Venäjän vaalien tärkein hetki tulee vasta vaalien jälkeen

Venäjän duuman vaalien tulos ei ole kenellekään yllätys. Venäjällä ei käydä vapaita ja aidosti kilpailtuja vaaleja, joissa vallan suunta voisi äänestämällä muuttua. Siksi Suomessa ja Euroopassa ei kannata käyttää liikaa aikaa prosenttilukujen tai duuman paikkajaon tulkitsemiseen.

Olennaisin kysymys alkaa vasta, kun vaaliuurnat tänään sulkeutuvat.

Venäjän vaalien todellinen tulos mitataan siinä, mitä Putin tekee niiden jälkeen. Vaalit tarjoavat Kremlin johdolle mahdollisuuden esittää tulos osoituksena kansallisesta yhtenäisyydestä ja tukena harjoitetulle politiikalle. Samalla yksi sisäpoliittinen etappi on ohitettu. Siksi seuraavat viikot ja kuukaudet kertovat Venäjän suunnasta huomattavasti enemmän kuin itse vaalipäivä.

Suomessa ja Euroopassa seuraisin erityisesti kolmea asiaa.

Ensimmäinen on mobilisaatio. Olen pitänyt uutta mobilisaatiota todennäköisenä. Venäjä tarvitsee jatkuvasti lisää sotilaita korvaamaan tappioita ja ylläpitämään kykyään jatkaa sotaa. Kreml on kiistänyt uuden mobilisaation olevan tulossa, mutta juuri siksi vaalien jälkeiset päätökset ovat kiinnostavia. Poliittinen kynnys epäsuosituille ratkaisuille voi vaalien jälkeen olla matalampi.

Mobilisaatio ei välttämättä tarkoita yhtä suurta ilmoitusta kuten syksyllä 2022. Se voidaan toteuttaa asteittain lisäämällä alueiden rekrytointipainetta, reserviläisten käyttöä ja muita henkilöstön hankkimisen keinoja.
Tämä koskee suoraan myös Suomea. Jos Venäjä käynnistää uuden laajan mobilisaation, osa venäläisistä pyrkii todennäköisesti välttämään palvelukseen joutumista lähtemällä maasta. Vuoden 2022 kokemusten perusteella myös mahdolliseen paineeseen Venäjän rajoilla on syytä varautua.

Toinen seurattava asia on sotatalous. Venäjän talous ei ole romahtanut, mutta sodan ylläpitäminen maksaa yhä enemmän. Talouskasvu on hidastunut, valtiontalouden paineet ovat kasvaneet ja sota sitoo valtavasti työvoimaa sekä tuotannollisia resursseja. Vaalien jälkeen joudutaan tekemään entistä selvemmin valintoja siitä, kuka tämän laskun maksaa.

Jos verotusta kiristetään, siviilitalouden menoja vähennetään tai puolustukseen suunnataan jälleen lisää resursseja, kyse on samalla turvallisuuspoliittisesta signaalista. Se kertoo, kuinka pitkään sotaan Kreml valmistautuu.

Kolmas asia on Venäjän sisäinen kontrolli. Sodan pitkittyessä Venäjä on muuttunut asteittain autoritaarisesta järjestelmästä yhä voimakkaammin sotaa palvelevaksi yhteiskunnaksi. Poliittista toimintaa, tiedonvälitystä ja internetiä on rajoitettu. Samalla sodan veteraaneja nostetaan osaksi uutta poliittista eliittiä.

Vaalien jälkeen kannattaa siksi seurata, kiristetäänkö otetta edelleen. Mitä enemmän yhteiskuntaa valmistellaan kestämään pitkää sotaa, sitä tärkeämpi havainto se on myös Euroopalle.

Venäjän vaaleissa kiinnostavinta ei siis ole se, kuka voittaa. Sen tiedämme käytännössä jo etukäteen. Kiinnostavampaa on, mitä Kremlin johto katsoo voivansa tehdä voittonsa jälkeen.