Suomesta tuli vuonna 1961 EFTA:n liitännäisjäsen

EU:n Komission puheenjohtajan Ursula van der Leyenin esittämä ajatus Kanadan liitännäisjäsenyydestä EU:ssa on erinomainen. Kun EU:n puitteissa ei termiä ole ennen käytetty, on hyvä muistaa Suomen liitännäisjäsenyys EFTA:ssa ajanjaksona 1961–1986.

Väittelin aiheesta 1.3.1997 Helsingin yliopistossa, jonka penkkejä on tullut kulutettua kunnolla kesästä 1964 alkaen, jolloin pääsin oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Työaikana minulla oli hyviä poliittisen historian tutkijoita tukena, kuten professorit Seppo Hentilä, Timo Soikkanen ja Martti Häikiö.

Työ rakentui Suomen integraatiopolitiikan alkuvaiheisiin. Ylikansallinen integraatiomalli teki vahvasti tuloaan. Rooman sopimus, keskeinen ylikansallinen malli, allekirjoitettiin 27.3.1957. Sopimus astui voimaan vuoden 1958 alusta. Se oli pitkälti Ranskan vetämä järjestelmä (EEC), josta aikaa myöten kehittyi nykyinen Euroopan unioni, jonka jäseneksi Suomi tuli vuoden 1995 alusta.

Tilanne oli toinen 1950-luvulla. Suomi eli tiukasti säännellystä ulkomaankaupasta, mikä muodostui esteeksi liittyä aikakauden kehitykseen jollain tavalla. Suomi eli silloinkin viennistä, kuten nykyäänkin.

Uusi presidentti Urho Kekkonen aloitti 1.3.1956 kautensa reippaasti tutkimalla mallia, jolla Suomi voisi osallistua eurooppalaiseen integraatiokehitykseen. Ensimmäinen merkittävä asia oli vapauttaa vientitoiminta. Se tapahtui syksyllä 1957, jolloin Suomi vapautti kertaheitolla 80 prosentin tasolla ulkomaankauppansa. Se oli ehtona päästä OEEC-järjestön jäseneksi. Veto oli onnistunut. Länsikauppa reagoi todella voimalla, erityisesti kauppa Saksan liittotasavallan kanssa nousi nopeasti. Kun neuvostokauppa jo oli kovin korkealla tasolla (n. 30 %), se alkoi nopeasti hiipumaan. Suomi aloitti siirtymisen länsimaisen taloudenpidon piiriin.

OEEC-mallista ei tullut mitään. Neuvostoliitto hermostui ja reagoi kuuluisilla ns. yöpakkasilla. Kekkonen luopui OEEC-tavoitteestaan syyskuussa 1958.

Ulkomaankaupan vapauttaminen kuitenkin pysyi voimassa, mikä oli erittäin tärkeätä Suomelle.

Kun EEC pysyi kuutosina, oli useita valtioita, jotka etsivät muita ratkaisuja elvyttää integraatiota talouden alalla. Syntyi termi ”Outer seven”, suomeksi ulkoseitsikko. Sen keskeiset valtiota olivat Iso-Britannia ja Ruotsi, Suomen onneksi. Ajatus jalostui järjestöksi, jonka lyhennys oli EFTA (European Free Trade Association).

Erityisesti Ruotsi piti huolen siitä, että Suomi sai asiasta tietoja. Kekkonen kiinnostui.

EFTA-neuvottelut etenivät niin, että sopimus ilman Suomea oli valmis jo vuonna 1960. Siihen ei kuulunut ylikansallisia elementtejä, vaan sitä voi parhaiten kuvata hallitusten väliseksi tullien alennus-sopimukseksi.

Miksi Suomi jäi paitsi täysjäsenyydestä? No, tietenkin aikakauden pahan pojan Neuvostoliiton vuoksi. Olihan se jo reagoinut vahvasti ns. yöpakkasilla Kekkosen pyrkimyksiin edetä länteen.

Myös osa EFTAn täysjäsenistä pelkäsi Neuvostoliiton kykenevän vaikuttamaan EFTA-neuvoston työhön Suomen kautta. Huoli oli oikea. Suomea ei kuitenkaan haluttu jättää rannalle ruikuttamaan. Syntyi ajatus liitännäisjäsenyydestä.

Se toteutui rakentamalla kahden neuvoston malli. Varsinaisen EFTA-neuvoston lisäksi syntyi napanuoran päähän FinnEFTA. Tämä riitti rauhoittamaan muut kumppanit. Neuvostoliitto ei pääsisi vaikuttamaan suoraan EFTA-neuvostoon.

Kun koko paketti oli valmis, siihen kuului NKP:n politbyroon hyväksyntä, jota helpotti suosituimmuuden myöntäminen Neuvostoliitolle.

Tällä mallilla Suomi sai samat tullienalennusedut kuin varsinaiset jäsenet.

Suomen taloudellinen asema kehittyi 1960-luvulla mallikkaasti länsikaupan hyväksi. Suomeen tuli länsitavaraa, mm. autoja ja traktoreita. Elintaso nousi,  kiinnostus maassa kommunismiin heikkeni, vaikka itänaapuri yritti edetä sitäkin tietä.

Suomen talous kiinnittyi länteen pysyvällä tavalla, kiitos Kekkosen taitavan politiikan.

Neuvostoliiton osuus Suomen ulkomaankaupasta romahti vuoteen 1970 mennessä noin 10 %:n tasolle. Täytyy ymmärtää, että Suomen korkea elintaso perustui yhteistyöhön länsimaiden, ei Neuvostoliiton kanssa.