Venäjän todellinen eskalaatio?

On vaikeata olla tulkitsematta Venäjän viimeaikaisia sotatoimia Naton-maiden rajoilla ja jopa ne ylittäen muuksi kuin pyrkimykseksi horjuttaa ja testata Länttä. Saksan liittokansleri Merz on antanut ymmärtää, että raja on tullut vastaan. Saksa ei peräänny ”senttiäkään”. Oikein.

Intian pääministeri Modilta on kuulunut viisaita sanoja: ”Venäjä vie maailmaa väärään suuntaan”. Oikein. Monien maailman ongelmien ratkaisut vaativat rauhantilaa voidakseen tulla hoidetuiksi ja jopa ratkaistuiksi, Modi antaa ymmärtää. Oikein.

Kiinan presidentti Xi on myös selvästi rauhantilan kannalla. Luulisi Kiinan haasteiden lyödä Yhdysvallat alalla kuin alalla vaativan nimenomaan sodan ja tuhon poissaoloa. Sota voi syöstä sen kävijät pahasti takamatkalle.

Euroopassa on Ranskan presidentti Emmanuel Macron laajentanut ansiokkaasti Ranskan suojaavaa ydinasevarjoa kehittämällä Eurooppaan autonomista ydinasepelotetta täydentämään Yhdysvaltojen antamaa ensisijaista pelotesuojaa. Suomi on hyväksynyt Ranskan tarjouksen, mitä kiitän viisaana päätöksenä.

Konventionaalinen taisteluvalmiuden on kuitenkin oltava vahvana olemassa. Sitä ja senkin antamaa pelotesuojaa on kehitettävä kaiken aikaa. Eurooppa on menossa oikeaan suuntaan.

Minusta ei ole viisasta julkistaa mitään aikamääriä sodan loppumiselle. Saattaa olla – tai sitten ei – että Kreml olisi saamassa tarpeekseen tuhoamisesta ja mieshukasta.

Jokainen sota on historiassa joskus päättynyt. Euroopassa on ollut kolmekymmenvuotista ja jopa satavuotista sota-aikaa putkeen. Voi vain toivoa vahvistamalla Eurooppaa ja painostamalla Putinin hallintoa, että oikeudenmukainen rauha syntyisi ja että Venäjän laiton hyökkäys päättyisi. Vaikeata se on, kun tuli lähdettyä soitellen sotaan, eikä se suju kuin tanssi.