Runo

Syksyn ihme

Mykistyneenä, hiljenneenä katselen

vaaralta avautuvaa näkymää

kuulana syyspäivänä.

Kuinka loistatkin syksy värejä,

kirkkaina riemuitsette taivaan alla,

silmänkantamattomaan asti.

Haikeana, haikeana jätän

jäähyväisiä sinulle kesä,

katsellessani rakkauden värejä.

Menkää vain rauhassa levolle

odottamaan, kunnes kevät on

teidät herättävä uuteen

riemuun ja rakkauteen.

Ihmeellinen on siveltimesi Jumala,

ihmeelliset ovat siinä värit,

ihmeellinen on kätesi antama muoto

ja ihmeenä annat minun sen nähdä.

Jorma Lepistö 25.9.2010