Insinööri malli 2.01 Suomen taseen pelastamiseksi- Bluffi on ohi

JarmoThtinen Jarmo Tähtinen 30.09.2026 12:47
Suomen valtiontalous on ajautunut seinää vasten, ja virallinen velkamme on ylittänyt 201,5 miljardia euroa [Suomi]. Poliitikot tarjoavat ratkaisuksi vain tehottomia paperisäästöjä ja veronkorotuksia, koska he pelkäävät koskea suuriin intressiryhmiin. Alla on esitelty Insinöörimalli 2.01: täysin puoluepoliittisesti värisokea, reaalimatematiikkaan ja taseajatteluun perustuva loppuratkaisu, joka tuo valtion taseeseen 4,3 miljardin euron vuotuiset puhdistetut säästöt koskematta kertaakaan sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
Poliittinen teatteri on tullut tiensä päähän. Julkinen velkamme on ylittänyt historiallisen rajan suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja EU on asettanut Suomen liiallisen alijäämän menettelyyn (EDP) [Suomi]. Silti julkisessa keskustelussa väistellään yhä todellisia rakenteellisia valuavioita vaalirahoittajien, ammattiliittojen ja suuryritysten lobbareiden pelossa.
Pelkät valtionvelan korkomenot syövät budjetista jo yli 3–4 miljardia euroa vuodessa – enemmän kuin koko peruskoulutuksen hinta. Jos emme saneeraa tasetta itse, ulkopuoliset velkojat ja kansainvälinen Troikka (EU, EKP, IMF) tulevat tekemään sen puolestamme, ja silloin leikkaukset kohdistuvat kylmästi suoraan eläkkeisiin ja peruspalveluihin, kuten Kreikassa nättiin.
Insinöörimalli 2.01 kattaa valtionvelan korkomenot kertaheitolla siivoamalla Kori B:n passiiviset yritystuet ja Kori C:n institutionaaliset himmelit.
LUKU 1: Kori B – Kaupalliset yritystuet ja byrokratian alasajo
Toimenpide: Nollataan passiiviset, suorat kaupalliset yritystuet kokonaan. Korvataan ne tiukalla, puhtaasti Suomessa tapahtuvaan työhön ja jalostusasteeseen sidotulla veromallilla.
Perustelu: Jos pörssiyhtiön nettotulos on satoja miljoonia, muutaman miljoonan valtiontuki on vain marginaalinen muutos. Tehdas, joka kaatuu tämän tuen poistamiseen, olisi suljettu joka tapauksessa. Markkinakuri palauttaa fokuksen aitoon innovointiin, ei tukien laskemiseen.
Tarkka säästöerittely (Yhteensä: +2 800 miljoonaa € / vuosi)
    • Passiiviset ja tehottomat suorat tuet (+1 100 M€)
        • Business Finlandin ja ELY-keskusten suorat yritystuet: Lakkautetaan suuryrityksille ja vakiintuneille toimijoille jaettavat suorat kehitys-, digitalisaatio- ja konsultointituet. Säästö: 450 M€.
        • Teollisuuden energia- ja prosessituet: Poistetaan suuryritysten suorat sähköistämistuet ja siirtymätuet, joilla rahoitetaan investointeja, jotka markkinakuri ja päästökauppa pakottaisivat tekemään muutenkin. Säästö: 350 M€.
        • Alueelliset elinkeinopoliittiset hankkeet: Nollataan kuntien ja maakuntien kautta pyörivät yritystoiminnan edistämisen suorat tukipotit, jotka valuvat tehottomiin seminaareihin ja verkostoitumisprojekteihin. Säästö: 300 M€.

    • Piilotetut verotuet ja kohdennetut verohuojennukset (+1 300 M€)
        • Teollisuuden energiaveronpalautukset ja alemmat verokannat: Palautetaan energiaverotus normaalille tasolle kaikille toimijoille. Ei anneta suuryrityksille veronalennuksia tavallisen kuluttajan selkänahasta, vaan pakotetaan ne investoimaan omaan energiatehokkuuteen. Säästö: 650 M€.
        • Konepörssin ja suurtuotannon investointien lisävähennykset: Poistetaan koneiden ja laitteiden korotetut poisto-oikeudet ja muut passiiviset verohuojennukset, jotka eivät ole sidottuja korkeampaan jalostusasteeseen (IPR). Säästö: 400 M€.
        • Merenkulun miehistökustannusten tuet ja suora risteilyvarustamotuki: Katkaistaan veronmaksajien rahojen lapiointi risteilyalusten viihde- ja ravintolahenkilökunnan palkkojen subventoimiseen. Säästö: 250 M€.

    • Valvontabyrokratian ja hallinnon lakkauttaminen (+400 M€)
        • Hakemusruljanssin ja valvonnan purku: Kun ei ole jaettavaa rahaa, lakkautetaan satojen virkamiehistöjen tarve ministeriöissä, Business Finlandissa ja ELY-keskuksissa pyörittämässä hakemus- ja raportointiruljanssia. Säästö: 250 M€.
        • Valtionyhtiöiden pääomitus- ja tukiautomaatit: Lakkautetaan valtion erityisrahoitusyhtiöiden (kuten Ilmastorahasto / Tesi) passiiviset tukisijoitukset kohteisiin, jotka kuuluvat yksityisille pääomamarkkinoille. Säästö: 150 M€.

LUKU 2: Verokilpailun lopettaminen ja Ruotsin taso (20,6 %)
Suomi ei voi voittaa tulevaisuuden kisoja olemalla halpa verokeidas tai jakamalla passiivisia veroaleja. Naapurimaamme Ruotsi houkuttelee miljardiluokan investointeja 20,6 prosentin yhteisöverolla. Se osoittaa, että menestys rakennetaan osaamisella ja vakaudella, ei veroalennuksilla.
    • Toimenpide: Nostetaan Suomen yhteisövero tismalleen samaan 20,6 prosenttiin Ruotsin kanssa. Tämä leikkaa suurteollisuuden mahdollisuutta siirtää voittoja passiivisiin osinkoihin ja pakottaa pääomat liikkumaan.
    • Korvamerkitty 0,6 % soveltavaan tutkimukseen: Yhteisöveron korotuksesta saatava lisätulo (noin 264 milj. €) korvamerkitään lailla suoraan yliopistoille puhtaasti soveltavaan tutkimukseen ja yritysyhteistyöhön patenttien ja IPR-ratkaisujen synnyttämiseksi.

LUKU 3: OECD-laillinen 15 % Patentti- ja innovaatiolaatikko (Modified Nexus Box)
Suomi on ajautunut arvoketjuloukkuun eli digibulkin loukkuun. Me maksamme veronmaksajien selkänahasta suuryritysten elatusmaksuja vain siksi, että oppisimme keittämään sellun halvemmalla tai vuokraamaan tyhjää tilaa ja halpaa sähköä ulkomaisille servereille. Järjestelmä muutetaan dynaamiseksi ja täysin kansainvälisten lakien mukaiseksi:
OECD Pillar Two -minimiverosääntelyn mukaisesti alin globaali veroaste on 15 %. Säädetään lakisääteinen, EU-oikeuden mukainen innovaatioboksi: perusvero on 20,6 %, mutta Suomessa kehitettyjen patenttien, ohjelmistojen ja korkean teknologian (IPR) luomille voitoille veroaste on tasan 15 %. Näin yliopistojen soveltava tutkimus ja yritysten verotus kohtaavat suljetussa dynaamisessa kehässä.
    • Ei helpotuksia bulkille: Jos yritys myy pelkkää jalostamatonta raaka-ainetta (puu, sähkö, datatila), se maksaa aina täyden 20,6 % veron. Veroalennus on ansaittava luomalla korkeaa arvonlisää Suomessa.

LUKU 4: Kori C – Yleishyödyllisyyden verovapauden lopullinen alasajo
Yritystukien lisäksi valtiontaloudessa on toinen suuri musta aukko: keinotekoisen ”yleishyödyllisyyden” suoja-alue organisaatioille, jotka pyörittävät valtavia sijoitusomaisuuksia ilman veroja tavallisen työntekijän kantaessa verotaakan. Avataan Kori C ja palautetaan matemaattinen markkinakuri juridisesti hyväksyttävillä takaporteilla tuloverolain (TVL 21-22 §) teknisellä muutoksella:
    • Yleishyödyllisten yhteisöjen institutionaalinen 15 % lähdevero sijoitustoiminnalle: Kaikki yleishyödylliset yhteisöt – mukaan lukien ammattiliitot (kuten SAK ja EK), poliittiset puolueet, niiden ajatushautomot, säätiöt ja uskonnolliset yhteisöt – asetetaan kiinteän 15 % vähimmäisveron piiriin koskien kaikkia sijoitustuottoja (pörssiosingot, rahasto-osuudet, arvopaperikauppa) sekä laajamittaista kiinteistö- ja vuokrabisnestä. Tämä ei koske yhdistysten aatteellista tai hengellistä perustoimintaa (jäsenmaksut, suorat avustukset), jolloin laki on täysin perustuslaillisen yhdistymisvapauden mukainen. Tuotto valtiolle: +450 M€ / vuosi.
    • Harrastus-, etu- ja ammattijärjestöjen ei-lakisääteisten valtionapujen 90 % leikkaus: Ajetaan alas kaikki järjestöille ja liitoille jaettavat suorat ja piilotetut toimintatuet. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus poistetaan kokonaan, sillä se on valtion suoraa tukea etujärjestöille. Kuluttajat ja jäsenet maksakoot järjestöjensä palveluista itse aiton markkinahinnan. Säästö: +350 M€ / vuosi.
    • Valtion sisäisen hanke- ja konsulttihimmelin nollabudjetointi (Zero-Based Budgeting): Julkiset digiprojektit, alueelliset selvityshankkeet ja ministeriöiden tilaamat tehottomat ulkopuoliset konsulttipalvelut alistetaan insinöörimäiselle nollabudjetille. Jokaisen hankkeen on todistettava numeerinen hyötynsä valtion taseelle ennen yhtäkään euroa. Jos mitattavaa hyötyä ei ole, määräraha nollataan. Säästö: +1 400 M€ / vuosi.

LUKU 5: Dynaamisen suojauksen ja taseen kuittaus
Kun kaupalliset vuodot ja institutionaaliset himmelit nollataan, valtiontalouteen saadaan järeä liikkumavara koskematta kertaakaan terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
    • Verovälttelyn tekoälypohjainen valvontayksikkö: Koska manifesti luo kaksi eri verokantaa (20,6 % bulkille and 15,0 % IPR-tuotteille), perustetaan järeä, 300 hengen tekoälyavusteinen asiantuntijayksikkö Verohallintoon suojaamaan rajapintoja ja siirtohinnoittelua. Vuotuiset kulut: -35 M€.

    • Logistiikka- ja siirtymäshokkien suojapuskuri: Jätetään taseeseen mittava liikkumavara kantamaan ne lyhyellä aikavälillä syntyvät kitkat, jotka markkinoiden uudelleenorganisoituminen aiheuttaa. Kustannus: -431 M€.

LUKU 6: Poliittisen oman edun esto – Velkajarru ja täysi läpinäkyvyys
Miksi näitä matemaattisia perusasioita ei oteta vapaaehtoisesti mukaan päätöksentekoon? Koska poliittinen järjestelmä on rakennettu suojelemaan itseään. Päättäjät suojelevat etujärjestöjään ja tukijoitaan vain niin kauan kuin he voivat tehdä sen pimeässä. Tämän moraalikadon ja oman edun tavoittelun estämiseksi insinöörimalli vaatii kaksi automaattista pelisääntömuutosta:
    1. Lakisääteinen Sveitsin mallin mukainen Velkajarru: Säädetään perustuslaillinen menokatto. Jos valtion budjetti ylittää verotulot, laki laukaisee automaattisesti lineaariset leikkaukset Kori B:n yritystukiin ja Kori C:n järjestöetuihin ilman, että poliitikot voivat neuvotella niistä erikseen. Valta suojella omia intressiryhmiä otetaan poliitikoilta kokonaan pois.
    2. Tukien määräaikaisuus (Sunset-klausuuli): Jokainen suora yritystuki ja järjestöavustus säädetään lailla määräaikaiseksi (max. 3 vuotta). Tuen jatkaminen vaatii riippumattoman tarkastusviraston numeerisen todisteen siitä, että tuki on lisännyt Suomen kansantalouden jalostusastetta tai tuottavuutta. Jos matemaattista todistetta ei ole, tuki nollautuu automaattisesti.

VERTAILU: VANHA POLIITTINEN PELI VS. TÄMÄ MANIFESTI 2.01
    • Yhteisövero (perusaste):
        • Vanha malli: Kaikille passiivisesti 18 % lahjana verorahoista rahoitettuna.
        • Insinöörimalli: Ruotsin taso: 20,6 % (josta 0,6 % ohjataan suoraan soveltavaan T&K-työhön).

    • Korkean jalostusasteen kannustin:
        • Vanha malli: Ei mitään. Palkitsee passiivisen raaka-aineen ja digitaalisen bulkin tuotannon.
        • Insinöörimalli: 15 % vero (OECD-laillinen) Suomessa luoduille patentti- ja IPR-tuotteille. Bulkille aina täysi 20,6 %.

    • Kaupalliset yritystuet (Kori B):
        • Vanha malli: Noin 3,0–3,5 miljardia € / vuosi. Valuu passiivisiin osinkoihin ilman vaatimuksia.
        • Insinöörimalli: Korvattu tiukalla TKI-kytkennällä. Palauttaa markkinakurin ja tuo taseeseen +2,8 mrd. € / vuosi.

    • Yleishyödyllisten verovapaus ja etujärjestöt (Kori C):
        • Vanha malli: Satojen miljoonien suojeltu verovapaus ja ammattiliittojen sijoitusomaisuuden koskemattomuus.
        • Insinöörimalli: Sijoitustuloille ja vuokrabisnekselle kiinteä 15 % lähdevero, jäsenmaksujen vähennysoikeus pois. Tuo taseeseen +2,2 mrd. €.

    • Palveluverkko ja infra:
        • Vanha malli: Keskittäminen paperisäästöjen vuoksi. Räjäyttää kuluttajan logistiikkakulut.
        • Insinöörimalli: Perusrakenteet jätetään rauhaan. Peruspalveluista ei leikata euroakaan.

    • Valtion vuotuinen velkaantuminen:
        • Vanha malli: Jatkuu ennallaan. Yli 12 miljardin euron vuotuinen alijäämä.
        • Insinöörimalli: Leikkaa heti vuotuisesta vajeesta -4,3 mrd. €. Loppukuilu nollataan IPR-kasvulla.

TASEEN NETTO-NETTO LUKUINA
    • Kori B (Yritystuki-kytkentä ja byrokratian purku): +2 800 M€
    • Kori C (Konsulttihimmelit ja nollabudjetointi): +1 400 M€
    • Kori C (Yleishyödyllisten sijoitusten 15 % lähdevero): +450 M€
    • Kori C (Etujärjestötukien ja vähennysten leikkaus): +350 M€
    • BRUTTOTULOT JA SÄÄSTÖT YHTEENSÄ: +5 000 M€
    • Yliopistojen T&K-suorasiirto (0,6 %): -264 M€
    • Verovälttelyn asiantuntijayksikkö: -35 M€
    • Logistiikka- ja siirtymäshokkien suojapuskuri: -431 M€
    • PUHDAS VUOTUINEN NETTO-NETTO-SÄÄSTÖ: +4 300 000 000 € (+4,3 mrd. €)

