Venäjän uusi mobilisaatio on jo käynnissä – mitä se tarkoittaa Suomelle ja Euroopalle?

Venäjän uutta liikekannallepanoa odottavat katsovat väärään suuntaan. Putin ei ilmoita uudesta mobilisaatiosta televisiopuheessa. Venäjällä miehiä hankitaan sotaan jo nyt yhä kovemmilla keinoilla. Käynnissä on hiljainen ja hajautettu mobilisaatio, jonka Kreml haluaa pitää mahdollisimman kaukana julkisuudesta.

Olen puhunut tästä kehityksestä toistuvasti alkusyksyn aikana. Nyt Venäjältä tulevat tiedot vahvistavat arviotani. Kyse ei ole enää yksittäisistä havainnoista vaan laajemmasta muutoksesta Venäjän tavassa ylläpitää sotilaallista voimaansa.

Tämä kehitys on syytä yhdistää Putinin tuoreisiin lausuntoihin Ukrainan sodasta. Kremlin mukaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha on mahdollinen vain, jos Venäjän oikeutetut edut otetaan täysimääräisesti ja ehdoitta huomioon. Putin puhuu edelleen sodan niin sanotuista juurisyistä, joilla Venäjä on perustellut hyökkäystään ja vaatimuksiaan Euroopan turvallisuusjärjestyksen muuttamisesta.

Tässä on ristiriita, joka meidän on ymmärrettävä. Venäjä puhuu rauhasta, mutta jatkaa sotilaallisen voimansa täydentämistä. Putin ei ole osoittanut olevansa valmis luopumaan keskeisistä tavoitteistaan. Hän pyrkii edelleen saavuttamaan neuvottelupöydässä sen, mitä Venäjä ei ole onnistunut saavuttamaan taistelukentällä.

Siksi Venäjän mobilisaatiota ei pidä tarkastella vain sotilaiden määränä. Se kertoo myös Kremlin strategisista aikomuksista.

Venäjä on kärsinyt Ukrainassa valtavia henkilöstötappioita. Silti se jatkaa hyökkäyksiään ja kuluttaa joukkojaan vähäisiinkin aluevaltauksiin. Ongelma ei ole miesten loppuminen vaan yhä vaikeampi ja kalliimpi tehtävä saada heidät rintamalle.

Arvioiden mukaan Venäjällä tehtiin tammi–syyskuussa noin 263 000 sotilassopimusta, kun vuotta aiemmin vastaava määrä oli 292 000. Rekrytointi on hidastunut noin kymmeneksen, vaikka värväykseen käytetään entistä enemmän rahaa. Alueiden keskimääräiset menot yhtä sopimusta kohden ovat nousseet lähes 30 prosenttia vuodessa.

Venäjän värväysjärjestelmä ei ole romahtanut. Mutta kiintiöiden täyttäminen käy vaikeammaksi, ja silloin raha saa rinnalleen pakon.

Riippumattomien venäläisten tiedotusvälineiden ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan miehiä on otettu kiinni kaduilta ja työpaikoilta sekä painostettu allekirjoittamaan sotilassopimuksia. Erityisen alttiita ovat velkaantuneet, vähävaraiset ja muuten heikossa asemassa olevat ihmiset. Sotilaiden värväämisestä on paikoin tehty liiketoimintaa, jossa keinoja ei juuri kysellä.

Moskova asettaa tavoitteet, paikallishallinto täyttää ne ja värvääjät hoitavat likaisen työn. Kreml voi yrittää pestä kätensä väärinkäytöksistä, vaikka koko järjestelmä palvelee sen sotaa.

Putin muistaa syyskuun 2022. Tuolloin 300 000 reserviläisen liikekannallepano synnytti pelkoa ja sai sadattuhannet venäläiset lähtemään maasta. Sota tuli äkkiä paljon useamman perheen kotiin. Sen poliittisen hinnan Putin haluaa välttää.

Siksi painostus kohdistetaan nyt ihmisiin yksitellen. Myös varusmiehiä painostetaan siirtymään sopimussotilaiksi. Vuoden 2022 osittaista liikekannallepanoa ei ole muodollisesti päätetty, ja sotilassopimusten päättäminen on sen vuoksi ankarasti rajoitettua. Uutta presidentin määräystä ei välttämättä tarvita painostuksen jatkamiseksi.

On silti erotettava kaksi asiaa. Venäjällä ei ole vahvistettu uutta valtakunnallista reserviläisten joukkokutsuntaa. Sen sijaan pakottava ja jatkuva henkilöstön hankinta on dokumentoitu ilmiö. Mobilisaatio ei ole vain Kremlin allekirjoittama paperi. Se on myös käytäntö, jolla valtio alistaa yhä uusia ihmisiä sotansa tarpeisiin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa Suomelle ja Euroopalle?

Ensinnäkin meidän on varauduttava siihen, että Venäjä kykenee jatkamaan sotaa vielä pitkään. Sen sotilaallinen kuluminen ei ole sama asia kuin sotilaallisen toimintakyvyn romahtaminen. Venäjä on osoittanut valmiutensa käyttää valtavasti ihmisiä ja taloudellisia voimavaroja tavoitteidensa saavuttamiseen.

Toiseksi Ukrainan mahdollinen aselepo ei tarkoittaisi Euroopan turvallisuustilanteen paranemista. Jos taistelut hiljenevät, Venäjä voi käyttää vapautuvia voimavarojaan joukkojensa täydentämiseen, kouluttamiseen ja uudelleenjärjestämiseen. Erityisen tärkeää on seurata, miten nopeasti Venäjä kykenee palauttamaan sotilaallista voimaansa Naton rajoilla.

Suomen kannalta tämä tarkoittaa erityisesti Venäjän läntisen sotilasalueen kehityksen seuraamista. Venäjä on jo ryhtynyt uudistamaan sotilaallisia rakenteitaan Suomen lähialueilla. Meidän on varauduttava siihen, että Venäjän sotilaallinen läsnäolo lähialueillamme kasvaa Ukrainan sodan jälkeen.

Kolmanneksi Euroopan on ymmärrettävä, ettei Venäjän muodostama uhka rajoitu Ukrainaan. Putin tavoittelee vaikutusvaltaa Euroopan turvallisuusratkaisuihin. Hän haluaa Venäjälle oikeuden määritellä millaisia turvallisuuspoliittisia valintoja sen naapurimaat voivat tehdä.

Venäjän mobilisaatio kertoo myös siitä, millainen valtio Suomen naapurissa on. Kun sota vaatii lisää ihmisiä, autoritaarinen järjestelmä siirtää kustannukset niille, joilla on vähiten mahdollisuuksia vastustaa. Tämä on vakava muistutus siitä, kuinka kaukana Venäjän nykyinen toimintatapa on eurooppalaisista oikeusvaltion ja ihmisarvon periaatteista.

Jos odotamme Putinin seuraavaa mobilisaatioilmoitusta, saatamme huomata liian myöhään sen, minkä olisi pitänyt olla selvää jo nyt.cVenäjän uusi mobilisaatio on jo käynnissä. Se kertoo ennen kaikkea Kremlin halusta jatkaa sotaa ja ylläpitää sotilaallista painostuskykyään.

Suomen ja Euroopan on tehtävä omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa tämän todellisuuden pohjalta. Meillä on siihen sekä voimavarat että mahdollisuudet. Ratkaisevaa on, että toimimme ajoissa.