Pisa 2025: Mokasiko eliittimme tällä kertaa?

Tiistaina julkaistiin vuonna 2025 tehdyn Pisa-tutkimuksen tulokset. Opettajan silmin katsottuna yleislinja ei yllättänyt – syöksykierre jatkui ja tulee jatkumaan jatkossakin, joten nousun suhteen ei kannata pidätellä henkeä. Eri poliittiset toimijat ovat odotetusti nostaneet innolla omaa viiteryhmää tukevaa viestiä, mutta todellinen pommi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Vuoden 2025 Pisa-tutkimuksessa pääpaino oli luonnontieteiden osaamisessa ja samalla tutkittiin myös lukutaidon, matematiikan sekä ohjelmoinnillisen ongelmaratkaisun taitoja. Tutkimuksen kysymykset eivät testanneet erityisiä osaamisen yksityiskohtia, vaan arjen toiminnassa tulevia tilanteita yleisellä tasolla.

Kokonaispisteitä tarkasteltaessa kaikkien edellä mainitujen osa-alueiden tulokset tulivat alaspäin, luonnontieteen osaaminen kaikkein vähiten. Tulosten ensimmäinen huolestuttava piirre oli, että Suomessa heikon osaamisen osuus oli luonnontieteiden ja ongelmanratkaisun osalta viidennes, lukutaidon osalta neljännes ja matematiikan osalta lähenneltiin jo kolmanneksen osuutta. Huippuvuosinamme vahvuutemme oli nimenomaan pieni heikkojen osaajien osuus. Virolla, joka on tuloksissa edellämme, heikkojen osuus on lähes puolet pienempi kuin meillä kaikissa osa-alueissa.

Sukupuolten väliset erot korostuivat vain luonnonteiden ja lukemisen osalta tyttöjen eduksi. Pojat olivat selvästi yliedustettuina kummassakin osa-alueessa heikkojen osaajien joukossa. Matematiikan ja ongelmanratkaisun osalta eroja ei ollut.

Sitten päästään todelliseen pommiin eli sosioekonomiseen tekijään. Sosioekonomisella tekijällä on ollut aina iso vaikutus tuloksiin. Mitä paremmasta yhteiskuntaluokasta on, sitä paremmat tulokset ovat. Näin oli myös tässä tutkimuksessa. Osaamisen taso oli nyt kuitenkin laskenut kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta kaikkein suurin lasku oli eliittiväestömme piirissä sekä lukutaidossa että matematiikassa. Tämä oli yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä tämän kerran laskun taustalla. Mahtaako tämä viimeistään herättää päättäjiä, missä tilassa yhteiskuntamme on.

Otetaan tähän perään heti maahanmuuttajien vaikutus tuloksiin. Maahanmuuttajien tulokset ovat keskimäärin alhaisemmat kuin kantaväestön tulokset, joten luonnollisesti ne laskevat koko maan keskiarvoa. Maahanmuuttajien tulokset eivät kuitenkaan selitä tulosten syöksykierrettä! Kahtena aikaisempana vuonna heidän osuus on tutkimuksissa ollut yliedustettuna, mutta tämän kertaisessa tutkimuksessa ei. Silti kokonaistulosten trendi on alaspäin. Kun maahanmuuttajien tuloksia katsotaan pitkällä aikavälillä, heidän keskiarvonsa on lähes muuttumaton. Silti kansallisten tulosten trendimme on merkittävästi enemmän alaspäin.

Tutkimuksessa koulut luokiteltiin myös kymmeneen yhtä suureen ryhmään yksinkertaisesti tulosten perusteella. Kaikissa kymmenyksissä tulokset tulivat alaspäin. Kaikkein eniten tulokset laskivat kuitenkin parhaimmissa kouluissa. Kannattaisiko koulushoppaamisen hyötyjä miettiä uudelleen?

Korona aikana ja sen jälkeen hehkutettiin paljon, että nyt ollaan otettu digiloikka kouluopetuksessa. Niin otettiin, mutta tämän kertaisten tulosten valossa se on ollut katastrofi.

Tulokset eivät parane sillä, että kouluihin työnnetään läppäreitä ja sanotaan, että käyttäkää niitä. Tällä tavalla vain siirretään koulutukseen varattuja rahoja laitevalmistajille. Läppäreiden käyttö pitää kouluissa olla ohjattua, strukturoitua ja tarkkaa. Sitä se ei nykyään ole.

