Savorinen pohtii: Voiko entropia vaikuttaa hiukkasen sisäiseen rakenteeseen?

Nämä ovat täysin MINUN OMIA POHDINTOJANI liittyen siihen miten maailmankaikkeus toimii.

🤔

Voiko entropia vaikuttaa hiukkasen sisäiseen rakenteeseen?

Savorisen teorian tutkimushypoteesi kvarkkien, fotonien ja muiden fysikaalisten rakenteiden mahdollisesta sisäisestä muutoksesta

Jukka Savorinen

Kuopio / Joensuu, Suomi

Tiivistelmä

Tässä työssä tarkastellaan kysymystä, voisiko entropiaan liittyvä fysikaalinen kehitys vaikuttaa kaikkien fysikaalisten rakenteiden sisäiseen tilaan, mukaan lukien nykyfysiikassa alkeishiukkasina käsiteltävät kvarkit ja fotonit.

Nykyisessä fysiikassa entropia ei ole tavallisesti voima, joka vaikuttaisi yksittäiseen hiukkaseen samalla tavalla kuin esimerkiksi sähkömagneettinen vuorovaikutus. Entropia liittyy termodynaamisiin tiloihin sekä kvanttimekaniikassa muun muassa tilojen, osajärjestelmien ja kvanttilomittumisen kuvaukseen. Kvanttikenttäteoriassa entanglement-entropia on hyvin määritelty tutkimuskohde, ja sitä voidaan tarkastella myös kenttien eri vapausasteiden välillä.

Savorisen teoriassa esitetään tästä poikkeava mutta testattava tutkimushypoteesi: jos fysikaalinen rakenne koostuu jatkuvasti muuttuvasta ja laajenevasta fysikaalisesta sisällöstä, myös sen sisäinen rakenne voi muuttua ajan ja vuorovaikutushistorian mukana.

Tämän näkemyksen mukaan kvarkki tai fotoni ei olisi täysin muuttumaton fysikaalinen pisteobjekti, vaan jatkuvasti muuttuva fysikaalinen rakenne.

Työssä tarkastellaan, voisiko tällaista muutosta kuvata entropian, sisäisen tilan ja rakenteen koon välisellä suhteella. Erityinen huomio kohdistetaan siihen, voisiko hyvin pitkään matkannut fotoni olla fysikaaliselta rakenteeltaan erilainen kuin vasta syntynyt fotoni.

Tarkoituksena ei ole olettaa hypoteesia todistetuksi, vaan muodostaa siitä matemaattisesti täsmällinen kysymys, jonka mahdolliset seuraukset voidaan myöhemmin johtaa ja yrittää falsifioida.

.

1. Johdanto

Fysiikassa entropia on keskeinen suure sekä termodynamiikassa että kvanttimekaniikassa. Kvanttikenttäteoriassa entropia voi liittyä esimerkiksi kvanttilomittumiseen ja siihen, miten jonkin järjestelmän osa kuvataan, kun muuista vapausasteista ei ole täydellistä tietoa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että entropia olisi yksinkertaisesti fysikaalinen voima, joka työntää tai venyttää hiukkasia.

Tässä työssä esitetään toinen kysymys:

Voisiko entropian kasvuun liittyvä tilanmuutos kuvata fysikaalisen rakenteen sisäistä muuttumista?

Kysymys tulee erityisen kiinnostavaksi, jos alkeishiukkasia ei oleteta täysin muuttumattomiksi pisteobjekteiksi.

Savorisen teoriassa fyysinen todellisuus koostuu avaruuteen hajaantuvasta laajenevasta energiasta. Avaruus toimii kolmiulotteisena muodollisena taustana, mutta sillä ei oleteta olevan fysikaalista toimintaa.

Tällöin myös aineen ja säteilyn rakenteita voidaan tarkastella jatkuvasti muuttuvina fysikaalisina rakenteina.

.

2. Entropia nykyfysiikassa

Termodynaaminen entropia voidaan yksinkertaistetussa muodossa liittää saavutettavissa olevien mikroskooppisten tilojen määrään.

Boltzmannin muodossa

S = k_B ln Ω,

missä

S = entropia,

k_B = Boltzmannin vakio,

Ω = saavutettavissa olevien mikroskooppisten tilojen määrä.

