Merenpinnantason tuolla puolen

Meren pinnan taso puhuttaa monissa maailman kolkissa enenevissä määrin. Kokeilin kirjoittaa sitä erikseen, siis ”väärin” niinkuin joissain piireissä tykätään sanoa, mutta ero oli marginaalinen, ja epämielenkiintoinen. Kuinka monella on kuitenkaan ihan oikeaa tietoa siitä, mistä tuon tason voi löytää? Helpottaisi jos joku osoittaisi sitä sormella ja sanoisi:”Tuossa on se yhteenkirjoitettu merenpinnantaso. Tuossa se on, katso!”

Olen joskus seissyt Välimeressä vyötäröä myöten, mutten silloin kiinnittänyt asiaan varsinaisesti huomiota. Tiesin että merenpinnan taso on vertailukohde kaikelle muulle maailmassa. En tiedä millä korkeudella vesi oli siellä silloin kun sinne hyppäsin. Saatoin hyvin nähdä merenpinnantason tietämättäni. Kukaan ei ainakaan tullut osoittamaan sitä sormella. Se ei liene turistinähtävyytenä millään tapaa suosittu?

Meren pinnalla – sanotaan pinnaksi nyt vaikkapa kaistaletta joka ulottuu 200m syvyyteen saakka – on aaltoja. Taitaapi niitä olla toki myös pinnan allakin, mutta nyt kyse on niistä näkyvistä aalloista. Aaltojen merta voi pilkkoa tutkittavampiin kappaleisiin katsomalla sitä yksittäisinä aaltoina. Trigonometrian luennoilta muistan mm. sini-aallon. Terveisiä vain kaikille Sini Aalloille. Se on kaunis nimi. Palatakseni kuitenkin asiaan, osa yksittäisestä aallosta ulottuu nollatason yläpuolelle, kun taas osa jää tason alle. Niinkuin meressäkin. Jos merenpinnantaso samaistetaan trigonometriseen nollatasoon, mikä tuntuu melko luontevalta, niin silloin myös merenpinnantaso sijaitsee jossain aallonhuippujen ja -pohjien välillä. Koska aaltojen koko vaihetelee paljon, merenpinnantaso voi paikallisesti ja sopivissa olosuhteissa olla jopa todella harvinainen ilmiö. Maapallo on lisäksi litteä, jolla tarkoitan sitä että kotiplaneettamme Tellus on tarkalleen ottaen navoilta litistynyt geoidi eikä pallo, ja joka viimeistään laittaa käyttämään liki- tai keskiarvoja jos ei mittakaava muuta vaadi.
Jos asiaa katsoo pinta-alojen suunnalta, merenpinnantaso on häviävän pieni osa koko pintaa kaikkine tasoineen. Todella merkittävä osa merestä ei ole merenpinnantasossa vaan vähän siellä päin. Se on siis kokolailla konventionaalinen ajatusrakennelma. Ellei peräti täysin sopimuksenvarainen työkalu. Hyödyllinen käsite, teoreettinen mutta toimiva malli. Siitä huolimatta että sen ilmeneminen on erittäin harvinaista. Merkittävä osa ihmisistä ei sitä ole koskaan nähnyt. Ja niistä ketkä kenties on sen nähnyt, iso osa ei tiedä sitä nähneensä. Ihmiset silti elävät ikäänkuin merenpinnantaso olisi kaikille arkea. Kuin ilmaa jota vain hengitetään. Vähintäänkin pohdinnoissaan monet pitävät asiaa täysin itsestäänselvänä. Asiana joka vain otetaan annettuna, ja sen kanssa eletään. Yritän tässä päästä sanomaan, että moni asia elämässämme perustuu olettamukselle että merenpinnantaso on jollain tapaa olemassa, ja että se on tärkeä ja eloamme edesauttava asia, ja uskomme sen olevan kiinteämpi osa maailmaa kuin edes omat ajatuksemme. Se on kiintopiste. Ja monet ihmiset pohdinnoissaan haluavat uskoa siihen. Ja miksipä sitä ei haluaisi. Onko siihen edes vaihtoehtoja? Valitsemmeko sen ihan itse?

Aallot ovat suuria. Vankkumattomana rock’n’roll musiikin ystävänä sekä pesun- että esipesunkestävänä propagandistina vertaisin mielelläni aaltojen massiivisia korkeuseroja varallisuus- ja tuloeroihin. Mutta valitettavasti tarpeeksi korkeaa aaltoa ei tältä planeetalta löydy. Jos lähdettäisiin liikkeelle Mariaanienhaudan pohjasta, ja yksi dollari vastaisi yhtä millimetriä, aallon harja heiluisi kaukana maan kiertoratojen tuolla puolen, jossain puolessa matkassa kuuhun. Kuun varsinaisia rantoja huuhteleva meri mahtuisi suurinpiirtein Länkipohjan ja Tampereen väliin. Se olisi varmasti suosittu turistinähtävyys, ja uskoakseni parantaisi alueen työllisyystilannetta.
Mutta täytyy myöntää että se olisi kyllä hieman itsekästä ja lyhytnäköistä, etenkin tällaisessa epävakaassa maailmantilanteessa.
Puhumattakaan siitä mitä kävisi merenpinnantasolle tällaisessä muutoksessa? Se olisi painajaista, ja puhuttaisi topologipiireissä varmasti päiväkausia.

(… Tätä kirjoitusta korjatessa ja selkiyttäessä ja loouttomasti päivittäessä, muistin yllättäen ilmanpaineen. Hieman myöhässä toki jos pitää päämäärää matkaa tärkeämpänä. Noiden käsitteiden välinen yhteys palautti minutkin taas maan päälle. Oliko se siis päämääränikin tätä kirjoittaessa? Tietoisesti niin ei ollut, mutta en kyllä keksi mitä erikoista itse matkassakaan oli.
Ilmanpaineen ja merenpinnantason yhteyskään ei ole loppujen lopuksi pohjattoman kiehtovaa…)