F-35 aikakausi on alkanut – ja vähän muustakin

Se on nyt totta, kolme 64 koneen tilauksesta on perillä Suomessa. Koko määrä on tarkoitus saada Suomeen käyttöön viiden vuoden kuluessa. On nähty aikakausimuutos tässä asiassa. Tähtäin on kolmen vuosikymmenen käyttöajassa, kuten on ollut Hornetienkin kanssa.

Ratkaisu on tietenkin myös väistämättä poliittinen. Kuitenkin 30 vuoden tulevaisuusjaksoon tulee Yhdysvalloissa olemaan useita eri presidenttejä. Yhdysvalloilla on vahvat perustuslailliset perinteet. Ei ole minkäänlaista perustetta epäillä, etteikö perinne jatkuisi presidenttien neljän vuoden valtakausin, joita yksi henkilö voisi saada yhtämittaisesti tai muutoin kaksi kertaa.

Kansanedustaja, ilmavoimien komentaja 2008–2012 Jarmo Lindberg todisti vastikään julkisuudessa, että Hornetien suhteen ei ole ollut huolto- tai muita hankaluuksia. Uskotaan. Ennuste F-35 osalta on kohtuullisen hyvä.

F-35-kausi tulee sisältämään monia valtasuhdemuutoksia maailmassa. Yksi niistä tullee todennäköisesti olemaan Euroopan integraation syveneminen myös turvallisuuspolitiikassa. Ennustan Euroopan roolille moniulotteista nousua myös hävittäjien osalta, joita epäilemättä edelleen tarvitaan, vaikka robotiikka on jo nyt tunkeutunut taistelutantereelle, kuten Ukrainan sodankäyntimenetelmät osoittavat.

Hävittäjien määrä 64 saattaa hyvinkin murtua siihen mennessä, kun F-35-aikakausi on lopuillaan. Määrä on lähellä aina vain kauemmaksi kaikkoavaa II maailmansodan kautta ja sen seurauksena Suomea koskeneita rajoitteita. Pariisin rauhansopimus sisälsi mm. 60 hävittäjän määrärajoituksen ja kielsi sukellusveneet kokonaan. Suomi on toki jo 1990-luvulla irtaantunut määrärajoista.

F-35 on nyt realiteetti ja kyvykkyyksiltään uusi elementti Suomen puolustuspaketissa. Se kun osallistuu toisin kuin Hornetit, keskusteluin ja ohjein muiden puolustushaarojen, kuten maa- ja merivoimien, kanssa taistelutilanteihinkin.

Vielä lisäksi Suomen puolustuksen kokoonpanon osalta minua on kiinnostanut merivoimien aselajeista omien sukellusveneiden olematon rooli, joka sammui toisen maailmansodan seurauksena. Suomella oli matalien vesien sukellusvenerakennustaitoa vielä 1920- ja 30-luvuilla. Siihen liittyi useiden maiden harjoittama salainen yhteistyö Weimarin Saksan kanssa. Kyse oli matalien vesien laitteesta, jonka kokoluokka oli pienemmästä päästä ja tarkoitettu operoimaan myös ahtailla saaristovesillä. Niitä alkoi valmistua koeajoon 1930-luvun vaihteessa. Poliittisesti on tärkeätä havaita, että Hitlerin noustua valtaan, Suomi lunasti nämä veneet omaan käyttöön. Sodan syttyessä 1939 Suomella oli niitä viisi, joista yksi on edelleen museaalisessa käytössä Suomenlinnassa.

Lähikumppaneista Ruotsilla on sukellusveneen rakentamiseen liittyvää taitoa. Kun nyt Ruotsin pinta-alus on operoinut valvontatehtävissä uutena elementtinä Suomenlahdella, on kiintoisaa seurata, kulkeeko pinta-alusten tukitehtävissä samoilla Suomen vesillä ruotsalaista sukellusvenekapasiteettia. Riittääkö Ruotsin antama sukellusvenetuki täyttämään kokonaisuudessa Suomen meripuolustuksen tarpeet, on kiintoisa asia. Vai pitäisikö Suomella olla omia sukellusveneitä turvaamaan vaikkapa elintärkeitä meriteitse myös huoltovarmuuteen liittyviä vienti- ja tuonti-intressejä?