Tekoäly opetti minut kuvaamaan tähtitaivasta – kun oppaista loppui kärsivällisyys

Nykyään puhutaan valtavasti tekoälyn riskeistä, mutta minulle se on ollut jotain aivan muuta: se on ollut kärsivällinen opettaja, joka avasi oven vuosikymmenten takaiseen haaveeseeni.

Olen aina halunnut osata valokuvata tähtitaivasta. Pitkään se kuitenkin tuntui salatieteeltä, joka oli minulta kielletty. Kukaan ei tuntunut ehtivän tai haluavan neuvoa. Ostin kerran Ursan virallisen oppaankin, mutta siitä tuntui oppivan lähinnä vain kaukoputken ja kameran eron. Jäi mielikuva, että kirjasta saa irti jotain vasta sitten, kun tietää jo valmiiksi kaiken. Minä taas olisin tarvinnut jonkun, joka näyttää kädestä pitäen ja jolle saa esittää ne kaikkein tyhmimmätkin kysymykset. Esimerkiksi pelkästään joitain optiikkaan liittyviä termejä ei välttämättä harrastaja malta selittää auki, kun pitää itsestäänselvänä, että ne tunnetaan.

Pimeydessä vaeltaessani ajattelin, että osani on vain ihailla muiden upeita otoksia planeetoista ja tähtisumuista. Varsinkin kun digitalisaatio on nostanut laadun pilviin. Samoin havaintolaitteet kuten kaukoputket, ovat tulleet lompakolle ystävällisemmiksi – kiitos sen paljon parjatun kiinalaisen teollisuuden. Tulkitsin, että huippukuvien takana on loputtomasti tunteja ja resursseissa ei säästellä. Ja ehkä myös kilpailua siitä, kuka tekee sen parhaan kuvan. Noviisit tyytykööt vain yleisön rooliin. Ja kaiken huipuksi parhaiden kuvien selostus saattoi kuulua tyyliin: ”Kävelin saunasta pyyhe lanteilla ja olut kädessä, ja räpsäisin tässä parvekkeelta tällaisen tekeleen.” Taivaanvahti-sivustoa selaillessa iski epätoivo.

Lopulta pimeys alkoi hellittää. onnistuin ottamaan ensimmäisen oikean kuvan kaukoputken läpi, kamera-adapterilla. Tähtiharrastusseuran sähköpostineuvojen avulla sain kameran säädöt kohdilleen ja onnistuin kuvaamaan komeettoja aikavalotuksella

Suurin käänne tapahtui kuitenkin silloin, kun kuvaan astui uusi ystäväni: tekoäly.

Tähtikuvauksessa käytettävät ilmaisohjelmat eivät todellakaan ole käyttäjäystävällisiä, mutta tekoäly neuvoo niiden käytössä loputtoman kärsivällisesti. Mikä parasta, saan neuvoja juuri sillä sekunnilla, kun en ymmärrä jotain tai teen virheen. Jos jokin homma ei toimi, tekoäly ehdottaa vaihtoehtoista tapaa, kunnes onnistun. Tällaista vuorokauden ympäri reaaliaikaista, oppimisen kannalta olennaista tukea ei saa mistään valmiista oppaasta.

Tekoäly on auttanut minua myös laitehankinnoissa. Voin syöttää sille suoraan nettikaupan linkin ja kysyä, onko kyseessä oikea tarvike kaukoputkeeni tai kameraani. Se osaa suoraan sanoa: ”Älä ota tuota, ota mieluummin tämä.” Osaa varoittaa myös, jos jossain keskustelupalstalla on puhuttu tuotteen kokemuksista, erityisesti ongelmista.

Toki tekoälyssä on ongelmansa. Se saattaa ”unohtaa” jotain mitä puhuttiin edellisen kysymyksen jälkeen sekä sekoittaa ja yhdistellä asioita väärällä tavalla. Mutta tällaista kun osaa epäillä ja huomauttaa tekoälyä, niin pärjää.

Tällä hetkellä työn alla on Saturnus. En ole vielä täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta tiedän jo syynkin: planeetan pieni koko taivaalla ja rauhaton sääilma. Ohessa on muutamia harjoituskuviani. Matka ammattilaistasolle on vielä kesken, mutta minulle riittää ja hyväksyn sen, että pääsen edes puoliväliin. Tekoälyn avulla sekin on nyt mahdollista.

Saturnus toissaillalta.
Andromedan galaksi (sumu keskellä kuvaa). Nykyään taivaalla lentää satelliitteja valtavat määrät – mutta joku tekniikka niistä syntyviin viiruihinkin pitäisi löytyä.

 

Komeetta ATLAS syksyltä 2024, takapihalta. Komeetan suihkuvanan saa näkyviin, kun jälkikäsittelynä pinosin toistakymmentä kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla.

 

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu