

Tässä on syytä olla tarkkana. Työeläkkeet eivät ole sama asia kuin valtion budjetista maksettavat kansan- ja takuueläkkeet. Työeläkkeet rahoitetaan pääosin työeläkemaksuilla ja eläkevaroilla. Siksi niiden indeksimuutosten vaikutukset eivät siirry sellaisinaan valtion kassaan.

On perusteltua keskustella eläkejärjestelmän kestävyydestä ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Mutta samalla pitää kysyä, millaisia seurauksia ostovoiman heikentämisellä olisi kotimaiseen kulutukseen, palveluihin ja verotuloihin.

Eläkeläinen ei ole pelkkä menoerä. Hän on myös kuluttaja, joka maksaa veronsa ja ostaa ruokansa, lääkkeensä ja muut tarvitsemansa palvelut.

Veronkorotuksilla on rajansa

VM nostaa esiin myös verotuksen kiristämisen. Alennettujen arvonlisäverokantojen nostaminen yleiseen 25,5 prosentin kantaan voisi kartoituksen mukaan kasvattaa verotuloja lähes 3,9 miljardilla eurolla vuodessa.

Luku on huomattava. Mutta mitä se tarkoittaisi tavalliselle kansalaiselle?
Jos ruoan, ravintolapalvelujen ja muiden alennettujen verokantojen piiriin kuuluvien tuotteiden ja palvelujen verotus kiristyisi, paine näkyisi kuluttajahintojen kautta. Pienituloiset käyttäisivät usein suhteellisesti suuremman osan tuloistaan välttämättömyyksiin, joten vaikutus voisi osua heihin erityisen tuntuvasti.

Myös ansiotuloverotuksen indeksitarkistusten jättäminen tekemättä on käytännössä veronkiristys. Kun palkka nousee mutta verotuksen rajoja ei tarkisteta, verotus voi kiristyä ilman varsinaisen veroprosentin muutosta.

Suomen ongelmana on, että tarvitsemme lisää työtä, investointeja ja talouskasvua. Jos ratkaisuksi tarjotaan jatkuvasti korkeampia veroja, on vaarana, että samalla heikennetään niitä kannustimia, joilla talous saataisiin kasvuun.

Julkinen sektori ei voi olla koskematon

VM:n kartoituksessa tarkastellaan myös valtionhallinnon menoja, henkilöstökuluja, lomia, yritystukia, maataloustukia ja julkisten palvelujen järjestämistä.

Tämä keskustelu on tervetullut. Jokaisella julkisella eurolla pitäisi olla perusteltu käyttötarkoitus, ja menojen vaikuttavuutta on arvioitava säännöllisesti.

Esimerkiksi valtionhallinnon rakenteita, päällekkäisiä tehtäviä ja tehottomia tukijärjestelmiä pitää uskaltaa tarkastella. Jos samoja asioita voidaan hoitaa vähemmällä byrokratialla, säästö kannattaa ottaa talteen.

Mutta säästöjen laskennallisia arvioita ei pidä sekoittaa varmoihin tuloksiin. Jos jokin palvelu lakkautetaan, kustannukset voivat siirtyä toisaalle. Jos veroa korotetaan, ihmisten käyttäytyminen voi muuttua ja odotettu verotuotto jäädä pienemmäksi. Myös työllisyyden ja talouskasvun vaikutukset on arvioitava.
Pelkkä taulukon summaaminen ei vielä tee toimivaa talouspolitiikkaa.

Missä ovat kasvun eväät?

Sopeutuksista puhuttaessa unohtuu helposti tärkein kysymys: miten Suomeen saadaan lisää tuottavaa työtä ja kestävää talouskasvua?

Menojen leikkaaminen voi olla välttämätöntä, mutta se ei yksin ratkaise Suomen pitkän aikavälin ongelmia. Tarvitsemme yritysinvestointeja, parempaa tuottavuutta, osaamista ja kannustimia työn vastaanottamiseen. Tarvitsemme myös julkisia palveluja, jotka toimivat tehokkaasti ja tukevat ihmisten työkykyä.

Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen vähentäminen voi tuoda lyhyellä aikavälillä säästöjä, mutta samalla on arvioitava, mitä se merkitsee tulevalle kasvulle. Toisaalta rahoituksen lisääminenkään ei automaattisesti takaa uusia innovaatioita tai työpaikkoja. Ratkaisevaa on se, mihin rahat käytetään ja millaisia tuloksia niillä saadaan.

Suomi ei nouse talousvaikeuksista pelkästään leikkaamalla eikä pelkästään veroja korottamalla. Tarvitaan molempien huolellista arviointia ja ennen kaikkea uskottava suunnitelma kasvun vahvistamiseksi.

Seuraavan hallituksen on tehtävä valintoja

VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä muistutti, ettei mitään julkisen sektorin osa-aluetta voida kokonaan sulkea tarkastelun ulkopuolelle. Viesti on selvä: seuraava hallitus ei voi luvata kaikille kaikkea.

Puolueiden on kerrottava avoimesti, mistä ne ovat valmiita säästämään, mitä ne haluavat suojella ja miten puuttuva rahoitus hankitaan. Pelkät vaalilupaukset eivät riitä, jos niiden rahoitusta ei pystytä osoittamaan.

Myös kansalaisten on syytä suhtautua kriittisesti helppoihin lupauksiin. Jos joku väittää, että julkisen talouden miljardiongelma voidaan ratkaista ilman kipeitä päätöksiä, kannattaa kysyä, missä laskelma on.

Suomen talous ei tarvitse paniikkia, mutta se tarvitsee realismia.

Meillä on edelleen osaamista, yrityksiä, koulutusta ja mahdollisuuksia pärjätä. Nyt pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, jotka turvaavat julkisen talouden lisäksi myös tulevien sukupolvien mahdollisuudet.

Madonluvut ovat tulleet. Seuraavaksi nähdään, löytyykö poliittisilta päättäjiltä rohkeutta tehdä tarvittavat valinnat – ja kykyä varmistaa, ettei sopeuttamisen laskua sysätä kohtuuttomasti vain yhden kansanosan maksettavaksi.

Tekoälyn analysointi VM:n tiedotustilaisuuden seurannasta, jonka Hesari teki.

HS: Julkinen talous | VM löi rajuja vaihtoehtoja pöytään: lapsilisien ja opintorahan lakkautus, eläkkeiden leikkaus ja työn verotuksen kiristäminen
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012366776.html