Ristiriitainen mahtimies vallan kahleissa

Asko Sahlberg kulkee kirjailijana omia polkujaan. Hänen uusi romaaninsa jatkaa Antiikki-sarjaa, jonka pääosassa on tällä kertaa Marcus Antonius, legendaarinen sotapäällikkö, aikoinaan Caesarin lähin mies ja Egyptin Kleopatran rakastettu (Antonius, Like 2026).

Historiallisessa romaanissa on aina kaksi aikatasoa. On se aika, josta kirja kertoo, ja se aika, jossa kirjaa luetaan.

Yksi romaanin teemoista on valta. Antoniuksessa antiikin Rooma on kaukana, mutta ikiaikaiset kysymykset vallasta ovat tätä päivää.

Antoniusta olisi helppo tarkastella vain vallanhimoisena miehenä, joka häviää valtataistelun Octavianukselle. Sahlberg ei tyydy näin yksinkertaiseen asetelmaan.

Kirjan valossa Antonius oli vastahakoinen vallankäyttäjä. Jo silloin kun Caesar nosti Antoniuksen konsuliksi, tämä pähkäili:

”Miksi kaikki olettavat, että olen kiinnostunut vallasta ja kunniasta? Myönnän kyllä, että olen ylpeä saavutuksistani sotilaana, mutta minua on tuskin luotu johtamaan valtakuntia.”

Sahlbergin Antonius on ristiriitojen mies. Hän viihtyy juhlissa ja viiniruukkujen äärellä, haluaa tulla muistetuksi suurena sankarina ja sotapäällikkönä, mutta haikailee toisenlaista elämää.

Kun alkaa olla jo selvää, että Octavianus voittaa valtataistelun Rooman herruudesta, Antonius pohtii Egyptissä Kleopatran kyljessä, mitä pitäisi tehdä:

”Ehkä meidän kannattaisi suoda Octavianukselle se mitä hän haluaa. Voisimme luopua vallasta, koota rikkautemme kirstuihin ja lähteä etelään. Mikä estäisi meitä elämästä hyvää elämää kaikessa rauhassa, vastuun taakasta vapaina?”

Antoniuksen mielestä hänen suurin ongelmansa on se, että hän on valtaan syntynyt. ”Kysyikö kukaan koskaan minulta, halusinko todella valtaa? Ei tietenkään. Minut pakotettiin siihen, ja siitä tuli kohtaloni.”

Antonius on joutunut vallan kammareihin ja huomaa vähitellen, ettei sieltä ole helppo päästä pois.

Näin Antoniuksesta kasvaa traaginen, mutta myös inhimillinen hahmo. Hän joutuu ristiriitaan oman ihmisyytensä ja vallan vaatimusten kanssa. Hän näyttäytyy epävarmana ihmisenä suuren valtansa keskellä.

Sahlberg ei selitä Antoniusta puhki vaan antaa ristiriitojen elää omaa elämäänsä. Antonius haluaa vapautta, mutta asema sitoo hänet valtaan.

Antonius on paljon enemmän kuin romaani antiikin Roomasta. Sen äärellä alkaa ajatella myös omaa aikaansa. Vallan muodot muuttuvat, mutta suhde valtaan ei ole paljon muuttunut.

Ansioistaan huolimatta Antoniusta on paikoin raskasta lukea kymmenien vieraiden nimien keskellä. Romaanin historiallinen aineisto on ajoittain niin runsas, että esimerkiksi kiinnostava valta-teema uhkaa hukkua tekstimassan alle.

Kirjailijoita esitellään usein palkintojen ja muiden tunnustusten kautta. Asko Sahlberg on omat palkintonsa saanut ja ansainnut, mutta huomiota herättää, että kustantaja esittelee hänet erityisesti ehdokkuuksien miehenä.

Sahlberg on kolminkertainen Finlandia-ehdokas, joka on huomioitu erilaisilla palkintoehdokkuuksilla peräti 24 kertaa. Lieneekö Ruotsissa asuva Sahlberg omassa lajissaan Suomen ennätysmies?