Työttömien vaihto-ohjelma

Jos työttömyydestä aikuisten oikeasti haluttaisiin jotain oppia, niin otettaisiin mallia omasta koulutusjärjestelmästämme. Niinkuin opiskelijatkin voivat lähteä vaihto-oppilaaksi muihin maihin oppimaan miten isossa maailmassa ollaan työttömiä. Vastaavasti tänne tulisi jonkin toisen maan työtön hankkimaan ensikäden kokemusasiantuntijuutta.
Monenlaisille työttömille löytyisi varmasti monia hyvin mieleenpainuvia ja monen tasoisia vaihtoehtoja, jotka rikastuttaisivat heidän kokemusmaailmaansa avaten kenties uusia urapolkuja. On varmasti hyvin erilaista olla työtön esim. Irkutskissa tai Los Angelesissa tai Mogadishussa, kuin mitä se on vaikkapa Sveitsissä, Kanadassa tai Japanissa.
Paljon puhuttuihin Tanskan, Norjan ja Ruotsin malleihin lähtisin itsekin mielelläni tutustumaan vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi alkuun? Alankomaat voisi niinikään olla viihtyisä ja hedelmällinen kohde, ennen siirtymistä eksoottisempiin verrokkimaihin. Toki pakettiin kuuluisi jonkinlainen velvoite olla työtön myös Suomessa esim. vastaavat kolme kuukautta, jonka aikana työttömän tulisi tehdä tiiviisti yhteistyötä työvoimaviranomaisen kanssa ja raportoida ulkomaan matkan tapahtumista ja kokemuksista.

Miltäs kuulostaa? Kun ei niitä töihinkään saa niin menkööt muualle oppimaan. On kai siitä enemmän hyötyä kaikille kuin sohvan pohjalla makaamisesta?

Tätä kirjoittaessa Au Pair tai Lähettiläs kävivät myös mielessä varteenotettavina titteleinä. Vaihdon erityinen hohto oli kuitenkin siinä mahdollisuudessa, että esim. Sveitsin kanssa vaihtaessa voisimme ehkä – tulojen perusteella päätettäessä siis – saada vietyä sinne pari kolmekin paikallista köyhää työtöntä ja saada sieltä vastineeksi yksi varakkaampi keskieurooppalainen työtön tilalle.
Norjasta saisi kanssa kenties laadukkaita korkean kulutusarvon työttömiä.
Köyhempien maiden kanssa tilanne olisi tietenkin päinvastainen, mutta halpaa työvoimaahan tänne on jo pitkään haalittu ja hamuttu muutenkin?

Kaikki voittaa!