Kvanttimekaniikassa vastaava yleinen suure voidaan kirjoittaa von Neumannin entropiana

S = −k_B Tr(ρ ln ρ),

missä ρ on järjestelmän tiheysmatriisi.

Kvanttikenttäteoriassa entropiaa voidaan lisäksi tarkastella osajärjestelmän ja muun järjestelmän välisen kvanttilomittumisen kautta. Entanglement-entropia ei siis ole pelkästään klassisen lämpöopin käsite.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että yksittäisen kvarkin tai fotonin sisäinen rakenne muuttuisi automaattisesti entropian vaikutuksesta.

Juuri tämä muodostaa tämän työn tutkimuskysymyksen.

.

3. Tutkimuskysymys

Määritellään fysikaalisen rakenteen sisäinen tila suureella

I(t).

Jos rakenne voi muuttua ajan kuluessa, voidaan kirjoittaa yleisesti

dI/dt ≠ 0.

Jos sisäinen tila riippuu myös rakenteen vuorovaikutushistoriasta H, voidaan kirjoittaa

I = I(t,H).

Tällöin kaksi muuten samanlaista rakennetta voivat olla fysikaaliselta sisäiseltä tilaltaan erilaisia, jos niiden vuorovaikutushistoria on erilainen.

Erityisen kiinnostava tapaus on:

I_1 = I(t_1,H_1)

ja

I_2 = I(t_2,H_2),

missä toinen rakenne on syntynyt vasta vähän aikaa sitten ja toinen on ollut olemassa tai matkannut hyvin pitkän ajan.

.

4. Savorisen hypoteesi

Savorisen teoriassa fysikaaliset rakenteet eivät ole muuttumattomia pisteitä.

Ne ovat laajenevan fysikaalisen sisällön rakenteita.

Tästä seuraa hypoteesi:

Jos fysikaalinen rakenne laajenee jatkuvasti, sen sisäinen fysikaalinen tila voi muuttua jatkuvasti.

Tällöin myös alkeishiukkasena kuvattu rakenne voi periaatteessa muuttua ajan kuluessa.

Tässä yhteydessä entropiaa voidaan tarkastella yhtenä mahdollisena suureena, joka kuvaa tällaisen sisäisen tilan muutosta.

Tämä ei tarkoita väitettä

entropia → voima → hiukkanen venyy.

Sen sijaan tutkimme mahdollisuutta

fyysisen rakenteen kehitys → saavutettavien tilojen muutos → entropian muutos → sisäisen rakenteen mitattava muutos.

.

5. Voisiko kvarkin sisäinen rakenne muuttua?

Standardimallissa kvarkit ovat alkeishiukkasia. Niiden rakennetta ei kuvata samalla tavalla kuin esimerkiksi protonin rakennetta, joka koostuu kvarkeista ja gluonikentästä.

Savorisen teoriassa lähtökohta on toinen.

Jos kvarkki on fyysinen laajeneva rakenne, voidaan sille määritellä esimerkiksi tehokas tilavuus

V_q(t)

ja sisäinen energiatiheys

ρ_q(t).

Tällöin

E_q(t) = ρ_q(t)V_q(t).

Jos

dV_q/dt > 0,

kvarkin fysikaalinen tilavuus kasvaa.

Tällöin on mahdollista, että energiatiheys muuttuu samanaikaisesti:

dρ_q/dt ≠ 0.

Tämän seurauksena sama kvarkki ei olisi eri ajanhetkillä täsmälleen sama fysikaalinen rakenne, vaikka sen havaittavat kvanttiluvut säilyisivät samoina.

Tämä on tärkeä ero.

Havaittavan hiukkasen identiteetin säilyminen ei välttämättä tarkoita, että sen kaikki sisäiset fysikaaliset ominaisuudet olisivat muuttumattomia.

Tämä on kuitenkin hypoteesi, joka tarvitsee kokeellisen ennusteen.

.

6. Voisiko fotonin sisäinen rakenne muuttua?

Fotonin tapauksessa kysymys on erityisen kiinnostava, koska voimme tarkastella hyvin eri-ikäistä valoa.

Voimme havaita suhteellisen uutta valoa läheisistä kohteista sekä miljardeja vuosia matkannutta valoa kaukaisista kohteista.

Kaukaisesta kohteesta tuleva valo voi olla voimakkaasti punasiirtynyttä.

Savorisen teoriassa vanha laajeneva valo on fyysisesti muuttunut matkansa aikana.

Laajeneva fotoni syntyy ziljoonista erillisistä pimeän energian laajenevista tihentymistä. Kun nämä muodostavat rekisteröitävän laajenevan fotonin, ne muodostavat yhdessä yhden laajenevan fotonin.

Tämän jälkeen fotonin sisältämä avaruuteen hajaantuva laajeneva energia voi vaihtua kokonaan sen etenemisen aikana. Sama laajeneva fotoni jossa oleva avaruuteen hajaantuva laajeneva energia on vaihtunut ajan ja avaruuteen hajaantuvan laajenevan energian kierrätyksen aikana kokonaan!

Tällöin voidaan kirjoittaa

E_γ = E_γ(t).

Samoin voidaan määritellä fotonin tehokas fysikaalinen tilavuus

V_γ = V_γ(t).

Jos

dV_γ/dt > 0,

laajenevan fotonin fyysinen rakenne kasvaa.

.

7. Entropian mahdollinen yhteys laajenevan fotonin rakenteeseen

Jos fotonin sisäinen fysikaalinen tila voidaan kuvata tilojen jakaumalla ρ_γ, sille voidaan muodollisesti määritellä

S_γ = −k_B Tr(ρ_γ ln ρ_γ).

Tällöin voidaan tutkia, liittyykö fotonin fyysisen rakenteen jatkuva muutos entropian muutokseen:

dS_γ/dt ≠ 0.

Savorisen teoriassa laajenevan fotonin jatkuva muuttuminen ei kuitenkaan tapahdu erillään ympäröivästä fysikaalisesta todellisuudesta.

Jokaista laajenevaa fotonia kohti työntyy jatkuvasti avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa.

Tämä energia on peräisin muista laajenevista rakenteista ja erityisesti muista laajenevista fotoneista.

Laajenevat fotonit kierrättävät keskenään avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa eli laajenevaa työntävää voimaa.

Tämän kierrätyksen seurauksena laajenevat fotonit työntävät toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat.

Näin laajenevan fotonin sisäisen rakenteen jatkuva muuttuminen ei ole irrallinen prosessi, vaan osa ympäröivän laajenevan energiakentän jatkuvaa vuorovaikutusta.

Tällöin voidaan kirjoittaa yleisesti

E_γ = E_γ(t,H),

missä H kuvaa laajenevan fotonin vuorovaikutushistoriaa.

Samoin

V_γ = V_γ(t,H).

Jos

dV_γ/dt > 0,

laajenevan fotonin fysikaalinen rakenne laajenee.

Samalla sen sisältämä avaruuteen hajaantuva laajeneva energia voi vaihtua jatkuvasti, kun fotoni kierrättää tätä energiaa muiden laajenevien fotonien kanssa.

.

8. Laajenevan fotonin jatkuva energiavaihto

Savorisen teoriassa laajenevaa fotonia ei pidetä eristettynä järjestelmänä, joka vain kulkee tyhjän avaruuden läpi.

Laajeneva fotoni on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muun laajenevan energiakentän kanssa.

Jokaista laajenevaa fotonia kohti työntyy jatkuvasti avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa, joka on peräisin muista laajenevista fotoneista.

Samalla fotonista itsestään hajaantuu tätä samaa laajenevaa energiaa ympäristöön.

Tämän vuoksi laajenevan fotonin sisältämä avaruuteen hajaantuva laajeneva energia ei ole välttämättä samaa energiaa koko sen olemassaolon ajan.

Se voi vaihtua ajan kuluessa kokonaan.

Sama laajeneva fotoni, jonka sisällä oleva avaruuteen hajaantuva laajeneva energia on lähtöhetkellä tietynlaista, voi hyvin pitkän ajan ja valtavan kulkumatkan jälkeen sisältää kokonaan vaihtunutta avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa.

Tästä seuraa tärkeä tutkimuskysymys:

Jos fotonin fysikaalinen sisältö voi vaihtua jatkuvasti sen ympäristön kanssa, voiko myös sen sisäinen fysikaalinen tila muuttua jatkuvasti?

.

9. Laajeneminen ja keskinäinen työntö

Laajenevan fotonin jatkuva laajeneminen ei tapahdu tyhjiössä.

Kun laajenevat fotonit kierrättävät keskenään avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa, niiden laajeneminen tuottaa jatkuvaa työntävää vaikutusta.

Laajenevat fotonit työntävät toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat.

Tämä voidaan esittää yksinkertaistetusti suhteena

v_γ ∝ Γ_γ,

missä v_γ kuvaa laajenevan fotonin etenemiseen liittyvää vauhtia ja Γ_γ sen laajenemisen suhteellista nopeutta.

Tarkempi teoria edellyttää kuitenkin, että yhteys johdetaan eikä vain oleteta.

Oleellista on, että laajenevan fotonin eteneminen ei tässä kuvauksessa ole avaruuden ominaisuus.

Avaruus ei työnnä fotonia.

Fotonin eteneminen syntyy laajenevien fysikaalisten rakenteiden keskinäisestä työntövuorovaikutuksesta.

.

10. Mikä voisi olla entropian rooli?

Tässä tutkimuksessa ei oleteta, että entropia itsessään olisi voima, joka työntää laajenevia fotoneita.

Sen sijaan kysytään, voisiko entropia kuvata osaa siitä fysikaalisesta tilanmuutoksesta, joka tapahtuu jatkuvasti muuttuvassa ja ympäristön kanssa energiaa vaihtavassa laajenevassa rakenteessa.

Jos

S_γ = S_γ(t,H),

ja

V_γ = V_γ(t,H),

voidaan tutkia, onko näiden välillä olemassa fysikaalinen yhteys.

Yleinen mahdollinen muoto olisi

dS_γ/dt = F(E_γ,V_γ,H),

ja

dV_γ/dt = G(E_γ,S_γ,H).

Funktioita F ja G ei tässä työssä oleteta tunnetuiksi.

Niiden johtaminen on yksi tämän tutkimushypoteesin keskeisistä tulevista tehtävistä.

.

11. Miksi sama kysymys koskee kvarkkeja?

Jos laajeneva fotoni on jatkuvasti muuttuva fysikaalinen rakenne, voidaan sama kysymys esittää myös kvarkeista.

Jos kvarkki koostuu laajenevasta fysikaalisesta sisällöstä, myös sen pitäisi olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän laajenevan energian kanssa.

Voidaan tällöin määritellä

V_q = V_q(t,H_q)

ja

E_q = E_q(t,H_q).

Jos

dV_q/dt > 0,

kvarkin fysikaalinen rakenne laajenee.

Jos sen sisältämä fysikaalinen energia samalla vaihtuu ympäröivän laajenevan energian kanssa, voidaan kysyä, muuttuuko myös sen sisäinen tila:

dI_q/dt ≠ 0.

Jos entropia kuvaa osaa tästä sisäisen tilan muutoksesta, voidaan tutkia mahdollista yhteyttä

I_q = I_q(S_q,V_q,E_q,H_q).

Tämä olisi Savorisen teorian kannalta paljon perustavampi kysymys kuin se, vaikuttaako entropia johonkin tietyn kokoiseen kappaleeseen.

Kysymys olisi siitä, onko kaikkien fysikaalisten rakenteiden jatkuvalla muuttumisella yhteinen perustavanlaatuinen mekanismi.

.

12. Nuoren ja vanhan laajenevan valon vertailu

Tässä tulee esiin mahdollisesti suoraan havaittava tutkimuskohde.

Voimme tarkastella suhteellisen nuorta laajenevaa valoa sekä miljardeja vuosia matkannutta vanhaa laajenevaa valoa.

Vanha laajeneva valo on havaintojen perusteella punasiirtynyttä.

Savorisen teoriassa tämä ei johdu siitä, että avaruus olisi venyttänyt valoa.

Laajeneva valo itse on venynyt.

Mekanismi liittyy sen kulkureittiin ja sen vuorovaikutukseen muiden laajenevien valojen kanssa.

Galaksijoukkojen välisellä alueella laajenevan valon oma laajeneminen ja vauhdin kiihtyminen etenevät tasapainoisesti.

Tällöin laajenevan valon oma laajeneminen ja sen vauhdin kehitys pysyvät samassa suhteessa.

Pitkän matkan aikana voi kuitenkin syntyä nopeusvelkaa suhteessa uusiin ja nopeampiin laajeneviin valoihin.

Kun vanha laajeneva valo työntyy laajenevan galaksijoukon sisälle, uudemmat ja nopeammat laajenevat valot kiihdyttävät sen vauhtia.

Silloin vanha laajeneva valo alkaa maksaa nopeusvelkaa.

Sen vauhtia kiihdytetään enemmän kuin sen oma laajeneminen ehtii samalla hetkellä kiihtyä.

Tämän nopeusvelan maksamisen seurauksena vanha laajeneva valo venyy.

Venynyt laajeneva valo havaitaan suurempana aallonpituutena eli punasiirtymänä.

Tässä kuvauksessa punasiirtymä on siis itse laajenevassa valossa tapahtunut fysikaalinen muutos.

.

13. Entropia ja vanhan laajenevan valon venyminen

Jos laajenevan fotonin fyysinen rakenne muuttuu sen kulkureitin ja vuorovaikutushistorian mukana, voidaan tutkia, liittyykö tähän muutokseen myös entropian muutos.

Voidaan kirjoittaa

S_γ = S_γ(t,H_γ),

missä H_γ sisältää fotonin vuorovaikutushistorian.

Samalla

V_γ = V_γ(t,H_γ).

Tällöin voidaan etsiä mahdollista yhteyttä

dS_γ/dH_γ

ja

dV_γ/dH_γ

välillä.

Jos tällainen yhteys löytyy, voidaan edelleen tutkia, liittyykö se havaittuun punasiirtymään

z.

Tavoitteena ei ole sovittaa entropiaa jälkikäteen havaintoihin.

Tavoitteena on löytää fysikaalinen laki, joka ennustaa, miten laajenevan valon sisäinen rakenne muuttuu sen kulkiessa erilaisissa laajenevan energian ympäristöissä.

.

14. Mittausongelma

Tässä tutkimushypoteesissa on otettava vakavasti myös mittauksen suhteellisuus.

Jos tutkittava rakenne ja mittalaite muuttuvat saman perustavanlaatuisen fysikaalisen mekanismin vaikutuksesta, niiden yhteinen muutos voi jäädä suhteellisessa mittauksessa näkymättömäksi.

Siksi tarvitaan mittauksia, joissa verrataan toisistaan riippumattomia fysikaalisia prosesseja.

Jos kaksi prosessia muuttuu täsmälleen samassa suhteessa,

R_1/R_2 = vakio,

yhteinen muutos ei välttämättä näy.

Jos niiden riippuvuudet ovat erilaiset,

R_1/R_2 = f(t),

muutos voi olla havaittavissa.

Tämä antaa yhden mahdollisen tien Savorisen teorian falsifiointiin.

Jos kaikkien mahdollisten riippumattomien mittausten perusteella hiukkasten sisäisestä muutoksesta ei löydy mitään havaittavaa seurausta, hypoteesia on tarkistettava tai se on hylättävä.

.

15. Mitä tästä voidaan todella väittää?

Tässä vaiheessa ei voida väittää, että entropian olisi kokeellisesti osoitettu muuttavan kvarkkien tai fotonien sisäistä rakennetta.

Voidaan kuitenkin esittää täsmällinen tutkimushypoteesi:

Fysikaalinen rakenne voi olla jatkuvasti muuttuva.

Laajeneva fotoni voi jatkuvasti vaihtaa sisältämäänsä avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa muun laajenevan energiakentän kanssa.

Laajenevat fotonit kierrättävät keskenään avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa ja työntävät toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat.

Tällainen jatkuva energiavaihto voi merkitä, että laajenevan fotonin sisäinen fysikaalinen tila ei ole ajasta ja vuorovaikutushistoriasta riippumaton.

Tästä seuraa kysymys, voidaanko sisäisen tilan muutosta kuvata myös entropian avulla.

.

16. Johtopäätökset

Tässä työssä on tarkasteltu mahdollisuutta, että entropia liittyisi fysikaalisten rakenteiden sisäiseen jatkuvaan muutokseen.

Savorisen teorian lähtökohta on, että aine ja valo ovat laajenevia fysikaalisia rakenteita.

Laajeneva fotoni ei ole tässä kuvauksessa muuttumaton piste, vaan jatkuvasti laajeneva rakenne, joka vaihtaa sisältämäänsä avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa muiden laajenevien rakenteiden kanssa.

Jokaista laajenevaa fotonia kohti työntyy jatkuvasti muiden laajenevien fotonien tuottamaa avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa.

Laajenevat fotonit kierrättävät tätä energiaa keskenään ja työntävät toisiaan pois päin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat.

Tästä seuraa, että laajenevan fotonin fysikaalinen tila voi teoriassa olla riippuvainen sen kulkemasta ajasta ja vuorovaikutushistoriasta.

Erityisen kiinnostava havainto on vanhan laajenevan valon punasiirtymä.

Savorisen teoriassa vanha laajeneva valo on fyysisesti venynyt.

Venymisen mekanismi liittyy nopeusvelan maksamiseen: laajeneva valo voi pitkällä matkallaan saavuttaa suhteellisen nopeusvelan, ja kun se myöhemmin työntyy laajenevien galaksijoukkojen tiheämpään energiakenttään, uudet ja nopeammat laajenevat valot kiihdyttävät sen vauhtia. Tällöin sen oma laajeneminen ei ehdi seurata vauhdin kiihtymistä samassa suhteessa ja vanha laajeneva valo venyy.

Tutkimuksen avoimeksi kysymykseksi jää, voidaanko tämä fysikaalisen rakenteen jatkuva muutos yhdistää entropian täsmälliseen muutokseen.

Tämä voidaan ilmaista tutkimusohjelmana:

laajenevan rakenteen vuorovaikutushistoria

→ avaruuteen hajaantuvan laajenevan energian jatkuva vaihtuminen

→ rakenteen sisäisen tilan muuttuminen

→ mahdollinen entropian muutos

→ mahdollinen fysikaalisen koon tai rakenteen muutos

→ havaittava seuraus.

Ratkaiseva kysymys ei ole, kuulostaako hypoteesi mahdolliselta.

Ratkaiseva kysymys on, voidaanko siitä johtaa määrällinen ennuste, joka voidaan erottaa nykyfysiikan ennusteista ja testata havaintojen avulla.

Jos ennuste voidaan johtaa ja se vastaa havaintoja, hypoteesi saa empiirisen perustan.

Jos ennuste voidaan osoittaa ristiriitaiseksi havaintojen kanssa, hypoteesi voidaan falsifioida.

Silloin kysymys siitä, voiko entropia vaikuttaa hiukkasen sisäiseen rakenteeseen, ei enää ole pelkkä filosofinen kysymys.

Se on kokeellisesti tutkittava fysiikan kysymys.

 

Savorinen Jukka Petteri yhdessä ChatGPTn kanssa 😃

Ps. Silmäilin läpi paperin ja jouduin muokkaamaan sitä kohdista 7 ja 8. Loput paperista silmäilin läpi nopeasti, joten on mahdollista että joudun vieläkin muokkaamaan sitä myöhemmin.

 

😃

Jukka Petteri Savorinen

Uusi Suomi blogini

Also english in many old text. Just open and rolling down 🙂

Mies joka joutessaan selvitti miten maailmankaikkeus toimii 😃

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa aloittaa ensimmäisestä tekstistä jonka kirjoitin tänne. Aluksi se on englanniksi googlekääntäjällä, mutta rullaa alaspäin, niin löytyy myös suomeksi 😃

31.12.2020 kirjoitin sen ensimmäisen. Paina sormi linkin päälle ja sitten avaa.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukka-savorinen/johtiko-albert-einstein-fyysikot-ja-kosmologit-100-vuoden-harharetkelle/

Tekstin jälkeen alhaalla onkin suora linkki seuraavaan aiheeseen jne 😃

I am the One who found out how Universe working.

The nuclei of atoms expand and recycle an expanding dark pushing force that has the nature of dark expanding waves of expanding light. Also the nature of expanding electrons and expanding photons. The dark waves of expanding light interact with each other, accelerating the expansion of each other, and thus the expanding lights move faster and faster in the same proportion as substances / matter and lights expand.
Lets start reading my first post here. It was 31.12.2020

Press the link a little longer
and then click open = avaa

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukka-savorinen/johtiko-albert-einstein-fyysikot-ja-kosmologit-100-vuoden-harharetkelle/

Did Albert Einstein lead physicists and cosmologists on a 100-year delusion?

Juu, myös suomeksi 😃

😃

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu