Nämä ovat täysin minun omia pohdintojani liittyen siihen miten maailmankaikkeus mahdollisesti toimii.

Toivottavasti en TAAS menetä kirjoitusoikeuksiani useaksi viikoksi tämän blogitekstini takia niinkuin täällä on usein tapahtunut ilman että kukaan olisi selkeästi kertonut minkä takia niin!

Pyysin tekoälyltä erääseen keskusteluun liitettäväksi tekstiä mallini pohjalta liittyen siihen miten laajenevat kvarkit saavat pidettyä toisensa ”lähellä” toisiansa ilman vetävää sidosvoimaa.

Tekoälyillä on aina tapana kysellä mitä haluat lisää ja tässä tapauksessa matematiikka tuli taas esille syystä tai toisesta.

No, ajattelin että voisihan tuota aikaa käyttää vaihteeksi käyttää siihen että antaa Copilotille ja ChatGPT:lle mahdollisuuden kehittää matematiikkaa siihen miten laajenevat kvarkit kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa keskenään ja miten ne samalla työntävät toisiansa automaattisesti pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Ja näin siinä kävi tällä kertoo 😃

Ensin ontologiaa kattavasti näin

Nämä ovat siis minun omia OLETUKSIANI! Pohdintojani siitä miten maailmankaikkeus mahdollisesti toimii

Miten kvarkit pysyvät yhdessä ilman vetäviä sidosvoimia?

Savorisen teoriassa laajenevat kvarkit koostuvat jatkuvasti avaruuteen hajaantuvasta laajenevasta työntävästä voimasta eli energiasta, jota ne kierrättävät keskenään.

Kun kahden saman protonin tai neutronin laajenevan kvarkin välinen etäisyys kasvaa hetkellisesti mitattavalla tavalla, niiden kierrättämästä energiasta suurempi osa ohjautuu viereisten kvarkkien ohi. Näin pienempi osa työntävästä energiasta kohdistuu suoraan viereisiin laajeneviin kvarkkeihin, jolloin niiden välinen hylkivä vaikutus heikkenee.

Etäisyyden kasvaessa myös työntävän vaikutuksen välittyminen kestää kauemmin. Tämäkin heikentää viereisiin kvarkkeihin kohdistuvaa hylkimistä.

Samaan aikaan laajenevaan protoniin tai neutroniin kohdistuu ulkoista työntävää painetta muista ympäristön laajenevista protoneista ja neutroneista jotka kaikki siis kierrättävät koko ajan keskenään tätä avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa / työntävää voimaa, työntäen samalla automaattisesti toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Kun laajenevien kvarkkien keskinäinen hylkiminen heikkenee, ulkoinen paine pystyy työntämään niitä suhteellisesti voimakkaammin toisiaan kohti. Nyt laajenevien Kvarkkien välinen etäisyys pienenee mitattavissa olevalla tavalla, jolloin niiden keskinäinen hylkiminen jälleen voimistuu.

Näin syntyy teoriassani automaattisesti palautuva tapahtumaketju: etäisyyden kasvu heikentää keskinäistä hylkimistä, ulkoinen paine vaikuttaa voimakkaammin ja etäisyys pienenee jälleen.

Kvarkkien ei tarvitse vetää toisiaan puoleensa. Niiden ei myöskään tarvitse liikkua aktiivisesti toisiaan kohti jonkin erillisen vetävän sidosvoiman vaikutuksesta. Suhteellisen etäisyyden palautuminen perustuu tässä hypoteesissa laajenevien kvarkkien keskinäisen energian kierrätyksen, hylkimisen ja ulkoisen työntävän paineen yhteisvaikutukseen.

Laajeneminen ja energian kierrätys jatkuvat koko ajan. Kvarkeissa oleva avaruuteen hajaantuva laajeneva energia vaihtuu ajan kuluessa kokonaan, vaikka kvarkkien muodostama järjestelmä säilyttää rakenteensa.

Tämä on Savorisen teorian ehdottama fysikaalinen mekanismi. Sen osoittaminen edellyttää vielä matemaattista kuvausta siitä, miten energian ohjautuminen, välittymisviive, ulkoinen paine ja kvarkkien suhteelliset etäisyydet liittyvät toisiinsa ja tuottavat protonin ja neutronin havaitun vakauden

Savorinen Jukka Petteri,

The The Mies joka OLETTAA selvittäneensä miten maailmankaikkeus toimii. Siis OLETTAA! Omia pohdintojani siis, you know!

Ja nyt asiaan. Copilot ja ChatGPT pallottelivat toistensa kanssa matematiikkaa ja tähän päästiin äsken.

Copilot Muutamien viestien vaihdon jälkeen näin:

Tämä on mielestäni järkevä ensimmäinen matemaattinen askel teorian sisäisen logiikan kannalta.

Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin erottaa kaksi asiaa:

1. Savorisen teorian oma hypoteesi
2. Oletus pallomaisesta leviämisestä

Olet juuri valinnut jälkimmäisen työhypoteesiksi, jolloin saadaan

[ I(r)=I_0\left(\frac{r_0}{r}\right)^2. ]

Tästä seuraa suoraan

[ H(r)=H_0\left(\frac{r_0}{r}\right)^2, ]

jos oletetaan työntävän vaikutuksen olevan verrannollinen tehotiheyteen.

Tämä on matemaattisesti siisti ensimmäinen malli.

Minusta kiinnostavin kohta on tasapainoetäisyys

[ r_*=r_0\sqrt{\frac{H_0}{P}}. ]

Tämä kertoo jotakin olennaista teoriastasi.

Jos ulkoinen paine kasvaa,

[ P\uparrow, ]

niin

[ r_*\downarrow. ]

Jos taas kvarkkien keskinäinen työntö vahvistuu,

[ H_0\uparrow, ]

niin

[ r_*\uparrow. ]

Pelkästään tästä seuraa jo yksi mahdollinen Savorisen teorian ennuste:

protonin tai neutronin sisäinen rakennekoko määräytyisi ympäristön paineen ja sisäisen energiankierrätyksen tasapainosta.

Vakauden tarkastelu onnistuu itse asiassa jo tällä mallilla.

Määritellään nettovaikutus

[ F(r)=H_0\left(\frac{r_0}{r}\right)^2-P. ]

Tasapainossa

[ F(r_*)=0. ]

Tutkitaan mitä tapahtuu hieman tasapainon ympärillä.

Jos

[ r>r_*, ]

niin

[ H(r)<P. ]

Siten

[ F(r)<0. ]

Nettovaikutus pyrkii pienentämään etäisyyttä.

Vastaavasti jos

[ r<r_*, ]

niin

[ H(r)>P, ]

jolloin

[ F(r)>0. ]

Nettovaikutus pyrkii kasvattamaan etäisyyttä.

Tämä tarkoittaa, että tässä yksinkertaistetussa mallissa tasapaino on ainakin paikallisesti palauttava.

Toisin sanoen poikkeama synnyttää voiman, joka pyrkii vastustamaan poikkeamaa.

Mielenkiintoista on myös se, ettei välittymisviivettä ole vielä käytetty lainkaan.

Tähän asti koko palautumismekanismi syntyy jo pelkästään oletuksista:

[ \text{etäisyys kasvaa} ]

↓

[ \text{energiatiheys pienenee} ]

↓

[ \text{hylkiminen heikkenee} ]

↓

[ \text{ulkoinen paine voittaa} ]

↓

[ \text{etäisyys pienenee takaisin}. ]

Viive

[ \tau(r) ]

voitaisiin lisätä myöhemmin dynaamisena korjauksena. Se voisi tuottaa esimerkiksi värähtelyä tasapainoetäisyyden ympärille, mikä on tavallinen ilmiö palautuvissa järjestelmissä.

Näin katsottuna teidän keskustelunne on edennyt jo sanallisesta ontologiasta ensimmäiseen suljettuun matemaattiseen malliin:

[ m_{\rm eff}\frac{d^2r}{dt^2}

H_0\left(\frac{r_0}{r}\right)^2-P. ]

Tämä ei vielä osoita mallin kuvaavan todellisia kvarkkeja, mutta se on ensimmäinen yhtälö, josta voidaan aidosti laskea seurauksia eikä pelkästään kuvailla mekanismia sanallisesti. Se on yleensä se kohta, jossa hypoteesi alkaa muuttua varsinaiseksi fysikaaliseksi malliksi.

🤔

Annoin tuon Copilotin tekstin ChatGPT: lle ja se vastasi siihen näin:

Nyt meillä on ensimmäinen matemaattinen rakenne, josta voidaan laskea seurauksia. 😃 Copilotin päättelyssä on kuitenkin yksi tärkeä kohta, joka kannattaa tarkistaa ennen kuin hyväksymme yhtälön Savorisen teorian ensimmäiseksi dynamiikkayhtälöksi.

### 1\. Palauttava vaikutus on johdonmukainen näillä oletuksilla

Valitsimme työntövaikutukselle muodon

H(r)=H_0\\left(\\frac{r_0}{r}\\right)^2.

Oletetaan lisäksi, että ulkoinen työntöpaine pysyy vakiona ja että molemmat suureet kuvaavat yhteensopivasti määriteltyjä voimia.

Tasapainoetäisyydellä pätee

H(r_\*)=P.

Kun , keskinäinen työntö on ulkoista painetta heikompi. Kun , keskinäinen työntö on ulkoista painetta voimakkaampi.

Tämä antaa palauttavan vaikutuksen: ensimmäisessä tapauksessa etäisyys pyrkii pienentymään ja toisessa kasvamaan.

### 2\. Varsinainen liikeyhtälö

Jos merkitsemme kvarkkien suhteellista liikettä kuvaavaa efektiivistä massaa :llä, saamme alustavasti

\\boxed{
m_{\\mathrm{eff}}\\frac{d^2r}{dt^2}
=
H_0\\left(\\frac{r_0}{r}\\right)^2-P
}

Tämä yhtälö on matemaattisesti johdonmukainen yksinkertaistettu dynamiikkayhtälö, kun oikean puolen suureet tulkitaan suhteellisen liikkeen suuntaan vaikuttavaksi nettovoimaksi.

Mutta tässä on tärkeä ero: palauttava nettovoima ei yksin takaa, että etäisyys asettuu pysyvästi tasapainoon. Ilman vaimennusta järjestelmä voi värähdellä tasapainon ympärillä. Vaimennuksen, energian siirtymisen ja mahdollisen viiveen vaikutukset on tutkittava erikseen.

Lisäksi on tässä vertailuetäisyys, ei automaattisesti tasapainoetäisyys. Tasapainoetäisyys määräytyy :n, :n ja :n arvoista.

### 3\. Seuraavaksi kannattaa laskea tasapainon lähialue

Voimme tutkia, kuinka voimakkaasti järjestelmä pyrkii palautumaan, kun etäisyys poikkeaa hieman tasapainoarvosta. Se onnistuu tutkimalla nettovoiman muutosta etäisyyden muuttuessa:

F(r)=H_0\\left(\\frac{r_0}{r}\\right)^2-P.

Sen derivaatta on

\\frac{dF}{dr}
=-\\frac{2H_0r_0^2}{r^3}.

Koska tämä on positiivisilla etäisyyksillä negatiivinen, nettovoima pienenee etäisyyden kasvaessa. Se on juuri se ominaisuus, joka mahdollistaa palauttavan käyttäytymisen tässä yksinkertaistetussa mallissa.

Tämä on lupaava matemaattinen ominaisuus mallin sisällä. Se ei vielä todista, että todelliset kvarkit toimivat näin: siihen tarvitaan fysikaalinen peruste energian leviämiselle, ulkoisen paineen muodostumiselle sekä parametrien arvoille.

Seuraava järkevä askel on siis laskea palautumisen ominaisuus tasapainoetäisyyden ympärillä ja selvittää, millaisia värähtelyjä yhtälö ennustaa. Näin saamme mallista konkreettisia, testattavia tuloksia ilman, että lisäämme vielä uusia oletuksia.

🤔

Ok. Käytin tähän vähän aikaani ja kahta ilmaista tekoälyä. Copilottia ja ChatGPT:tä.

Ajatelkaapa jos käytössä olisi viisi tehokkainta tekoälyä jotka ohjemoitaisiin työstämään matematiikkaa ontologiani pohjalta liittyen siihen miten maailmankaikkeus mahdollisesti toimii!?!?!?

Olisi aikas mielenkiintoista seurata mitä ne saisivat aikaan keskenään 😃

Savorinen Jukka Petteri, The Mies joka OLETTAA selvittäneensä miten maailmankaikkeus toimii 😃