Puheenvuoro-blogit
Etätyö vai lähityö?
Etätyö vai lähityö? Moni yritys on kiristänyt linjauksiaan ja pakottaa työntekijöitä takaisin toimistoihin. ”Tuottavuus” ja ”tiimityö” ovat taikasanoja, joilla todennäköisemmin perustellaan vain tyhjiksi jääneiden hulppeiden toimistojen täyttämistä.
On vaikea kuvitella, että työnteko itsessään muuttuisi tehokkaammaksi tai houkuttelevammaksi pelkästään sillä, että kaikilta vaaditaan päivittäinen matka toimistolle. Jos työn imu ja motivaatio puuttuu, ei työhön syty innostus sen enempää pakkoraossa kuin vapaaehtoisuudessakaan. Kysymys on siitä, millaisia työpaikkoja ja työyhteisöjä rakennamme sekä miten työntekijöiden viihtyvyydestä huolehditaan. Jos työpaikka ei ole houkutteleva työntekemisen paikka, pakolla se ei sellaiseksi muutu. Kääntäen, jos työpaikalle on mukava tulla ja toimisto koetaan mielekkääksi ympäristöksi, sinne myös saavutaan ilman pakkoa. Kysymys on työnteon kulttuurista.
Hybridimalli ja monipaikkainen työ on nykyaikaa erityisesti asiantuntijatehtävissä. Välillä kotona etäyhteyksillä, välillä toimistolla kollegojen kanssa kasvokkain. Kun työnantajan ja -tekijän välillä on luottamus, ei pakkoja tarvita. Tulokset ja kulttuuri ratkaisee. Joustavuus ja luottamus ovat omassa työyhteisössämme suuri vetovoimatekijä. Kun päälle lisätään hyvä työporukka, on työarki ihan eri tavalla motivoivaa.
Tämä on olennainen nosto, jota juuri Keskustan, koko Suomen puolueen, tulee painottaa. Etätyö lisää mahdollisuuksia asua koko maassa, vahvistaa alueiden elinvoimaa sekä tukee perheiden ja yksilöiden hyvinvointia. Työ, jossa on tilaa kasvaa, oppia ja nauttia niin, että tekeminen on mielekästä, on Suomen menestyksen avain. Silloin työ sujuu innolla, olipa lähellä tai etänä.
Luin eräästä päivityksestä, kuinka etätyö paljastaa johtamisen ongelmat. Osuvasti kirjoitettu. Yritykset toki itse päättävät omista linjauksistaan. Kaikille parempaa työtä ei löydy, mutta onneksi moni voi vaihtaa työpaikkaa sellaiseen, jossa työntekijään luotetaan ja tulokset ratkaisevat. Liputan vahvasti etätyön ja monipaikkaisen työn puolesta niillä aloilla, joissa se on mahdollista.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
”Jos työpaikka ei ole houkutteleva työntekemisen paikka, pakolla se ei sellaiseksi muutu. Kääntäen, jos työpaikalle on mukava tulla ja toimisto koetaan mielekkääksi ympäristöksi, sinne myös saavutaan ilman pakkoa.”
Nykyaikaan kuuluu ajattelu, että työssä pitää viihtyä eikä mitään pakkoja saisi olla. Koskahan tuota ilmapiiriä aletaan peräänkuuluttaa vaikkapa armeijan koulutuksessa?
Ei työn ole tarkoitus pohjimmiltaan olla viihdettä ihmisille, vaan työssä tulee aikaansaada niitä tuloksia, joiden aikaansaamiseksi on oman työpanoksensa ”myynyt”. Viihtyminen kuuluu sitten vapaa-aikaan.
Lisäksi näissä keskusteluissa usein unohdetaan se tosiasia, että useimmat työt edelleenkin ovat sellaisia, ettei niitä suoriteta etänä tai konttorin neukkarissa kahvia juoden ja Power Point esitystä seuraten.
Tyypillisiä työntekijöitä ovat rekkakuskit, metsätyökoneen käyttäjät, ravintoloiden tajoilijat, leipurit, lihanleikkaajat, putkimiehet, remonttireiskat, talonrakentajat, lasten ja vanhusten hoitajat, kaupan kassat, maatalousyrittäjät j.n.e. Menepä puhumaan heille etätöistä ja tiimissä viihtymisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kirjoitin: ”niillä aloilla, joissa se on mahdollista.”
Ilmoita asiaton viesti
Kuikalla on jo sen verran aikaa viimeisen työpaikan oven avaamisesta, että totuus alkaa unohtua.
Työpaikka on voinut olla haaveiden kohde ja sinne pääseminen on ollut unelmien täyttymys.
Monikaan työpaikka ei ole enää samanlainen kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Sieltä on saatettu savustaa ulos mukavat esimiehet ja työkaveritkin ovat vuosikymmeniä nuorempia.
Työtä on tuplamäärälle porukkaa, mutta ketään uusia ei rekrytoida, koska on säästettävä. Palkanlisiä leikataan, mutta peruspalkkaa ei nosteta kuin sen mitä Tupossa sovitaan.
Johtajat istuvat omassa siivessään, eikä heitä näe elävänä muutoin kuin tilanteissa, joissa on annettava negatiivista palautetta. Kiitosta hyvistä suorituksista ei tule koskaan tai se annetaan välijohdolle tai sen välityksellä.
Kuikka turhaan sotkee kuvioihin aloja, joissa etätyötä ei voi tehdä. Se on ammatinvalintakysymys. Sen sijaan muut voivat tehdä ammatista kuin ammatista helvetin.
Ilmoita asiaton viesti
Teen edelleenkin ansiotyötä, nykyään omalla Y-tunnuksella tosin.
Ilmoita asiaton viesti