Talvi se tulee Venäjällekin

Yle.fi:ssä oli tänään (09.09.2026) kirjoitus “Putin uhkaa lannistaa Ukrainan talvella”. Siinä dosentti Ilmari Käihkö varoittaa, että jos Ukrainan Ukrainan yhteiskunta romahtaa, miljoonat pakenevat länteen. Eli jotakin tarttis tehdä.

Tosiaan Venäjä koettaa kaikin keinoin tuhota Ukrainan energiainfrastruktuurin ennen talvea, jotta ukrainalaiset siviilit joutuisivat sinnittelemään yli talven ilman sähköä ja lämmitystä. Tämä on tietysti sotarikos, mutta eihän sellainen Venäjää pysäytä.

Kansainvälinen yhteisö ei tee mitään Venäjän terrorin estämiseksi. YK on avuton, Trumpin USA:a  asia ei kiinnosta,  Modin Intia vain ripittää mutta ei toimi, ja Xin Kiina myhäilee hiljaa tyytyväisenä. Eurooppa taas on melko aseeton.

Mutta talvi tulee Venäjällekin. Joko olisi Ukraina aika vastata Venäjälle ja hyökätä droonein ja ohjuksin muutaman Venäjän suurkaupunkien sähkö- ja lämmitysjärjestelmien kimppuun? Vaikkapa osoittaakseen, että kyllä Ukrainakin kykenee, jos niin halutaan.

Minun on vaikea uskoa, että venäläiset olisivat suojanneet sähkö- ja lämmitysjärjestelminsa niin hyvin, etteivät ne olisi yhtä houkutteleva kohde Ukrainan pitkänkantaman kostoiskuille. Joten varmaan Ukrainan sotilaallinen ja poliittinen johto on harkinnut tätäkin mahdollisuutta. Mutta mikä pidättelee?

Arvioiko Ukraina, että selviää tulevastakin talvesta niin kuin on jo selvinnyt neljä täyttä talvea Venäjän terrorismista huolimatta? Kaikesta aikaisempien tuhojen korjaamisesta ja varautumisesta huolimatta, Venäjän jo yli neljä vuotta jatkuneella sähkö- ja lämmitysjärjestelmien tuhoamisella on kasaantuvia vaikutuksia. Eli tuleva talvi tullee olemaan kaikkein haastavin kestää.  Ja joku raja on selviämisellekin.

Vai katsooko Ukraina, että iskeminen Venäjän öljytuotantoon ja verkkokauppavarastoihin on sittenkin vaikuttavampaa kuin mainittujen siiviilikohteiden pommittaminen? Ne kyllä vaikuttavat Venäjän talouteen, mutta hitaasti sen sotimiseen.

Vai haluaako Ukraina loppuun saakka noudattaa kansainvälisiä sotimista koskevia sopimuksia ja iskeä vain kohteisiin, joita voidaan – vähintään joten kuten – pitää sotilaallisina kohteina?

Vai vastuvatko sen liittolaiset kyseisten sopimusten rikkomista?

Tietysti Ukrainan iskut yksiselitteisesti siviilikohteisiin laajentaisivat konfliktia. Mutta pitäytyminen kansainvälisiin sopimuksiin on johtanut epäsymmetriseen sotaan, jossa sopimuksia – ainakin pääosin – kunnioittava osapuoli on kärsijän asemassa ja niitä jatkuvasti rikkova osapuoli vain innostuu siviilien kärsimyksistä.

Olisiko sittenkin jo aika maksaa potut pottuina?

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu