Sharia ei kuulu Suomen lain yläpuolelle.  Uskonnonvapaus ei tarkoita kritiikkivapautta

Turussa Perussuomalaiset ovat ottaneet kantaa suunniteltuun suureen moskeija- ja kulttuurikeskushankkeeseen. Kaupunginvaltuutettu Vilhelm Junnila ja Turun perussuomalaisten valtuustoryhmä vaativat, ettei kaupunki edistä hanketta tonttivarauksilla, taloudellisella tuella tai muilla harkinnanvaraisilla eduilla ennen kuin hankkeen taustat ja riskit on selvitetty perusteellisesti.

Herääkin aiheellinen kysymys: koska Turussa käydään vastaava keskustelu?

Turun päättäjien olisi syytä pohtia, millaisia uskonnollisia rakennushankkeita kaupunki haluaa edistää, millä ehdoilla ja kenen rahoilla. Kyse ei ole siitä, saako Suomessa harjoittaa islamia. Saa. Uskonnonvapaus kuuluu kaikille. Mutta uskonnonvapaus ei tarkoita sitä, että suurten uskonnollisten hankkeiden yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi jättää arvioimatta.

Moskeija ei ole automaattisesti ongelma, mutta suurhanketta ei pidä hyväksyä pelkän hyvän tarkoituksen perusteella.

Kuka maksaa ja kuka päättää?

Kun suunnitellaan suurta uskonnollista kulttuurikeskusta, ensimmäinen kysymys on yksinkertainen: mistä rahat tulevat?

Jos rahoitusta saadaan ulkomailta, on selvitettävä avoimesti rahoittajat, varojen alkuperä ja mahdolliset ehdot. Kuka käyttää todellista päätösvaltaa? Liittyykö rahoitukseen poliittisia tai ideologisia tavoitteita? Voiko rahoittaja vaikuttaa keskuksen opetukseen, johtoon tai toimintaan?

Nämä eivät ole islamin vastaisia kysymyksiä. Ne ovat avoimen yhteiskunnan kysymyksiä.

Sama läpinäkyvyyden vaatimus kuuluu kaikille uskonnollisille ja aatteellisille yhteisöille. Jos vastaavia kysymyksiä esitettäisiin kristilliselle keskukselle tai ulkomailta rahoitetulle järjestölle, niiden pitäisi olla aivan yhtä perusteltuja.

Turun hankkeesta esitetyt huolenaiheet on tutkittava tosiasioiden perusteella. Epäily ei ole todiste väärinkäytöksestä, mutta myöskään uskonnollinen nimike ei saa olla syy sivuuttaa perusteltua valvontaa.

Entä lapset ja opetus?

Turun suunnitelmaan kuuluu myös opetustiloja ja nuorisotoimintaa. Silloin on kysyttävä, mitä tiloissa opetetaan, kuka opetuksesta vastaa ja millaista valvontaa toimintaan sovelletaan.

Suomessa lasten oikeudet, tasa-arvo ja opetuksen asianmukaisuus eivät saa riippua siitä, minkä uskonnon nimissä toimintaa järjestetään. Lasten tulee saada kasvaa ilman uskonnollista painostusta, ja jokaisella lapsella on oltava oikeus koulutukseen, omaan ajatteluun ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Jos toiminta on uskonnollista opetusta, sitä on arvioitava sen todellisen luonteen ja sovellettavien sääntöjen perusteella. Ei pidä väittää, että kaikki koraanikoulut olisivat valvomattomia tai ongelmallisia, mutta ei myöskään pidä sulkea silmiä siltä, jos jonkin toiminnan sisällössä tai järjestämisessä ilmenee aihetta huoleen.

Samat periaatteet koskevat myös kristillistä kasvatusta.

Sharia ei kuulu Suomen lain yläpuolelle

Poliittisen islamin autoritaariset suuntaukset herättävät aiheellista huolta silloin, kun ne pyrkivät rajoittamaan yksilönvapauksia, naisten oikeuksia tai uskonnollisten vähemmistöjen asemaa.

Suomessa laki on sama kaikille. Kenenkään pukeutumista, liikkumista, koulutusta tai elämänvalintoja ei saa rajoittaa uskonnollisella painostuksella. Uskonnollinen yhteisö saa harjoittaa omaa uskoaan, mutta se ei voi vaatia itselleen erivapauksia suomalaisen oikeusjärjestyksen perusperiaatteista.

On kuitenkin muistettava, etteivät muslimit muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää. Islamin tulkintoja ja muslimiyhteisöjen näkemyksiä on monenlaisia. Siksi keskustelun pitää kohdistua konkreettisiin hankkeisiin, niiden rahoitukseen ja toimintaan, ei ihmisten leimaamiseen heidän uskontonsa perusteella.

Turun veronmaksajien rahat eivät ole automaattinen tukipaketti

Turussa on syytä kysyä, millä perusteilla kaupunki myöntää tontteja, tukia ja muita etuja uskonnollisille yhteisöille.

Kaupungin talous ei ole pohjaton. Palveluista, kouluista, katujen kunnossapidosta ja ikääntyneiden tarvitsemasta tuesta käydään jatkuvasti vaikeita keskusteluja. Siksi harkinnanvaraisille avustuksille ja tonttijärjestelyille pitää olla avoimet, tasapuoliset ja perustellut kriteerit.

Veronmaksajien ei pidä joutua automaattisesti rahoittamaan uskonnollisia suurhankkeita. Jos kaupunki päättää myöntää niille etuja, päätösten perusteiden pitää kestää julkinen tarkastelu. Samat säännöt kuuluvat kaikille kirkoille, moskeijoille ja muille uskonnollisille yhteisöille.

Perussuomalaisten olisi Turussa syytä nostaa asia keskusteluun jo ennen kuin mahdollinen suurhanke etenee pitkälle.

Ensin selvitykset, sitten päätökset

Turun päättäjiltä pitäisi vaatia ainakin neljää asiaa:

1. Rahoituksen avoimuus: hankkeen rahoittajat, varojen alkuperä ja mahdolliset sidonnaisuudet on selvitettävä.
2. Toiminnan läpinäkyvyys: opetuksen, nuorisotoiminnan ja muun toiminnan sisältö sekä vastuuhenkilöt on tunnettava.
3. Yhteisten sääntöjen noudattaminen: uskonnollisen toiminnan on kunnioitettava Suomen lakeja, lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta.
4. Kaupungin etujen perusteltavuus: tonttivaraukset, avustukset ja muut edut on ratkaistava avoimin ja kaikille tasapuolisin perustein.

Jos nämä asiat ovat kunnossa, hanketta voidaan arvioida normaalien päätöksentekoperiaatteiden mukaisesti. Jos vastauksia ei saada, kaupungin ei pidä kiirehtiä myöntämään sille etuja.

Tämä ei ole vaatimus kieltää islamia. Se on vaatimus vastuullisesta päätöksenteosta.

Lopuksi kysymys Turun perussuomalaisille: aiotteko odottaa, kunnes mahdollinen suurmoskeijahanke on jo päätöksenteossa, vai nostatteko rahoituksen, opetuksen ja kaupungin tuen ehdot keskusteluun ajoissa?

Uskonnonvapaus kuuluu kaikille. Samoin avoimuus, yhdenvertaisuus ja oikeus vaatia päättäjiltä vastauksia.

Kaupungin tehtävä ei ole edistää uskonnollisia hankkeita kritiikittömästi. Sen tehtävä on huolehtia siitä, että päätökset tehdään yhteisten sääntöjen, avoimuuden ja kaikkien kaupunkilaisten edun mukaisesti.