Tutkimuksessa kävi ilmi, jos digilaitteita käytetään opiskelun tueksi koulussa 1-2 tuntia päivässä, se nostaa tuloksia merkittävästi. Jos laitteita käytetään enemmän tulokset ja hyödyt alkavat pienenemään. Tämän vuoksi digitaalisten materiaalien käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota ja niiden pedagogiikkaan tulee satsata, jotta pysytään tuossa raamissa. Sivukommenttina tähän, että nykyiset koulujen digimateriaalit ovat järjettömän huonoja. Esimerkiksi ne eivät huomioi erilaisten oppijoiden kirjoa. Samanlainen tuloshyöty tulee, jos oppilas käyttää digilaitteita opiskeluun vapaa-aikanaan 3-4 tuntia päivässä. Jos digilaitteita ei käytetä ollenkaan, tulokset laskevat lähes yhtä paljon kuin niiden optimaalisella käytöllä saavutetaan. Vähäiselläkin päivittäisellä käytöllä on vaikutusta tuloksiin.

Tekoälyn osalta Suomi kulkee muuhun maailmaan nähden vastavirtaan. Muualla on löydetty tekoälyn hyödyt ja niillä saadaan tuloksia parannettua. Suomessa tekoälyä hyödynnetäänkin opiskelussa OECD-maiden keskiarvoa vähemmän.

Tekoälyn käyttöön tuleekin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Suomen osalta luonnontieteiden osaaminen oli parempaa niillä, jotka eivät käyttäneet tekoälyä ollenkaan. Kun tarkastellaan tekoälyä käyttäneitä oppilaita, viikoittain tai kuukausittain tekoälyä käyttäneet saivat parempia tuloksia kuin harvoin tekoälyä käyttäneet. Jos tekoälyä käytti päivittäin tulokset laskivat enemmän kuin esimerkiksi sosioekonominen asema toisi lisää. Tekoälyn käyttö tekstien tiivistämiseen laski tuloksia jopa 50 pistettä eli paljon enemmän, mitä tämän kertainen pudotus oli. Tekoälynkäytön tuleekin olla tarkoituksenmukaista ja kohtuullista. Sen antamia tuloksia tulee osata tarkastella kriittisesti mm. oikeellisuuden ja laadun suhteen.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kiinnostuksella uusia asioita kohtaan on merkittävä positiivinen vaikutus tuloksiin. Myös sinnikkyydellä oli positiivista vaikutusta tuloksiin vaikkei yhtä merkittävästi, mitä aikaisemmin esiin nostetuissa asioissa. Sinnikkyyden puute näkyy myös kouluarjessa entistä enemmän. Jos tulee vähänkin suurempi haastetilanne eteen, miettiminen lopetetaan heti – ei edes yritetä.  Sitoutuminen koulunkäyntiin oli tuloksissa vähäistä ja suomalaisista n. 16% prosenttia vastasi olevansa sitoutunut. Osaajiksi itsensä luokitteli kuitenkin yli puolet.

Peruskoulu ei kaipaa uudistusta, mitä hyvin paljon toitotetaan. Peruskoulu kaipaa rauhaa uudistamisesta. Koulun panostus pitää olla perustaitojen opettamisessa, ei yksittäisten intressitahojen tarpeiden lyhytaikaisten tavoitteiden tyydyttämisessä. Koulujen kehittäminen pitää lähteä kouluista itsestään, ei ylhäältä sanellen. Opetussuunnitelma antaa riittävät raamit, miten koulujen tulee toimia. Jokainen koulu on kuitenkin erilainen ja niissä on erilaiset haasteet. Koulun henkilökunnalla on paras kohtaamispinta näiden haasteiden voittamiseen, mutta sille pitää antaa resursseja. Siksi olisin valmis siivoamaan pois kuntien hallinnosta koulutusta kehittävät henkilöt. Oman kokemuksen pohjalta niiden työ on kouluille enemmän haitallista. Paljon laitetaan kouluja suunnittelemaan asioita, mutta KOSKAAN ei ole antaa resursseja jalkauttaa suunnitelmia. Ei suunnitelmat noin vain jalkaudu kouluarkeen. Tuon suunnitteluajan olisi kouluissa voinut käyttää paremmin oikeiden ja akuuttien haasteiden ratkaisemiseen.