”Keskon ja S-ryhmän kannattavuus on ruokakaupassa maailman huippua.”

Pisa-tulokset laskee, valtion velka kasvaa, työttömyys lisääntyy, energia kalliistuu, terveydenhuolto sakkaa, kansa köyhtyy ja ikääntyy. Suomi ei ole sellainen sankaritar kuin millaisena se nähtiin nuoruusvuosinaan. Mutta yhdessä asiassa Suomi on vielä huipulla: päivättäistavarakaupan kannattavuudessa.
Saksalaisetkin pärjäävät täällä jopa paremmin kuin Saksassa. Edes Ruotsi ei pysty haastamaan meidän kotimaisia jättejä.
Asiakasomistajat, kanta-asiakkaat ja osakkeiden omistajat kylpevät mammonassa.
Ruoantuottajat ja kauppiaat sen sijaan rypevät köyhyysrajalla. EU:n sääntelyn takia tilanne pahenee vuosi vuodelta. Tiloja ja kauppoja lopetetaan melko vinhaa vauhtia. Miksei kauppaketjujen menestys näy niiden toiminnassa? Missä on ne leivänmurut joita piti tippua pöydänreunalta?
Maailman kannattavimmalla ketjulla ei ole varaa edes noudattaa lainsäädäntöä? Ja lainsäätäjät joutuvat sen vuoksi säätämään lisää lakeja?
Onhan se nyt melko absurdia?
Kenellä sitten on varaa yhtään mihinkään?
Missä on kaikki mitä olemme kovalla työllä sodan jälkeen saavuttaneet? Tiedotusvälineet ovat tehneet selväksi että reilut 200mrd siitä ainakin on jäänyt velkaa, ja niillä eväillä ilmeisesti joudumme jatkamaankin. Ainakin sen perusteella että kukaan ei ole vuosikymmeniin osannut hoitaa asiaa tämän paremmin. Ja me olemme sentään laadukas pohjoismainen hyvinvointivaltio(?).

Myös verojen keruussa olemme maailman huipulla, ja valtiolla on tosiaan velkaakin melko kilpailukykyinen määrä. Silti olemme jatkuvasti konkurssin partaalla.
Olemme myös yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Kun nämä kaikki asiat laskee yhteen, niin minusta alkaa kuulostaa hyvin paljon ihan siltä, ettei tämä meidän kuvio nyt oikein toimi ihan kunnolla?
Olen taannoin kuullut useammankin hottentotin väittävän että Suomen talous kasvaa jo ja horisontissa kimaltaa kultaa ja platinaa. Jos kuitenkin samaan aikaan köyhyys, asunnottomuus ja työttömyys lisääntyy, niin mielestäni silloin on syytä pohtia hieman että mitä oikeastaan oltiinkaan tutkimassa, sekä sitä minkälaisia mittareita tutkimiseen käytetään.

Mitä tarkoittaa kun toimittaja tai uutisankkuri sanoo että Suomen talous kasvaa, tai että suomessa toimivat päivittäistavarakauppaketjut ovat kilpailukyvyltään huippuluokkaa maailmanlaajuisessa vertailussa?
Mitä Aleksander, tasavallan presidentti, tarkoittaa kun hän kehottaa meitä kuluttamaan enemmän, vaikka se vaatiikin meiltä paljon? Pitäisikö tuo ymmärtää taas jonkunlaisena talkoo-kutsuna?
Entä mitä pääministeri Petteri tarkoittaa kun hän kannustaa kansalaisia uskomaan markkinoiden mekanismeihin, luottamaan päättäjiin ja hallitusohjelmaan?
Mikä tarkoitus on kaikella tuolla puheella uskosta, luottamuksesta ja solidaarisuudesta?
Onko se minulle hyvä asia? Olenko minä kohde vai toteuttaja? Vuohi vai lammas? kuluttaja vai tuottaja? Matkalla taivaaseen vai helvettiin? Vai Nirvanaan? Onko politiikka aina ollut pohjimmiltaan tällaista ideologista hihhulointia ja melodramaattista teatteria, vai onko sillä joskus ollut joku käytännön ulottuvuuskin? Missä menee raja politiikan ja korruption välillä?
Olenko jäävi äänestämään niiden asioiden puolesta jotka ovat elämässäni merkityksellisiä?
Onko hyvä idea jättää rikollisuus ulkopuolisten käsiin, jotta voi itse toimia toisille moraalisena kompassina? Onko ”nollatoleranssi” hyvä ja toimiva linjaus silloinkin kun taustaoletuksena on että lakeja tullaan aina rikkomaan?
Paradoksaalisesti kyllä, lait ovat olemassa koska niiden taustalla olevia moraalisia koodeja rikotaan. Jotta rikkomuksista saadaa tieto, lakien toteutumista valvotaan. Jos ihmisten ei oletettaisi rikkovan moraalisia koodeja, lakia tai sen valvontaakaan ei tarvittaisi.
Lakien perustuminen moraaliin ei ole millään tapaa suoraviivaista, usein itseasiassa hyvinkin kyseenalaista, vaan lakeja on säätänyt melko kirjava ja vaihtuva joukko ihmisiä, joita yhdistää lähinnä se että he ovat kaikki kivunneet tavalla tai toisella saman valtion hierarkiassa yhtä korkealle. Ja kilpailussa vallasta, moraali tai koodi ei tunnetusti poikkea muista lyömäaseista millään tapaa.

Onko arvopohjaisen realismin viesti:
Usko markkinoihin, luota päättäjiin, ja käytä rahasi johonkin. ihan mihin vaan. muuten valtio menee konkurssiin. valtiokin käyttää rahansa ihan mihin sattuu, mutta se käyttää ne. Käytä sinäkin. Kuluta. Osta. Maksa. Vuokraa. Myy. Valtio ei voi auttaa kansalaisiaan jos ei sillä ole rahaa, eikä kansakunta silloin vaurastu. Vaurastuminen vaatii ylijäämää ja säästöjä, eikä niitä synny ilman kulutusta.
Ja varo Venäläistä propagandaa. Ne yrittävät viedä rahasi ja pyrkiä hyötymään sinusta.
Lisäksi: kaikki ihmiset maailmassa ovat tasa-arvoisia, ja yhdenvertaisia ja kaikille kuuluu samat YK:n sanelemat ihmisoikeudet.
Sotakin on väärin. Kaikenlainen poikkeavuus on väärin. Myös enemmistöön kuuluminen on väärin. Vähintäänkin kaikesta tulisi keskustella suorasanaisesti ja pakonomaisesti aina kun mahdollista.

Tuottavuusloikka. Muistaako joku vielä sen hirvityksen? Minnehän se on mahtanut painella? Ehkä se loikkasi kilpaa Kikyn kanssa pohjanlahden yli vehreämmille niityille?
Ellei sitten erehtynyt, tai muuten vaan tullut toisiin aatoksiin ilmansuunnasta, ja suuntasikin itään? Jos niin on, niin en ihmettele että tilannekin nyt on siellä mitä on. Jos saisimme vielä Sotenkin innostumaan retkestä idän aroille, niin jo alkiasi sotakassa hupenemaan.
Siinäpä onkin se Suomen tulevaisuus. Meidän tulee militarisoida hallintokoneistomme ja valjastaa koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan byrokraattinen molokki puolustusteollisuuden käyttöön. Paperi virtaa meillä suonissa, ja sota on osa historiaamme ja kulttuuriamme. Yhdistämällä ne paperisodaksi, meillä olisi kenties vihdoin käsissämme voima ja valta saattaa vihollisemme polvilleen, saattaa vääräuskoiset takaisin laumaan ja vuodattaa heidät kuiviin kaikesta heidän sieluaan saastuttavasta varallisuudestaan sekä vapauttaa heidät heidän vanhanaikaisista dogmeistaan.

Aasinsilta takaisin K-, S- ja L-kauppoihin on liian pitkä ja kivinen jotta viitsisin moiseen ryhtyä.
Sitäpaitsi, erästä kuuluisaa US-blogistia vapaasti lainaten: eksyä kannattaa aina kun mahdollista!
Ja sen uskon saavuttaneeni.