Venäjän hybriditoimet voimistuvat – Suomen vastaus on kylmäpäisyys

Venäjä kiristää hybridikampanjaansa Euroopassa. Toiminta on tänä syksynä muuttunut aggressiivisemmaksi, rohkeammaksi ja yhä enemmän rajoja koettelevaksi. Kyse ei ole yksittäisistä häiriöistä vaan järjestelmällisestä painostuksesta, jolla pyritään heikentämään Ukrainan tukemista, horjuttamaan Naton yhtenäisyyttä ja levittämään turvattomuutta.

Varoitukset ovat konkreettisia. Saksan asevoimat nosti eilen Venäjän omiin joukkoihinsa ja kohteisiinsa kohdistaman sabotaasiuhan toiseksi korkeimmalle tasolle. Tanskan tiedustelu on kertonut sabotaasitoiminnan lisääntymisestä Ukrainan tukena toimivaa puolustusteollisuutta vastaan. Puola on varoittanut drooni- ja ohjusiskuista, joita Venäjä voisi selittää vahingoiksi.

Tutkimuskeskukset ICCT ja GLOBSEC ovat tunnistaneet 151 Venäjään liitettyä fyysistä iskua tai iskusuunnitelmaa Euroopassa helmikuusta 2022 helmikuuhun 2026. Eniten tapauksia on Puolassa. Todellinen määrä voi olla suurempi, sillä tekojen yhteyksien selvittäminen vie aikaa. Tuoreet tiedusteluarviot kertovat kampanjan kiihtymisestä uudelleen tänä vuonna.

Venäjä käyttää epäselvyyttä hyväkseen. Se värvää välikäsiä verkossa, tiedustelee kohteita, häiritsee tietojärjestelmiä ja pyrkii vahingoittamaan Ukrainan tukeen liittyviä toimitusketjuja. Tekijää voi olla vaikea osoittaa, jolloin Moskova voi kiistää osallisuutensa, vaikka vahinko ja epävarmuus ovat jo syntyneet.

Samalla testataan Natoa. Kuinka nopeasti liittolaiset tunnistavat yhteisen uhkan ja vastaavat siihen? Missä kulkee viidennen artiklan soveltamisen raja? Riittävän vakava hybridi-isku voi ylittää aseellisen hyökkäyksen kynnyksen, mutta arvio tehdään tapauskohtaisesti. Venäjä pyrkii hyödyntämään tätä epävarmuutta. Siksi yhteinen tilannekuva, reagointikyky ja pelote ovat tärkeitä.

Suomea tämä koskee suoraan. Olemme Venäjän naapuri, Naton jäsen ja Ukrainan vahva tukija. Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat ovat kertoneet Venäjän tiedustelun voimistuneen Suomessa. Kiinnostus kohdistuu erityisesti puolustusteollisuuteen, kriittisiin järjestelmiin ja tietoverkkoihin. Sabotaasi-isku myös Suomeen on mahdollinen. Tätä ei pidä peitellä, mutta mahdollisuus ei tarkoita väistämättömyyttä.

Suomen lähtökohdat ovat vahvat. Meillä on uskottava puolustus, osaavat viranomaiset, huoltovarmuus ja pitkä kokemus kokonaisturvallisuudesta. Naton jäsenenä emme vastaa uhkiin yksin. Turvallisuutta rakennetaan joka päivä viranomaisten, yritysten, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Varautumista on samalla vahvistettava. Puolustusalan yritysten ja alihankkijoiden suojaus, energian ja tietoliikenteen toimintavarmuus sekä kuljetusyhteydet tarvitsevat erityistä huomiota. Viranomaisten ja liittolaisten tiedonvaihdon on oltava nopeaa. Häiriötilanteita on harjoiteltava, ja niistä on viestittävä selkeästi. Olen myös esittänyt minimisuojaustason määrittämistä kriittisen infrastruktuurin kohteille drooni-uhkaa vastaan.

Hyvän varautumisen tulos on yhteiskunta, joka jatkaa toimintaansa myös häirinnän keskellä.

Venäjän kampanjalla on myös psykologinen tavoite. Jo uhka voi synnyttää epävarmuutta ja saada ihmiset epäilemään yhteiskunnan kykyä suojella heitä. Pelon levittäminen on osa vaikuttamista. Tätä tavoitetta emme saa tietämättämme edistää. Uhista puhutaan avoimesti ja tosiasioihin nojaten, mutta uhkakuvat eivät saa hallita suomalaista arkea.

Suomalaisilla ei ole syytä pelkotilaan. On syytä olla valppaana, huolehtia omasta varautumisesta ja luottaa yhteisiin kykyihimme. Kylmäpäisyys ei tarkoita välinpitämättömyyttä vaan sitä, että toimimme määrätietoisesti myös paineen alla.

Venäjä voi yrittää häiritä Suomea, mutta se ei saa määrätä ilmapiiriämme. Vahvan yhteiskunnan vastaus painostukseen on rauhallinen päättäväisyys.