Oikeistolaista talousteoriaa ja käytäntöä

Nykypäivän pohjois-eurooppalaisen mielenmaisemaa hallitsee moraalisten, eksistentialististen tai ihan vain vapaasti assosioituvien rakentavien ajatusten  sijasta puhtaan ekonomiset kysymykset – siis paljonko tämä maksaa ja onko minulla tähän varaa?

Mielestäni talousajattelun ytimen hallitseminen on toki arkipäivän viisautta, vakavaraisuus näet rauhoittaa. Kokoaikainen rahan ja sen mahdollisen puutteen/menettämisen  miettiminen tai asioiden arvottaminen ensisijaisesti  rahallisesti sen sijaan ei ole kovinkaan tervettä – rahakeskeinen ajattelu johtaa herkästi henkisiin umpikujiin ja lisää mm. ahdistusoireita, asosiaalista käyttäytymistä ja vieraantumista omasta persoonastaan 🙂

Entisinä taloudellisesti niukkoina, mutta muuten hyvinä aikoina,  suomalaiset tunnettiin monialaisesti kulttuurisesti sivistyneenä kansana. Sibeliuksen, Waltarin, Linnan, Gallen-Kallelan jne. taideteoksia ihasteltiin kaikkialla maailmassa ja maamme eturivin poliitikot myös  edustivat kansaa lähes pyytettömästi. Tavallinen kansa ihaili maamme tunnettuja kasvoja heidän osaamisensa ja edustamiensa arvojen vuoksi ja halusi rakentaa omasta elämästään sosiaalisesti rikkaamman esikuviltaan saamansa motivaation turvin.

Mikä on sitten muuttunut itsenäisessä Suomessa niin paljon, että homo economicusit näyttävät vallanneen kaiken tilan ja vallan?

No, pääasiallinen syypää on tietenkin kapitalismi ja sen seurannaisilmiöt.

Karl Marxin teoksessa ”Pääoma” kapitalistisen talousjärjestelmän rakenne ja sen prosessien vaikutukset  ihmisten välisiin suhteisiin ja omaan itseensä kuvataan aikakausi huomioiden pelottavan tarkasti – kuluneen sadan vuoden aikana kapitalistinen talousajattelu on järjestelmällisesti keskittämällä (konsentraatio) ja kasauttamalla (sentralisaatio) pääomia ottanut haltuunsa niin yhteiskunnalle keskeiset tuotannot (mm. energia, ruoka) kuin myös niitä säätelevän lainsäädäntöjärjestelmänkin.  Samalla tuotannon varsinaisia tekijöitä (työläiset) on aivopesty kuluttajiksi, joiden tärkein ominaisuus on osata mitata asioiden arvo rahassa.

Näin. Sata vuotta sitten ei ollut kovinkaan paljon autoja eikä bensiiniä, mutta ihmiset olivat onnellisia kun töihin tai muuhun kohteeseen pääsi polkupyörällä tai hiihtämällä. Ja töiden jälkeen jaksoi vielä harjoitella vaikkapa pitkän matkan juoksemista tavoitteenaan olympiamitali.