M.O.T. Tämä massiivinen 4,3 miljardin euron vuotuinen puhdas säästö ohjataan suoraan valtion arvioidun alijäämän taittamiseen. Jäljelle jäävä kuilu kuitataan kokonaan sillä uudella liikevaihtomassalla ja verotettavilla voitoilla, jotka 15 % IPR-porkkana pakottaa synnyttämään Suomeen.
ANALYYSI: Esimerkki tukirahoista: Varustamotuet ja tonnistoverotus (250 M€) – Totta vai tarua?
Merenkulkualan lobbauskoneisto väittää sitkeästi, että valtion maksama noin 250 miljoonan euron varustamotuki (josta suuri osa on kauppa-alusten miehistökustannusten tukea) ”maksaa itsensä takaisin”. Insinöörimallin valossa tämä väite on TARUA.
    1. Tuki valuu passiivisiin osinkoihin, ei investointeihin: Risteilyvarustamoiden tuloksia ja tukia kymmenen vuoden ajalta tarkasteltaessa huomataan, että esimerkiksi Viking Linen kymmenen vuoden yhteenlaskettu nettotulos oli 60,9 miljoonaa euroa, mutta se nosti valtion merenkulkutukia samassa ajassa 312 miljoonaa euroa ja jakoi osinkoja 60,5 miljoonaa euroa. Ilman valtion tukea varustamo olisi ollut satoja miljoonia tappiolla. Valtio siis käytännössä maksaa veronmaksajien rahoilla pörssiyhtiön osingot.
    2. Kyseessä on merten ravintolatyöntekijöiden subventoiminen: Valtiovarainministeriön ja taloustieteilijöiden selvitykset osoittavat, että noin 80 % näistä tuetuista työntekijöistä on laivojen matkustajapalvelu-, myymälä- ja ravintolahenkilökuntaa (taloushenkilöstöä), ei komentosillan tai konehuoneen väkeä. Tämä vääristää kilpailua suoraan maissa toimivia ravintoloita ja hotelleja vastaan, jotka joutuvat maksamaan veronsa täysimääräisesti.
    3. Huoltovarmuusbluffi: Lobbarit perustelevat tukea aina huoltovarmuudella. Todellisuudessa huoltovarmuuden kannalta kriittisiä ovat rahti- ja konttialukset, eivät risteilyalukset, joissa verovapaata viinaa ja ravintolapalveluita tuetaan miljoonilla. Jos tuki poistetaan risteilybisneksen taloushenkilöstöltä, se ei vaaranna Suomen huoltovarmuutta millään tavalla.

PÄÄARGUMENTTI: TALOUDELLINEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS VAI ULKOPUOLINEN SANEERAUS?
Itsenäisen toiminnan aikaikkuna on sulkeutumassa. Euroopan unionin neuvosto seuraa tilannettamme tarkasti, ja Suomi on täysin riippuvainen kansainvälisten markkinoiden halusta rahoittaa vuotuista alijäämäämme. Jos annetulta nettomenopolulta lipsutaan, markkinareaktio voi olla välitön: valtion velkahuutokaupat alkavat sakata, luottoluokitus putoaa ja korkomenot räjähtävät käsiin.
Tässä sekunnissa, kun yksityiset markkinat kieltäytyvät lainaamasta maallemme rahaa säällisin ehdoin, Suomen on pakko hakea hätärahoitusta Euroopan vakausmekanismilta (EVM) ja IMF:ltä. Se on hetki, jolloin ulkopuolinen Troikka kävelee sisään valtiovarainministeriöön ja ottaa budjettivallan kansalliselta eduskunnalta.
Troikka ei katso taseen dynaamisia vaikutuksia tai kansalaisen arjen suojapuskureita. Saneeraaja leikkaa lineaarisesti ja kylmästi sieltä, mistä euroja irtoaa nopeiten: suoraan eläkkeistä, terveydenhuollosta ja koulutuksesta – eli juuri niistä rakenteista, jotka tämä manifesti jättää koskemattomiksi.
Tämä Insinöörimallin Manifesti 2.01 katkaisee tämän kehityksen välittömästi. Tuomalla taseeseen 4,3 miljardin euron puhtaat vuotuiset säästöt esitys pudottaa alijäämää merkittävästi ja kuittaa suuruudeltaan koko valtionvelkamme nykyiset vuotuiset korkomenot. Se osoittaa markkinoille, että Suomi kykenee saneeraamaan itsensä omilla päätöksillään.
Joko katsomme lobbareiden bluffia ja toteutamme tämän manifestin mukaisen puhdistuksen itse omilla ehdoillamme – tai odotamme, että ulkopuolinen saneeraaja saapuu ja tekee sen puolestamme tuhoten suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rippeetkin.
Peli on vihelletty poikki. Luvut eivät valehtele.
Jarmo Tähtinen
RI & ex-konsernijohtaja
Puh. 040 018 3438

 

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu