Puheenvuoro-blogit
Polkupyörä on paholaisen keksintö
Polkupyörä on paholaisen keksintö. Tuntuu kuin kaikilla pyöräilijöillä olisi sarvet päässä härkäpäisyyden merkiksi.
He polkevat menemään kuin olisivat henkilökohtaisesti saaneet tehtäväkseen pelastaa maapallon viimeiseltä hiilidioksidimolekyyliltä. Liikennesäännöt ovat heille lähinnä suosituksia, punaiset valot koristeita ja suojatiet eräänlaisia henkilökohtaisia kiihdytyskaistoja.
Jalkakäytävällä poljetaan jalankulkijoiden seassa, ajoradalla tukitaan liikenne ja pyörätiellä soitetaan kelloa niin kiukkuisesti, että lehmätkin lakkaavat märehtimästä.
Ja jos erehdyt huomauttamaan asiasta, saat osaksesi katseen, jolla keskiaikainen inkvisiittori olisi lähettänyt kokonaisen kylän roviolle.
Kypärä suojaa päätä, mutta ilmeisesti mikään turvavaruste ei suojaa ylimielisyydeltä. Mitä tiukemmat trikoot, sitä tiukempi tuntuu olevan myös käsitys omasta koskemattomuudesta.
Sähköpyörä on sitten paholaisen jatkokehitelmä. Ennen piti nähdä vaivaa päästäkseen mäen päälle, mutta nyt saatana on asentanut polkupyörään moottorin ja antanut käyttäjälle tunteen, että hän on Tour de Francen voittaja matkalla lähikauppaan.
En minä pyöräilyä vastusta. Pyörä on erinomainen kulkuväline, kunhan sen selässä muistetaan, ettei muu liikenne ole järjestetty pelkästään pyöräilijän harjoitusleiriksi.
Ja jos liikenteessä alkaa tuntua siltä, että kaikki muut ovat tielläsi, kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä: olenko minä kenties se kuuluisa sarvipää?
Sillä paholainen ei välttämättä keksinyt polkupyörää. Mutta jos keksi, niin liikennesäännöt hän jätti käyttöohjeesta tarkoituksella pois.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Veljeni Jarmo on kirjoittanut, että polkupyörä on paholaisen keksintö ja että pyöräilijöillä on sarvet. Vapahtaja kuuli asian taivaan parvekkeelta ja pyysi sanomaan seuraavaa.
“Totisesti, totisesti minä sanon teille: polkupyörä on kolmen aasin veroinen keksintö. Sähköpyörä on viiden aasin, ja ratakilpailuun tarkoitettu maantiepyörä kuuden, vaikka sen satulaan ei istuta ilman kärsimystä.
Minä ratsastin aikoinani aasilla Jerusalemiin, ja aasi on uskollinen eläin. Mutta ei sillä ole vaihteita, ei valoja eikä tarakkaa. Aasi ei myöskään mahdu rapun alakertaan. Jos minulla olisi ollut pyörä, olisin säästänyt monta palmunlehteä, sillä väkijoukko olisi jäänyt kauas taakse.
Pyörä ei saastuta, ei vaadi heinää eikä potki. Siinä kulkee kauppakassillinen leipiä ja kaloja, eikä kenenkään tarvitse ihmettä tehdä. Minä kävelin vetten päällä, mutta se ei ole kaikille suotu. Kaikille on suotu kuitenkin pyörätie, kunhan se muistetaan jakaa.
Siksi sanon teille, pyöräilijät, rakkaat lampaani trikoissanne: hiljentäkää vauhtianne. Punainen valo ei ole koriste, vaan viesti ylhäältä. Suojatie ei ole kiihdytyskaista, vaan paikka, jossa jalankulkija on saanut tulla ennen teitä, kuten viimeisetkin tulevat ensimmäisiksi. Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisenä kypärän. Ja kelloa soittakaa hellästi, sillä minä en ole luvannut basuunoita ennen aikojaan.
Muistakaa myös, ettei teidän tarvitse yksin pelastaa maailmaa. Se on jo hoidettu, ja pelastus on ollut voimassa kaksituhatta vuotta ilman pyöräilykilometrejä. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, myös silloin kun hän kävelee pyörätiellä kuulokkeet korvilla. Hänelle on annettu anteeksi, niin kuin teillekin.
Ja sinä, Jarmo, joka näet sarvia: ne ovat vain kypärän tuuletusaukkoja. Mutta olet oikeassa siinä, että ylimielisyys ei ole kenenkään suojavaruste. Pyörällä ajaa taivaaseen vain se, joka antaa tietä.
Menkää rauhassa, ja polkekaa.”
Amen. Ja pidä takaa, Jarmo.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapahtaja kuuli asian taivaan parvekkeelta ja pyysi sanomaan seuraavaa.”
Kauashan se rukous kantaakin. Veljeni Juhani on hurskas mies, kun hänellä on taivaskanavan wifi yhteys. Jatkettakoon samaan malliin.
Ilmoita asiaton viesti
Pedalo ergo sum.
Polkupyörä on filosofin työkalu. Muutenhan hän ei voisi todistaa olevansa olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Geelisatula on muuten välttämätön varuste. Ilman sitä takapuoli saattaisi huomata, että pyöräilyssä istutaan satulassa eikä elämässä aina pehmeimmällä paikalla.
Kaiken huippu on, kun kaksi spandex-miestä kohtaa ylämäessä. Silloin alkaa polkeminen, jossa kumpikaan ei anna periksi. Syke nousee, suonet pullistuvat ja ilme kiristyy. Ohikulkija luulee heidän taistelevan hengestään, vaikka todellisuudessa ratkaistaan vain se, kummalla on kalliimpi pyörä ja tiukemmat trikoot.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän pyörä on minun elämäni kuntoratkaisija ollut, isäni, sodankäynyt mies pakotti ( opetti ) kaikkien liikkuvien osien purun talveksi ja uudelleenkasauksen keväällä, oli poikajoukon paras ja kaikissa testeissä, lopetin maantiepyöräilyn lukkopolkimilla 75v ekaan infarktiin ja vaihdoin sähköpyörään kaikilla herkuilla, paras oli hydraulinen satula, jalat maahan liikennevaloissa ja vihreillä menox kuin harlikalla, näin 💯
Ilmoita asiaton viesti
Pyöräilytaito ei kuulemma milloinkaan unohdu – jos sen on tullut hankkineeksi. Mutta voi käydä kuten minulle: olen unohtanut pyöräillä. Hoitelen pikkuasiatkin autolla, perussuomalaisittain.
Ilmoita asiaton viesti
Paholaisesta on lähinnä sähköavusteisten polkupyörien 25km/h tekninen rajoitus. Ilman sitä sähköpyörät olisivat taajamassa henkilöautoja nopeampia kulkuvälineitä.
Ilmoita asiaton viesti