Prinsessa

Lämmitit syntymälläsi kuin keväinen aurinko.

Toit iloa päivänä ystävän, murtaen harmaan talven, keskellä kylmien viimojen.

Luot valoa vanhemmillesi, iloa meille jo vähän vanhemmille.

Opetat tavallasi katsomaan sisimpään, rakkautta lähimmäiseen.

Toit suven alkavaan kevääseen, riemun käsittämättömän,

sinä Isän muovaama, olet tarkoituksinesi täydellinen.

Sinä sylissä Jeesuksen, olet suojassa maailman viimojen.

Kun vartut, jää istumaan reunalle kirkkaan lähtehen,

josta janoa sydämen saat aina ammentaa.

Se pesee, se ravitsee, se pukee ja virkistää, se voiman antaa,

matkasauvan kulkiessasi tiellä alla sydänmurheiden.

Olet pienoinen ihana, kuna kanssa veljesi saisimme keskenämme jutella,

keskustella tiestä ja matkasta, arjen huolista rupatella, kantaen toinen toistamme.

Siitä riemu, ilo papan, mummon, ukin ja mummin arkeen toisi, leikit, huolet samanlaiset.

Kun ilta saapuu, on suumme hymyssä, silmät kyynelissä leipää elämän vielä jakamassa.

27.2.2009    Jorma Lepistö